Pieni opas kirjoittamiseen toimii Humakin opiskelijoiden tukena erilaisissa kirjallisissa oppimistehtävissä. Nämä tehtävät voivat olla esim. esseitä, raportteja, oppimispäiväkirjoja, referaatteja tai muita tuotoksia. Oppaan avulla perehdyt kirjoittamiseen toimintana ja taitona, luet erilaisista tekstilajeista ja saat erilaisia työkaluja kirjoittamiseen.
Pieni opas kirjoittamiseen toimii Humakin opiskelijoiden tukena erilaisissa kirjallisissa oppimistehtävissä. Nämä tehtävät voivat olla esim. esseitä, raportteja, oppimispäiväkirjoja, referaatteja tai muita tuotoksia. Oppaan avulla perehdyt kirjoittamiseen toimintana ja taitona, luet erilaisista tekstilajeista ja saat erilaisia työkaluja kirjoittamiseen.
Huomaa, että tarkat ohjeistukset oppimistehtävien suoritusohjeisiin – ml. kirjallisten tehtävien laajuuksiin – löytyvät opintojaksokohtaisista oppimisympäristöistä Hoodlesta. Tässä oppaassa on kuitenkin annettu ohjeellinen sivumääräsuositus kirjallisille tehtäville.
Voit tulostaa oppaan. Huomaa kuitenkin, että LibGuidesin verkkosivua ei ole suunniteltu tulosteena luettavaksi. Tämän vuoksi tulostettu teksti ei näy samanlaisena kuin verkkosivulla. Tulostettu opas voi kuitenkin olla apuna, jos sinulle on helpompaa lukea tekstiä paperilta. Voit myös tehdä omia muistiinpanoja tulosteeseen.
Oppaan tekijä: Hanna-Kaisa Turja, Humak.
Opas on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. 
Lähtökohtana kaikissa osaamisen osoittamisen tavoissa on opiskelijan oppiminen ja opintojaksokohtaisten tavoitteiden saavuttaminen. Osaamista voi osoittaa monella tapaa – kirjalliset tekstit ovat vain yksi tapa. Osassa opintojaksoja saattaa olla kuvattuna vaihtoehtoinen tapa osaamisen osoittamiselle.
Kirjallisten tehtävien sivumäärien sijaan kannattaa ensimmäiseksi pohtia oppimistehtävän tavoitteita: miten pystyt osoittamaan osaamisesi tehtävänannon mukaisesti? Millaisia ohjeita annetaan ja mikä on tehtävän tavoite.
Ammattikorkeakouluissa käytetään opintopisteiden kuormittavuuden mitoittamiseen kaavaa 1 op = n. 27 h. Kuormittavuuteen vaikuttavat muuan muassa opintojakson sisältö, käytettävä kirjallisuus ja kieli.
Yleisohje kirjallisten suoritusten sivumäärästä
Tässä osiossa perehdytään kirjoittamiseen. Onko kirjoittaminen mystinen taito, joka on suotu vain joillekuille? Miksi kirjoittaminen tuntuu joskus vaikealta? Millaista kirjoittaminen ammattikorkeakoulussa on? Millaisia käsityksiä kirjoittamiseen liittyy? Miten itseään voi kehittää kirjoittajana? Mihin kaikkeen tarvitsemme kirjoitustaitoa?
Kirjoittamista voidaan lähestyä eri näkökulmista. Kimmo Svinhufvud (2016) esittelee kolme erilaista näkökulmaa kirjoittamiseen:
Käsitykset siitä, mitä kirjoittaminen on, ovat vaihdelleet. Kirjoittamista tutkinut Roz Ivanevic (2004) on jakanut kirjoittamista koskevia käsityksiä seuravaalla tavalla:
Lähestyipä kirjoittamista mistä näkökulmasta tahansa, on selvää. että kirjoittamisessa on kyse kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Esa Väliverronen (2007) on todennut, että kirjoittaminen on luovaa ongelmanratkaisua.
Kirjoittaminen, lukeminen ja ajattelu kytkeytyvät toisiinsa. Voimmeko kirjoittaa, jos emme ajattele? Toisaalta kirjoittamalla teemme ajatteluamme näkyväksi. Lukeminen puolestaan tukee kirjoittamista, sillä tekstien pohjana on yleensä jo olemassa olevaa tietoa tai ajatuksia. Lisäksi lukeminen auttaa ymmärtämään erilaisten tekstien rakenteita, sanastoa sekä vakiintuneita ilmaisutapoja. Lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja kielen vivahteita. Näistä kaikista on kirjoittajalle hyötyä.
Kirjoittaminen on sekä motorinen että kognitiivinen prosessi. Jokaisella meistä on kokemuksia, miten erilaista on esimerkiksi kirjoittaa kynä kädessä paperille tai kirjoittaa näppäimistöllä. Käsillä kirjoittamisen ja tietokoneella kirjoittamisen eroista voit lukea lisää täältä. (Linkki aukeaa uuteen välilehteen.)
Ammattikorkeakoulussa vaaditaan akateemista kirjoitus- ja lukutaitoa. Sana akateemisuus saattaa tuoda ehkä mieleesi jonkin stereotyyppisen mielikuvan harmaahapsisesta professorista tai yksin tutkijankammiossaan kirjoittavasta tutkijasta. Stereotypiat voi kuitenkin heittää syrjään!
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmistaa asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoululaissa todetaan, että ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta.
Ammattikorkeakouluopiskelijalta vaaditaan erilaisia taitoja kuin esimerkiksi peruskoulussa tai toisella asteella opiskelevalta. Näihin taitoihin kuuluvat akateeminen luku- ja kirjoitustaito, joita ryhdytään harjoittelemaan heti opintojen alkuvaiheessa. Tutkimusviestinnän perusteisiin perehdytään oppaan kohdassa Tutkimusviestintä.
Akateemisella kirjoitustaidolla tarkoitetaan ammatti- ja tieteenalalla käytävää keskustelua sekä toisiinsa kytkeytyviä ajattelua ja kirjoittamista. Kirjoittamalla jäsennetään ja välitetään tietoa. Kirjoittamalla luodaan vuorovaikutusta ammattialalla sekä eri alojen välillä. Kirjoittaminen on olennainen osa myös kansalaisena toimimista, sillä kirjoittamalla olemme yhteydessä läheisten ja viranomaisten kanssa. Kirjoittaminen on itseilmaisua ja luovuutta ja se lisää ymmärtämystämme todellisuudesta. Kirjoittaminen näyttää, millaista tietoa meillä on eri sisällöistä. Se tekee näkyväksi, millaisia ajattelijoita ja kirjoittajia olemme. (Vilkka 2020, 18 – 19.)
Akateeminen kirjoittaminen ammattikorkeakoulussa tarkoittaa, että opit käyttämään esimerkiksi oman alasi sanastoa teksteissäsi. Akateeminen kirjoittaminen tarkoittaa myös tiettyjen muotoseikkojen osaamista.
Monille nämä ovat uusia asioita, joten siksi niitä pitää harjoitella. Alkuvaiheessa voi tuntua vaikealta kirjoittaa, kun samaan aikaan saattaa ajatella annettuja ohjeita. Muista myös, ettei kaikkia ohjeita tarvitse opetella. Esimerkiksi lähdevittausmerkinnät kannattaa aina tarkistaa oppaan avulla.
Vain harva ihminen pystyy kirjoittamaan valmista ja selkeää tekstiä suoraan. Paljon ammattinsa vuoksi kirjoittavat kuten toimittajat, tiedottajat tai muut tekstityöntekijät ovat toki nopeita ja osaavia. Hekään eivät silti ole alusta saakka olleet sellaisia.
Monelle on tuttu tilanne, jossa kirjoitetaan viime hetkellä tuskaisena ja epätoivoisena. Tämä johtaa siihen, että teksti jää keskeneräiseksi eri tavoin. Teksti saattaa olla epäjohdonmukainen, tekstin- ja kielenhuolto jäävät kiireessä tekemättä tai tekstille asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta. Pahimmassa tapauksessa sekä kirjoittaja että lukija ovat tyytymättömiä, kun teksti ei puhuttele eikä herätä mielenkiintoa.
Kirjoittaminen on ongelmanratkaisuprosessi, jossa kirjoittaja ei pelkästään toista olemassa olevaa tietoa, vaan muokkaa sitä ja luo uutta. Kirjoittaminen on ennen kaikkea ajattelua – niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin! Monen ongelmana on päästä työn alkuun.
Moni ajattelee, että voi kirjoittaa vasta kun “inspiraatio tulee”. Kuinka usein lopulta inspiraatio tulee? Joidenkin mielestä inspiraatio on lopullinen pakko. Ranskalainen runoilija Charles Baudelaire on todennut inspiraation olevan seurausta siitä, että työskentelee joka päivä. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottamaan, vaan hankkia itselleen työkaluja alkuunpääsemistä varten. Jokainen teksti on aloitettava joskus. Aloittaminen ei helpotu, mitä kauemmaksi sitä lykkää. Parhaimmillaan kirjoittamisessa voi tulla niin sanottu flow, jonka aikana kirjoittaminen tuntuu sujuvalta. Flow’lle on tyypillistä, että se ei ole pitkäkestoista. Siksi flow’n varaan ei kannata kirjoittamista jättää.
Teksti syntyy ja jalostuu ideasta lopulliseen muotoon useiden vaiheiden kautta. Etenkin pidemmät tekstit vaativat aikaa. Ammattikorkeakoulussa harjoitellaan etenkin asiatyylisten tietoperustaisten tekstien kirjoittamista. Kirjoittamisessa ei siis riitäkään pelkästää omien ajatusten tai mielipiteiden esittäminen. Kriittinen ja analyyttinen työskentely ovat olennainen osa kirjoittamista.
Opiskelijana tarvitset aikaa tiedon hankkimiseen, lukemiseen, tiedon jäsentämiseen ja tekstin muokkaamiseen. Kirjoittaminen ei tarkoita vain kirjoittamista, vaan aikaa kuluu ideointiin, tiedon etsimiseen ja muokkaamiseen. Tietoperustaisissa teksteissä tarvitaan lähdeviittauksia, joiden merkitseminen on etenkin opintojen alkuvaiheessa keskittymistä vaativaa työtä. Varaa kirjoittamiselle aikaa kuten varaat aikaa kalenteriin esim. ryhmätyön tekemiseen, tenttiin lukemiseen tai kaverin tapaamiseen.
Tämän vuoksi alkuun voi päästä kirjoittamisessa vaikkapa kirjoittamalla muistiinpanoja aiheesta. Vähitellen tekstiä kirjoittaessa voit yhdistellä eri asioita ja omaa pohdintaasi lukemistasi asioista. Perehdy erilaisiin kirjoittamisen apuvälineisiin. Kun tunnet itseäsi kirjoittajana, sinun on helpompi ennakoida kirjoittamisessa esiin tulevia haasteita ja varautua niihin.
Aloittaa voi eri tavoin. Joku aloittaa siten että kirjoittaa paperille asioita, joita ensimmäiseksi tulee aiheesta mieleen. Tämän jälkeen sanoja voi ryhtyä yhdistelemään toisiinsa, kirjoittaa mieleen tulevia kysymyksiä ja miettiä, mistä voisi löytää lisää tietoa asiasta. Jotkut vannovat erilaisten ajatus- ja miellekarttojen nimeen. Toiset aloittavat lukemalla ja kirjoittamalla muistiinpanoja. Jollekulle sopii puolestaan ajastettu kirjoittaminen tai jokin luovan kirjoittamisen harjoitus. Toisille apu löytyy sanelimesta. Kännykän sanelimeen voi puhua ääneen ajatuksiaan. Jotkut saattavat hyödyntää myös automaattista puheentunnistusta kirjoittamisessa.
Tomaattitekniikka eli pomodoro-tekniikka on italialaisen Francesco Cirillon kehittämä ajanhallintamenetelmä. Siitä on tullut varsin suosittu työväline, sillä se sopii erinomaisesti työn rytmittämisen tueksi. Menetelmää voi käyttää mihin tahansa tekemiseen, johon haluaa keskittyä. Moni opiskelija käyttää tekniikkaa esimerkiksi lukemisen rytmittäjänä.
Voiko kirjoittaminen olla vaarallista? Ehkei vaarallista, mutta The Most Dangerous Writing App luo positiivista vaarantunnetta kirjoittamiseen. Idea on varsin yksinkertainen. Ellet kirjoita, tekstisi häviää!
Sovellus sopii sinulle, jonka täytyy pakottaa itsesi päästäksesi kirjoittamisessa alkuun. Sovellus voi olla avuksi myös sinulle, joka tavoittelet täydellisyyttä etkä sen vuoksi pääse alkuun tai etene. Sovellus sopii hyvin kenelle tahansa, joka tarvitsee välillä “piiskan” kirjoittamiseen.
The Most Dangerous App on yksinkertainen käyttää. Asetat ajan, jonka päätät kirjoittaa. Sitten vain alat kirjoittamaan! Jos keskeytät kirjoittamisen, alkaa teksti hävitä. Jos kirjoittaminen pysähtyy viideksi sekunniksi, teksti häviää kokonaan.
Kun kokeilet sovellusta, kannattaa ajastimeen laittaa aluksi riittävän lyhyt minuuttimäärä. Parhaimmillaan sovellus on koukuttava ja antaa mainion piristysruiskeen kirjoittamisen aloittamiselle. Kannattaa kokeilla.
Voit halutessasi katsoa englanninkielisen videon (tekstitys englanniksi):
Luovaa kirjoittamista voi käyttää eri tavoin kirjoittamisen tukena. Ensinnäkin: mikä tahansa kirjoittaminen kehittää kirjoittamisen taitoa. Vaikka ammattikorkeakouluopinnoissa keskitytään etenkin akateemisten kirjoitustaitojen harjoittelemiseen, voi luovaa kirjoittamista hyödyntää sen rinnalla. Jos pidät kirjoittamisesta, pidä yllä kirjoitusharrastusta opintojen aikana.
Mitä useammin kirjoitat, sitä enemmän kirjoittaminen automatisoituu. Jos kirjoitat joka päivä esimerkiksi viidestä kymmeneen minuuttia, huomaat, miten kirjoittaminen alkaa tuntua luontevalta.
Tässä muutamia luovan kirjoittamisen harjoituksia, joita voit kokeilla. Vapaan kirjoittamisen harjoitus sekä kontrolloidun vapaan kirjoittamisen harjoitukset ovat Kimmo Svinhufvudin teoksesta Gradutakuu (2015).
Vapaan kirjoittamisen harjoitus
Kontrolloitu vapaa kirjoittaminen
Tämä harjoitus toimii hyvin ideointiharjoituksena, se automatisoi kirjoittamista ja vapauttaa odotuksista, joita kirjoittamiseen liittyy. Tekniikka on sama kuin vapaassa kirjoittamisessa, mutta tässä sinulla on aihe. Harjoitukset ovat kuitenkin erilaisia, koska kontrolloidussa vapaassa kirjoittamisessa työstä samalla aihettasi. Jos teet kontrolloitua kirjoittamista säännöllisesti, huomaat, miten se vaikuttaa kirjoittamiseesi. Harjoitus auttaa pääsemään tekstin tuottamiseen sen sijaan, että jää “jumiin” esimerkiksi sanavalintoihin tai oikeinkirjoitukseen. Ne ovat tärkeitä asioita tekstissä, mutta niihin voi keskittyä, kun olet saanut ensimmäisen version tekstistäsi valmiiksi.
Muistan-tiedän-en tiedä
Julia Cameron on tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija, toimittaja ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän käsittelee luovuutta ja kirjoittajana kehittymistä. Seuraava harjoitus on peräisin häneltä.
Tajunnanvirtaharjoitus
Tässä harjoituksessa pääset irti tavoitteista ja sensuurista, jota kieleen ja mieleen liittyy. Harjoitusta voi käyttää lämmittelynä, jos on vaikea päästä alkuun. Kirjoita jokaisesta seuraavasta aiheesta 1–5 minuuttia.
Muita vinkkejä luovaan kirjoittamiseen
Kokeile, tunnetko eron käsin kirjoittamisen ja tietokoneella kirjoittamisen välillä. Käsillä kirjoittaessasi sinulla on tuntuma kynään ja paperiin. Käsillä kirjoittaminen ja tietokoneella kirjoittaminen ovat motorisesti ja kognitiivisesti erilaisia prosesseja.
Joissakin harjoituksissa voi olla apua, ettet näe näytöltä, mitä kirjoitat. Voit laittaa näytön pimeäksi, kun kirjoitat. Tällöin et näe esimerkiksi kirjoitusvirheitä etkä ehkä ryhdy miettimään, onko tekstisi järkevää. Luovan kirjoittamisen harjoitukset voivat olla kirjoittamisen tukena eri vaiheissa.
Monille saattavat olla tuttuja kouluajoilta erilaiset visuaaliset kartat, joissa hahmotetaan tiettyyn aihepiiriin tai aiheeseen liittyviä tekijöitä. Nykyisin erilaisia mielle- ja ideakarttoja käytetään myös työelämässä etenkin tietyillä aloilla paljon. Miellekarttoja voi hyödyntää niin isomman projektin hahmottamiseksi kuin yksittäisen tekstin kirjottamisen apuna.
Miellekartat voivat olla avuksi ideointivaiheessa. Lisäksi ne auttavat monia silloin, kun tekstin rakenteen miettiminen muodostuu kirjoittamisen esteeksi. Joskus nimittäin saattaa käydä niin, että kirjoittaja miettii koko ajan mielessään, millainen lopullisen tekstin pitäisi olla. Tällöin pelkästään alkuun pääseminen tuntuu ylivoimaiselta.
Miellekartoilla (mind map) tarkoitetaan, että aiheeseen tai aihepiiriin liittyviä asioita kootaan jollakin tavalla yhteen. Kaikkein yksinkertaisin tapa on listata mieleen tulevia asioita ranskalaisin viivoin. Asioita ei tarvitse laittaa esittämisjärjestykseen eikä kirjoittajan tarvitse tässä vaiheessa vielä miettiä, miten asiat pitäisi muotoilla. Tämän jälkeen alustavia ajatuksia voi käyttää tekstin luonnostelun apuna ja asioita voi alkaa yhdistellä toisiinsa.
Kimmo Svinhufvud (2016) esittelee miellekartan perustekniikan seuraavasti.
Voit hyödyntää miellekartan tekemisessä erilaisia sovelluksia, kuten
Kuutiointitekniikka sopii käytettäväksi eri kirjoittamisvaiheisiin. Ideointivaiheessa voit käyttää sitä tekstin lähtöpisteenä ja myöhemmässä vaiheessa voit kokeilla sitä esim. jonkin ilmiön hahmottamiseen.
Jossakin vaiheessa saatat huomata, että osa kuution kulmien näkökulmista liittyy toisiinsa. Voi olla, että kaikki kulmat eivät ole yhtä olennaisia. Voit jatkaa työskentelyä esimerkiksi liittämällä eri näkökulmia toisiinsa.
Löydätkö yhdistäviä tekijöitä? Millaisia teemoja kuution avulla nousee esille?
Lumihiutalemenetelmä sopii niin lyhyempien tekstien kuin pidempien tekstien kuten opinnäytetyön kirjoittamiseen. Menetelmää voi käyttää kirjoittamisen eri vaiheissa eli voit kokeilla tätä aloitusvaiheeseen tai lähdeaineistosta kirjoittamisen tukena. Ideana on, että tekstisi lavenee vähitellen yhdestä lauseesta vaiheittain kokonaiseksi tekstiksi. Lumihiutaleessa kasvatat pienen alun vaiheiden kautta laajemmaksi. Menetelmästä on erilaisia kuvauksia.
Tässä ohjeessa on hyödynnetty Svinhufvudin (2010) ja Vilkan (2020) esittämiä periaatteita ja sovelluksia:
Muotoile tekstisi (esimerkiksi esseen) aihe 3-4 sanalla. Pyri kirjoittamaan aiheestasi ydinsanoilla.
Vastaa sen jälkeen yhdellä virkkeellä jokaiseen seuraavista kysymyksistä.
Tämän jälkeen lähde laventamaan jokaista kirjoittamaasi virkettä 3-4 lauseella.
Pidä tämän jälkeen viiden minuutin tauko.
Jatka nyt laventamista edelleen. Laajenna jokainen 3-5 virkkeen kokonaisuus kappaleeksi.
Pidä noin viiden minuutin tauko.
Laajenna nyt joka kappaletta yhdellä uudella kappaleella. Nyt sinulla on jokaiseen kysymykseen ainakin kaksi kappaletta tekstiä.
Yksinkertaistetun minilumihiutaleen voit tehdä, kun kirjoitat vain yhden kysymyksen. Tämä sopii hyvin ideointivaiheeseen.
Esimerkiksi esseen aiheen voisi muotoilla kysymykseksi:
Miten yleisiä työelämätaitoja voi kehittää erilaisissa oppimisympäristöissä?
Viisi virkettä:
Esseeni tavoitteena on tuoda esille, miten erilaisissa oppimisympäristöissä voi kehittää yleisiä työelämätaitoja. Ammattikorkeakoulussa opiskelu tarjoavat erilaisia oppimisympäristöjä. Näitä ovat esimerkiksi lähiopiskelu, työelämälähtöiset ympäristöt, harjoittelut, verkko-opiskelu sekä kansainvälinen toimintaympäristö. Vaikka esimerkiksi kaikilla harjoitteluilla on erilliset tavoitteensa, voi jokainen harjoittelu tarjota mahdollisuuden erilaisten vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Verkko-opiskelu puolestaan edellyttää, että pystyn tekemään verkkovälitteistä yhteistyötä toisella paikkakunnalla olevan opiskelijan kanssa.
Tästä voisin lähteä laventamaan ydinsanojen avulla tekstiäni. Seuraavaksi voisin vaikka kirjoittaa, mitä yleisillä työelämätaidoilla tarkoitetaan ja kirjoittaa siitä viisi virkettä. Tämän jälkeen voisin kuvata jokaisen oppimisympäristön kirjoittamalla jokaisesta viisi virkettä ja sitten laventaa niitä. Näin etenemällä olen saanut yli liuskan luonnostekstiä valmiiksi.
Tämän jälkeen voisin omaan luonnostekstiini yhdistää lukemaani tietoa esimerkiksi erilaisista työelämätaitojen ja oppimisympäristöjen määrittelyistä ja käsitteistä. Näiden pohjalta voisin yhdistellä, vertailla ja soveltaa havaintojani tai kokemuksiani niihin sekä esittää kysymyksiä.
Kirjoittaminen on harvoin suoraviivaista etenemisestä alusta loppuun. Kirjoittaminen on ennen kaikkea ajattelemista ja se vaatii aikaa. Kirjoittaminen on vaiheittain etenevä prosessi. Kun tunnet oman kirjoitustyylisi, osaat ennakoida ja varautua moniin asioihin.
Kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen jakaa kirjoittajatyypit keksijöihin ja suunnittelijoihin. Keksijä kirjoittaa tekstiä suunnittelemattomasti ja inspiraatioon luottaen. Kun inspiraatio on ohi, ei keksijällä riitä enää voimia tekstin loppuun saattamiseen. Suunnittelija puolestaan ei saa varsinaista kirjoittamista alkuun etsiessään ja lukiessaan erilaisia lähteitä.
Kirjoittajatyyppejä on käytännössä enemmän, on vetkuttelijoita ja täydellisyyden tavoittelijoita. Kirjoittamisen ja lukemisen nopeudet vaihtelevat, ja jokaisen kirjoittajan taustat kirjoittamiseen vaihtelevat. Jotkut sanovat, että voivat kirjoittaa vain inspiraation vallassa tai palautuspäivän kynnyksellä. Tällaiset uskomukset johtavat kuitenkin harvoin haluttuun tulokseen.
Osa kirjoittajista on suunnitelmallisia ja on ehkä kirjoittanutkin prosessimaisesti, vaikkei ole tiedostanut sitä. Monet ryhtyvät luonnostelemaan automaattisesti tekstiä esimerkiksi kirjoittamalla hajanaisia ajatuksia muistiin. Jotkut kirjoittajat lähtevät liikkeelle lukemisesta ja kirjoittavat lukemastaan muistiinpanoja. Nämä molemmat ovat osa prosessikirjoittamista. Osasta kirjoittajia prosessimainen kirjoittaminen saattaa tuntua työläältä, koska tekstin muokkaaminen saattaa tuntua turhauttavalta. Varmaa on, että useimmille korkeakouluopinnot tuovat kirjoittamiselle uusia vaatimuksia. Tämän vuoksi kannattaa käyttää aikaa siihen, että tunnistaa oman kirjoittamistyylinsä.
Akateemisia tekstejä ei pysty kirjoittamaan yhdeltä istumalta ja tekstien täydentäminen jälkikäteen vie sekin aikaa. Siksi kannattaa heti alusta saakka orientoitua kirjoittamaan tekstit ohjeiden mukaan. Pääsääntöisesti tekstit ja oppimistehtävät, joita ei ole kirjoitettu ohjeiden mukaan, tulevat aina täydennettäväksi. Tällöin joudut siis joka tapauksessa käyttämään aikaa tekstin kirjoittamiseen ja muokkaamiseen. On suositeltavaa käyttää alussa aikaa tekstin suunnitteluun ja kirjoittamiseen.
Kirjoittamisessa on useita vaiheita. Aivan aluksi kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä:
Prosessikirjoittamisesta löytyy erilaisia kuvauksia. Seuraava prosessikirjoittamisen kuvaus ja kuvio perustuu Viskarin (2009), Kniivilä, Lindblom-Ylänteen ja Mäntysen (2007) sekä Vilkan (2015) teksteihin (Vilkka 2020, 126–127.)
Tekstillä tarkoitetaan erilaisia puhuttuja ja kirjoitettuja tekstejä. Tässä oppaassa kyse on erilaisista kirjoitetuista teksteistä. Tällöin tekstillä tarkoitetaan kirjoittamisen lopputulosta. Teksti on sekä sisällöllinen että aineellinen yksikkö. Teksti on paitsi kirjaimia ja sanoja myös merkityksiä ja tavoitteita.
Koska eri viestintätilanteilla on erilaisia tarkoituksia, on teksteilläkin erilaisia tarkoituksia. Tekstejä voidaan tarkastella ja tutkia eri näkökulmista. Tekstejä tutkitaan esim. kirjallisuudentutkimuksen, kielitieteen, sosiologian ja teologian alalla.
Tekstejä voidaan jakaa erilaisiin tekstilajeihin eli genreihin. Onkin todettu, että tekstilaji on osa arkista kokemustamme kielestä. Tekstilajilla tarkoitetaan määrämuotoista, tietyssä tilanteessa ja kulttuurissa hyväksyttävää kielenkäytön tapaa. Tekstilaji on muotoutunut ajan kuluessa ja sillä on vakiintuneet käytänteet. Eri tekstilajien tyylit, rakenteet ja sanasto ovat erilaisia. Käsitteenä tekstilaji ei ole mitenkään yksiselitteinen.
Tekstejä voidaan tyypitellä niiden rakenteen ja tyylin mukaan. Tekstilajien päätyyppejä ovat kertova, kuvaileva, ohjaava, erittelevä ja kantaaottava tekstilaji. Tekstilajissa voi kuitenkin olla erilaisia tekstityyppejä: tekstilajien rajat eivät ole aina selviä. Joidenkin mukaan kohtaamme yhä enemmän tekstejä, jotka sisältävät monenlaisia tekstilajeja.
Kertova teksti sisältää usein paljon myös erilaista kuvailua. Sanoma- tai aikakauslehden artikkeleissa voi olla mukana kertovia ja eritteleviä elementtejä sekä ilmiöiden, ympäristön ja ihmisten kuvausta.
Tekstilajit verkottuvat
Tekstilajit eivät kuitenkaan ole tarkkarajaisia. Eri tekstilajit verkottuvat toisiinsa ja syntyy uudenlaisia tekstejä ja tekstilajeja. Työelämän muuttuvat viestintätilanteet luovat myös uusia tekstilajeja. Tieto- ja kaunokirjallisuuden välillä on uusia tekstimuotoja.
Teknologian myötä on syntynyt uusia tekstejä: tekstiviestit ja verkkokieli luovat uusia kielellisiä käytäntöjä. Verkkokeskusteluissa yhdistellään puhutun kielen kaltaista kirjoitettua kieltä sekä erilaisia tunnetilaa kuvaavia ikoneita ja lyhenteitä. Koska yhteiskuntamme on vahvasti digitalisoitunut, on työelämäkin yhä verkkovälitteisempi. Monissa työtehtävissä tarvitaan nykyisin yhä laajempia tekstitaitoja. Asiantuntijalta odotetaan kykyä kirjoittaa erilaisia tekstejä. Omasta alastaan tulee osata kirjoittaa eri kanaviin kuten esimerkiksi oman alan julkaisuun, verkkosivustolle blogiteksti tai oivaltava Instagram-teksti.
Opintojen aikana harjoittelet myös uusien tekstilajien kirjoittamista: tenttivastaukset, tiivistelmät, portfoliot, luentopäiväkirja, reflektoivat tekstit ja opinnäytetyö ovat näistä esimerkkejä. Voi olla, että osa tekstilajeista on sinulle tuttuja aiemmista opinnoista. Saatat kuitenkin saada myös ohjeistuksia, jotka sisältävät uutta sen sisällöllisistä ja ulkoisista muotovaatimuksista. Tämä johtuu siitä, että ammattikorkeakoulussa harjoittelet samalla tietyn akateemisen tekstilajin tuottamista. Tekstin muotoseikat kuten tekstin asettelu, marginaalit, viittaustekniikka ja otsikon asettelu ovat osa tekstilajia.
Kirjoittaminen on kehittyvä taito, ja opiskelijana harjoittelet tekstilajien muodollisten ja sisällöllisten piirteiden omaksumista. Ammattikorkeakoulussa omaksut oman ammatti- ja tieteenalasi käsitteistöä, sanastoa ja merkityksiä. Näissä eri tekstilajien lukemisella ja kirjoittamisella on tärkeä rooli. Kun harjoittelet tiedon muodostamista kirjoittamalla esseen, harjoittelet samalla tekstin jäsentämistä ja tiedon muodostamista. Näitä samoja piirteitä tarvitaan opinnäytetyössä. Kannattaakin heti opintojen alussa orientoitua siihen, että ammattikorkeakoulussa vaaditaan kriittistä ja argumentoivaa luku- ja kirjoitustapaa.
Akateeminen kirjoitettava ja luettava lähde sisältää kolme tärkeää osa-aluetta. Nämä ovat tieteellisen tekstin tunnuspiirteitä:
Esseitä on erilaisia: yleensä puhutaan kaunokirjallista ja tieteellisistä esseistä. Ammattikorkeakoulussa esseellä tarkoitetaan tieteellistä esseetä, joka on pienoistutkielma jostakin aiheesta. Miksi ammattikorkeakoulussa kirjoitetaan esseitä? Syitä tähän on useita. Yksi keskeinen syy on, että essee tekstilajina edellyttää tiettyyn aiheeseen perehtymistä. Jotta esseen voi kirjoittaa, on luettava ja hankittava tietoa aiheesta. Esseen kirjoittaminen kehittää siis ajattelun taitoa.
Essee on analyyttinen ja yleistajuinen vertaileva teksti. Siinä kirjoittaja näyttää asioiden välisiä yhtäläisyyksiä, eroja ja samankaltaisuuksia. Kirjoittaja perehtyy erilaisiin lähteisiin ja perustelee niiden avulla näkökulmia aiheeseen. Essee perustuu faktoihin, jotka esitetään selkeästi. Esseessä siis vertaillaan yhtä väitettä tai näkökulmaa. Esseen aihetta kannattaa ajatella ongelmanratkaisuna, johon valitset näkökulman. Esseen tulee olla yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat liittyvät toisiinsa tai ne liitetään yhteen perustellusti. Essee on asiakeskeinen teksti, mutta samalla kirjoittajana tuot esille näkökulmasi suhteessa kirjallisuuteen. (Vilkka 2020, 26.)
Kuten sanottu, essee ei siis ole mielipidekirjoitus eikä referaatti. Jotta pystyt kirjoittajana esittämään asian luotettavasti ja vakuuttavasti, sinun tulee perehtyä aiheeseen. Vaikka sinulla on omia kokemuksia ja havaintoja jostakin asiasta, ne eivät ole yleisiä faktoja.
Esseen suunnitteluvaiheeseen on varattava riittävästi aikaa, koska sinun tulee perehtyä aiheeseen ja miettiä näkökulmaasi asiaan. Sen sijaan että toistat lähdekirjallisuutta lukemastasi asiasta, sinun tulisi osoittaa, miten itse asian ymmärrät. Näin ymmärrät myös omien kokemustesi vaikutusta ja luonnetta. Essee auttaa ymmärtämään, millainen ajattelija olet ja millainen suhde sinulla on omaan alaasi. (Vilkka 2020, 28.)
Esseen rakenne
Essee koostuu kolmesta osasta: johdanto-osasta, käsittelyosasta ja päätelmäosasta.
Esseen ulkoasu
Esseen ulkoasu kuvataan Kirjallisten tehtävien mallipohjassa.
Pohtivan esseevastauksen, raportin tai muun oppimistehtävän voi tuottaa myös puhuen tai viittoen videolle, tämä menetelmä on käytössä erityisesti kielten opetuksessa. Tekstiä ei tällöin kirjoiteta valmiiksi, vaan se suunnitellaan ja valmistellaan esimerkiksi mind map -muotoon ja esitetään mahdollisimman luonnollisesti puhuen tai viittoen videolle.
Videoidusta esitelmästä essee eroaa siten ettei tekstin tarvitse olla kerralla puhuttu/viitottu, vaan sitä on tarkoitus editoida sujuvaksi. Videoidunkin esseen tulee olla rakenteeltaan looginen, ajatuskokonaisuuksien erottamiseen voi käyttää hillittyjä tehosteita editointivaiheessa. Tehtävän suorittaminen edellyttää yleensä videoinnin ja editoinnin alkeistaitoja, yksinkertaista editointiohjelman ja riittävän laadukasta videokuvaa tallentavan kameran. Esseevastauksessa taustan tulee olla sekä visuaalisesti että äänimaailmaltaan siisti, viitotusta vastauksesta äänet tulee poistaa kokonaan.
Videoidun esseen alkuun (ja mielellään myös loppuun) lisätään tekstinä tehtävän tiedot, kuten tekijän nimi, otsikko ja muut tarvittavat tunnisteet. Videon loppuun tulee lähdeluettelo tekstinä. Kirjoitettuja väliotsikoita on suotavaa käyttää viimeistään videon kokonaispituuden kasvaessa viiteen minuuttiin.
Simultaanisuutta videoesseessä hyödynnetään kirjoitetun ja puhutun/viitotun tekstin yhtäaikaisella käyttämisellä. Lähdeviittaukset lisätään tekstitysmuotoisena aina kulloinkin esitettävän asian päällä kuvan alareunassa. Viittauksen tulee olla näkyvissä koko sen ajan, kun tieto on peräisin lähteestä (vrt. lähdeviittaus kirjoitetussa tekstissä lauseen tai kappaleen lopussa). Lisäksi äänilähteen päälle voi lisätä havainnollistavia kuvia, viitotun/puhutun tekstin oheen kirjoitettuna tekstinä erisnimiä tai käsitteitä.
Videoidun oppimistehtävän voi suorittaa myös parityönä. Sen arviointi annetaan pääsääntöisesti samalla kielellä ja samassa muodossa kuin tehtävä itse. Videotehtävän palautusta rajoittaa tiedoston koko. Tarvittaessa isompikokoinen video voidaan ladata YouTube-palveluun piilotettuna.
Raportti on selonteko, tilannekatsaus tai laajahko tutkimusaineiston esittely toimenpidesuosituksineen. Usein raportti on selvityksen tai muistion kaltainen asiatyylinen tuotos. Käytännössä raportin sisältö ja muoto vaihtelevat tilanteen mukaan. Raportin tehtävä ja käyttö määräävät, kuinka tarkkaan ja tiedot ilmaistaan ja millaisia asioita painotetaan. Joskus puhutaan myös väliraporteista ja loppuraportista. Tyypillisesti raportilla kuvataan jälkikäteen tehtyä työtä objektiivisesti ja luotettavasti.
Raportointi on lyhyesti ilmaistuna tehdyn työn kokoamista. Raportin avulla dokumentoidaan tietoja, jotka välitetään eteenpäin. Raportointi on keino esimerkiksi ilmoittaa tapahtuneesta, kontrolloida tilannetta, velvoittaa toimenpiteisiin tai ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan. Tämän vuoksi raportoinnille on tyypillistä suunnitelmallisuus ja nopeus. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla asiakasta koskevia tietoja raportoidaan yleensä johonkin tietokantaan kuten potilastietojärjestelmään. Tällöin on olennaista, että kaikki tehty toiminta raportoidaan selkeästi, objektiivisesti ja ymmärrettävästi. Työntekijän on raportoidessaan otettava huomioon myös lain ja asetusten vaatimukset.
Raportin tavoitteet
Kun kirjoitat raporttia, mieti kenelle kirjoitat eli kuka on lukijana sekä mitkä ovat raportin tavoitteet. Raportin tavoitteena on antaa tietoa esimerkiksi jonkin toiminnan kehittämiseksi
Esimerkiksi matkaraportilla voi olla erilaisia tavoitteita. Joissakin tapauksissa matkaraportilla osoitetaan, että matka on käytetty siihen tarkoitukseen, johon se oli suunniteltu. Tällöin kirjoittajan tulee kirjata tarkasti ajat ja paikat. Matkaraportin tavoitteena voi olla toisaalta kuvata kollegoille kiinnostavat ja tärkeät tiedot. Tällöin matkaraportti voi sisältää saatujen ideoiden kuvausta ja yhteystietoja. (Kankaanpää & Piehl 2011, 305.)
Opinnäytetyöraportti on laaja raportti, jonka rakenteeseen vaikuttavat tutkimusviestinnän vakiintuneet käytännöt sekä esimerkiksi opinnäytetyön tyyppi. Harjoitteluraportti puolestaan saattaa sisältää tehdyn työn tarkan dokumentoinnin lisäksi reflektiivistä kirjoittamista. Olipa raportti mihin tahansa tarkoitukseen tehty, tulee noudattaa annettuja ohjeita ja mahdollisia mallisivuja.
Raportin rakenne
Raportin rakenteeseen vaikuttavat sen tavoitteet ja oletettu lukija. Ennen kaikkea raportin tulee olla luettava ja selkeä. Lukijan tulee saada helposti olennaiset asiat. Lukemista helpottavat pää- ja väliotsikot. Sisällysluettelo tulee olla etenkin pidemmissä teksteissä. Raportissa voi olla erilaisia havainnollistamiskeinoja kuten luetteloita, kuvia ja lihavointeja. Pitkissä raporteissa on usein tiivistelmä tai yhteenveto sekä liitteitä. (Kankaanpää & Piehl 2011, 305.)
Raportin rakenteeseen ja tekstin jäsentämiseen vaikuttavat raportin tavoite sekä sisältö. Raporttiin sopivia jäsentämisen malleja on kuvattu seuraavassa lyhyesti Piehlin ja Kankaanpään (2011, 93–112) mukaan.
Oppimispäiväkirja on oman oppimisen arvioinnin ja kehittämisen väline. Sen avulla kuvaat omaa kokemusmaailmaasi, mikä tukee persoonallista kasvuasi ja auttaa tunnistamaan oppimiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia.
Oppimispäiväkirja tukee itseohjautuvuuttasi ja -arviointiasi. Se edistää reflektointia siitä, mitä ja miten olet oppinut. Se antaa myös tietoja opintojen edistymisestä ja sitä kautta rohkaisee ja motivoi. Oppimispäiväkirja toimii myös käsitteiden, asioiden ja teorioiden selkiyttäjänä.
Oppimispäiväkirja on kuullun, keskustellun, luetun tai koetun peilaamista omaan tietämykseen, näkemykseen. Siihen kuuluu kyseenalaistaminen, pohdinta, kysymysten tekeminen ja vastausten etsiminen. Oppimispäiväkirja ei ole referaatti tai tiivistelmä esimerkiksi luentojen aiheista ja sisällöistä.
Oppimispäiväkirjan laatiminen
Oppimispäiväkirjan tekemisen voit aloittaa ennen luentoa/seminaaria/opintovierailua/muuta oppimistilannetta pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
Oppimispäiväkirjan laatiminen on prosessiluonteista, joten teksti muotoutuu oppimisprosessin edetessä ja oman ajattelun syventymisen ja jäsentymisen myötä. Oppimispäiväkirja on syytä laatia mahdollisimman pian oppimistilanteen jälkeen. Oppimispäiväkirja on jäsennelty kirjallinen kokonaisuus. Vaikka sen muoto onkin vapaa, suositeltavaa on käyttää tekstissä kappalejakoa ja otsikoita. Oppimispäiväkirja aloitetaan lyhyellä johdannolla, jossa tuodaan esille oppimistilanteen taustatiedot eli aika, paikka, järjestäjä, tavoitteet, mahdolliset kohderyhmät jne. Johdannossa tulee myös kuvata ytimekkäästi oppimistilanteen toteutuminen eli tehdä yleisarviota sen onnistumisesta, keskusteluista, osallistujista jne.
Johdannon jälkeen tulee varsinainen oppimispäiväkirjaosuus, jossa tulee kirjoittaa ytimekkäästi oppimistilanteen sisällöllisestä annista ja myös käydyistä keskusteluista. Sisällön arviointien tulee olla kriittisiä ja täydentäviä ja niihin voi sisällyttää niin omia kuin muista lähteistä peräisin olevia ajatuksia. Laadinnassa auttavat seuraavat kysymykset:
Oppimispäiväkirja päättyy analyyttiseen pohdintaan oppimistilanteen sisällöstä ja omasta oppimisesta:
Oppimispäiväkirjan suorittamisessa yksi opintopiste käsittää 4-6 seminaarituntia, jolloin päiväkirjan laajuus on 3-4 raportointisivua.
Oppimispäiväkirjan ulkoasu
Käytä kirjallisten tehtävien mallipohjaa. Jos oppimispäiväkirja perustuu seminaariin tai vastaavaan, liitteeksi tulee tämän ohjelma.
Arkikielessä sana referaatti saattaa sekoittua tiivistelmän kanssa. Tiivistelmä on kuitenkin yleensä aina kirjoittajan itsensä kirjoittama teksti toisin kuin referaatti. Tiivistelmiä löytyy esimerkiksi artikkeleiden ingresseistä, oppikirjoista ja opinnäytetöistä. Opinnäytetyön tiivistelmän kirjoittamiseen ohjeistetaan erikseen.
Referaatti on tekstilaji, jossa puhuttu tai kirjoitettu teksti selostetaan lyhentäen. Puhdas referaatti tarkoittaa, että se sisältää vain alkutekstin tai lähtötekstin tiivistettynä. Kommentoivassa referaatissa on mukana kirjoittajan kysymyksiä, kommentteja, ajatuksia ja mielipiteitä. Kommentoivassa referaatissa voi olla myös useampia tekstejä. (Tarkoma & Vuorijärvi 2012, 140–143.)
Referaatin voi kirjoittaa esimerkiksi kokonaisesta teoksesta, artikkelista, luennosta tai seminaarista. Olennaista referaatin kirjoittamisessa on, että kirjoittaja ymmärtää lukemansa tai kuulemansa tekstin. Tästä syystä hyvät muistiinpanot kuullusta luennosta tai luetusta tekstistä ovat tarpeen.
Kirjoittajan täytyy osata poimia tekstistä olennaiset ja merkittävät asiat. Näin tekstin merkityssuhteet säilyvät. Jos kirjoittaja poimii referaattiin epäolennaisia asioita sattumanvaraisesti, ei lukija ymmärrä referaattia. Lukijan ymmärtämistä tukevat esimerkiksi aika ja paikka, tututusta asiasta uuteen eteneminen sekä aihepiiriin sopiva sanasto. Referaatin kirjoittaminen vaatii tiivistämistä ja riittävien sidoskeinojen käyttämistä.
Referaatissa asioiden esittämisjärjestys, lauserakenteet ja jäsennys ovat usein eri kuin alkuperäisessä tekstissä. Hyvä apukeino referaatin kirjoittajalle on poimia tekstistä ensin pääkäsite ja sen jälkeen siihen liittyvät merkityssuhteet. Niitä voivat olla esimerkiksi käsitteen määrittelyt, aikasuhteet ja määrittelyt. (Kauppinen 1988.)
Jos tehtävänantona on referaatti, kannattaa varmistaa, onko käytössä jokin valmis malli. Varmista referaatin muotoa koskevat ohjeet.
Referaatin ulkoasu
Käytä kirjallisten tehtävien mallipohjaa ellei toisin ohjeisteta.
Portfolio on kokoelma osaamisestasi ja toimii asiantuntemuksen ja ammatillisen kehittymisen esittämisen välineenä.
Portfoliolla ei ole yhtä tiettyä muotoa, vaan kukin rakentaa siitä omaa ammatillista uraansa sopivimmalla tavalla palvelevan kokonaisuuden. Työnhaussa portfolio täydentää CV:tä ja työhakemusta kertomalla tarkemmin tekemistäsi asioista. Portfolio toimii ”käyntikorttinasi”, kun haet työtä tai luot muutoin omaa työpaikkaasi. Portfoliota laatiessa, pohdi erityisesti, millä tavalla voit erottautua muista työnhakijoista osaamisellasi?
Portfolio kannattaa tehdä sähköisesti, jolloin se voi koostua teksteistä, kuvista, videoista, animaatioista ja esityksistä ja näiden kaikkien yhdistelmistä. Kun teet portfolion sähköisesti, voit valita kelle tiedot näkyvät ja milloin jne. Voit laittaa osan portfoliostasi nähtäville ja pitää osan salassa. Se täydentyy koko opintojesi aikana ja voit opintojen edetessä lisätä sinne uusia asioita ja tarvittaessa poistaa vanhaa. Voit käyttää portfoliota myös oman oppimisesi osoittamiseen opintojaksojen ohjeistuksen puitteissa. Portfolio ei ole koskaan valmis tai täydellinen, joten sellaista ei kannata tavoitella.
Kun teet opintojasi, ajattele, että mahdolliset oppimistehtävät, harjoittelut ja projektit kannattaa tehdä niin hyvin, että saat jokaisesta merkittävästä työstä aineistoa, jonka kehtaat tarvittaessa esitellä muille! Tulet laatimaan portfolion osana Ammatillinen kehittyminen 5 op -opintojaksoa, jos olet AMK-tutkinto-opiskelija. Portfoliota tullaan käyttämään ko. opintojakson nimen mukaisesti ammatillisen kehittymisesi seurannassa. Kirjaa portfolioon myös kansainvälisyys (KV)-opinnot ja -osaamisesi. AMK-tutkintoon kuuluu 30 op KV-opintoja, jotka yleensä ovat osana muuta opetusta. Mm. kansainväliset materiaalit, aineistot ja tapahtumat kerryttävät KV-pisteitä, samoin kuin vaihdot ja vierailut jne. Tee suunnitelma KV-osaamisen kertymisestä ja keskustele siitä oman HEKS-valmentajasi kanssa ensimmäisessä valmennustapaamisessa.
Muista, että hyvä portfolio on persoonallinen: Kerro kuka olet, missä olet hyvä, mistä pidät ja mitä haluat tehdä!
Minne portfolio kannattaa luoda?
Luo itsellesi sähköinen portfolio sinua parhaiten palvelevalle alustalle. Huomaa, että kiinnostuksen kohteistasi, koulutuksestasi tai tulevaisuuden suuntautuneisuudestasi johtuen valintasi alustaksi voi olla erilainen kuin muilla. Jos luot sähköisen portfolion ensimmäistä kertaa, siellä ei vielä ole mitään esiteltävää. Mikäli sinulla jo on asioita, joita voit/haluat portfolioosi tallentaa, lisää ne sinne. Jos sinusta tuntuu, ettet ole vielä ehtinyt tehdä mitään ammatillisesti merkittävää, lisää sinne lyhyt tarina elämäsi tähänastisesta kohokohdasta: kerro portfoliossasi asiasta, josta olet ylpeä, tilanteesta jossa olet toiminut oikein, tms.
Alla on lista erilaisista alustoista. Tämä lista ei ole kattava eikä ohjaava, vaan voit valita alustan vapaasti myös listan ulkopuolelta. Huomaa, että jokaisella alustalla on hyvät ja huonot puolensa eivätkä ne kaikki sovi jokaiseen tarpeeseen. Käytä aikaa ja pohdintaa ennen kuin valitset käyttämäsi alustan. Osa palveluista on maksuttomia, osa maksullisia. Mikäli sinulla on oma yritys tms., on sen verkkosivut kelvollinen alusta myös portfoliolle.
Suosittuja alustoja sähköiselle portfoliolle
Humakin opiskelijoilla on mahdollisuus blogien kirjoittamiseen. Sovi blogin tekemisestä lehtorin kanssa, mikäli se liittyy johonkin opintojaksoon. Lehtori ohjeistaa sinut blogin teossa ja tarkistaa tekstin sisällön. Humakin opiskelijablogeja ovat mm.
Blogitekstin kirjoittamisessa on hyvä muistaa seuraavaa:
Kuvien lisääminen
Blogin lähettäminen
Lähetä teksti ja kuvat osoitteeseen viestinta@humak.fi. Viestintä tarkistaa ja tarvittaessa stilisoi tekstin ja julkaisee sen humak.fi -sivuilla sekä levittää sitä Humakin somekanavissa. Huom. Lähetä teksti Word-tiedostona, ei .pdf, eikä muussa lukitussa tekstimuodossa. Lisätietoja saat viestinnästä (viestinta@humak.fi).
Opintojen aikana ryhdyt rakentamaan ammatillista osaamistasi. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy tietoa, joka on perusteltavissa. Ammatillinen osaaminen ei voi perustua vain omiin kokemuksien, arkitiedon tai yleistiedon varaan. Tieteellistä tietoa saadaan usein lukemalla alan kirjallisuutta, mutta sitä saadaan myös eri asiantuntijoilta ja esimerkiksi tilastoista. Opintojen aikana kartutetaan ammatillista osaamista perehtymällä tutkittuun tietoon ja asiantuntijatietoon. Opiskelijana sinun on osattava tunnistaa erilaisia tiedon lajeja sekä lukea erilaisia tekstejä.
Tärkeä osa ammatillisuuden ja asiantuntijuuden rakentamista on kyky tarkastella yksittäisiä asioita myös laajemmasta näkökulmasta. Erilaisten ilmiöiden ja asioiden tarkasteleminen edellyttää ennen kaikkea kiinnostusta ja uteliaisuutta. Jokaisella meistä on paljon omia kokemuksia ja ajatuksia erilaisista asioista. Ne ovat kuitenkin aina subjektiivisia eivätkä yleistettävissä olevaa tietoa.
Tieteelliset tekstit tuovat uusia näkökulmia erilaisiin ilmiöihin ja asioihin ja ne tuottavat uutta tietoa. Kaikki tieto rakentuu kuitenkin aina osittain jo olemassa olevaan tietoon. Tämä näkyy tieteellisissä teksteissä, niissä asioita perustellaan eri tavoin.
Tieteellinen teksti on läpinäkyvää. Se tarkoittaa, että jostakin lainattu tieto tai teksti sekä kirjoittajan omat tulkinnat ja ajatukset erotetaan toisistaan. Tieteellinen teksti on tyyliltään objektiivista ja puolueetonta.
Tutkimusviestinnän erityispiirteitä
Tutkimusviestintään sisältyvät esimerkiksi tieteen kieli, etiikka sekä tietynlainen kirjoitetun työn rakenne. Jos selaat esimerkiksi opinnäytetöitä, huomaat, että niistä löytyvät aina tiivistelmä, johdantoluku, käytetyt käsitteet ja menetelmä sekä lähdeluettelo. Jos haluan lukijana saada nopeasti yleissilmäyksen opinnäytetyöstä, voin silmäillä sisällysluettelon ja lukea tiivistelmän. Tämän perusteella tiedän, onko minun hyödyllistä perehtyä työhän tarkemmin. Jos haluan saada selville työn keskeiset tulokset ja päätelmät, tiedän, että ne löytyvät työn lopusta. Kaikki nämä seikat liittyvät tutkimusviestintään.
Tutkimusviestinnässä etiikalla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että työn eri vaiheissa on otettu huomioon eettiset periaatteet. Tällaisiin periaatteisiin kuuluu muun muassa, että alaikäisiä lapsia haastellessa täytyy olla huoltajien antama lupa siihen. Tärkeä osa tutkimusviestinnän etiikkaa on ymmärrys toisen tuottaman tiedon käyttämisestä. Tämä eettinen periaate ohjaa kaikkien tietoperustaisten tekstien tuottamista ja kirjoittamista. Lähdeviittaukset ja lähdeluettelo ovatkin yksi heti opintojen alkuvaiheessa opiskeltava asia.
Tutkimusviestintä tarkoittaa myös tieteestä ja tutkimuksesta viestimistä muualle esimerkiksi medialle ja julkisuuteen. Usein puhutaan myös tiedeviestinnästä, jolla tarkoitetaan sekä tieteestä käytävää sisäistä ja ulkoista keskustelua.
Eri teksteissä tieteellisyyden aste vaihtelee. Tutkimuksen pohjalta kirjoitettu populaari artikkeli on kirjoitettu yleistajuisemmin kuin esimerkiksi kansainväliseen vertaisarvioituun julkaisuun kirjoitettu artikkeli.
Tieteelliseen tekstiin kuuluu myös asiatyylisyyden vaatimus. Kielen on oltava selkeää ja johdonmukaista. Opintojen aikana harjoittelet tieteellisen tekstin kirjoittamista. Ammattikorkeakouluasetuksen 7. pykälän mukaan ”opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännönasiantuntijatehtävässä”. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) tämä vaatimus osoitetaan siten, että opinnäytetyö on tilaustyönä suoritettava työelämän kehittämistehtävä.
Tutkimusviestinnän perusteita ei harjoitella vain opinnäytetyön kirjoittamista varten. Koska valtaosa ammattikorkeakoulussa kirjoitettavista teksteistä on tietoperustaisia tekstejä, sinun tulee osata käyttää esimerkiksi oikeanlaisia viittaustapoja ja referoida tietoa oikein. Tulet opintojen aikana tekemään erilaisia oppimistehtäviä, jossa käytät monia tutkimusviestinnän perusteita.
Katso viestintäyksikkö Kantin tuottaja ja toimittaja Anne Heikkisen video tiedeviestinnästä (kesto 02:49, videossa on tekstitys).
Olennainen osa erilaisten tietoperustaisten tekstien kirjoittamista on luetun tiedon käyttäminen osana tekstiä. Tekstit ovat moniäänisiä, koska niissä on viittauksia toisten ajatuksiin, ja tutkimuksiin sekä kirjoittajan omaa tulkintaa. Kirjoittaja voi tulkita, kommentoida, perustella ja rakentaa edelleen toisten tekstejä.
Aineistot teksteissä voivat olla erilaisia. Aineistojen käyttämiseen liittyviä keskeisiä asioita ovat referointi ja siteeraaminen sekä lähdeviittausten tekeminen. Kuten jo aikaisemmin on todettu, tekstit rakentuvat aina jollakin tavalla jo olemassa olevan tiedon varaan. Tämän vuoksi on tärkeää osata käyttää erilaista tietoa oikein. Referoiminen tarkoittaa jonkin tiedon tai sisällön kirjoittamista omin sanoin. Referoinnissa siis kerrotaan puhumalla tai kirjoittamalla kerrottua. Arjessa referoimme itse asiassa paljon. Kun selostamme esimerkiksi katsomamme sarjan käänteitä, referoimme näkemäämme. Tietoperustaisissa teksteissä referoimisen periaatteisiin kuuluvat eettisyys ja selkeys. Kirjoittaja ei saa referoida tekstiä niin, että tekstin alkuperäinen sisältö muuttuu. Lisäksi pitää aina erottaa, missä kohden on referoitua tietoa. Tämä tehdään lähdeviittauksella.
Aloittelevalle tietoperustaisten tai tutkimuksellisten tekstien kirjoittajalle kommentoiva referaatti voi olla hyvä keino jäsentää omaa ajatteluaan. Muistiinpanojen kirjoittamisesta on iso apu oman tekstin kirjoittamisessa. Tekstin suora kopiointi lähteestä ei kehitä kirjoittajan ajattelua. Jos kirjoittaja käyttää paljon suoria sitaatteja tekstissään, antaa se vaikutelman, ettei kirjoittaja ole perehtynyt asiaan riittävästi. Nykyisin tietoa on saatavilla monesta paikasta ja usein se on myös helposti kopioitavissa. Tällöin tulee muistaa, että opiskelijana olet vastuussa tuottamista teksteistä ja niissä käytetyistä sisällöistä. Katso tästä tarkemmin sitaattien käytöstä tekstissä.
Seuraavia asioita voi käyttää tukena, kun lukee uutta tekstiä:
Kun kirjoittaja referoi tekstiä, hän tuo esille, miten jotakin asiaa on käsitelty tai miten siihen suhtaudutaan alkuperäisessä tekstissä. Referointiverbejä ovat esimerkiksi ilmaista, todeta, kuvata, uskoo, olettaa, olla, väittää, arvella, arvioida, määritellä, pohtia, epäillä, tulkita ja olettaa. Kaikki nämä ilmaisevat erilaista suhtautumista ja erilaista varmuuden astetta. Jos alkuperäisessä tekstissä kiistetään jokin asia, on se vahva ilmaus.
Lähdeviittausten ja lähdeluettelon ohjeet löytyvät Humakin lähdeviiteoppaasta.
Lähdeviittausten tekemisen perusteisiin voit perehtyä katsomalla videot. Niissä kerrotaan lyhyesti viittausten tekemisen perustekniikka. Tarkempia tietoja saat Humakin lähdeviiteoppaasta.
Humakin lähdeviittaukset soittolistaan pääset Lähdeviittaukset-soittolistasta.
(Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Huomaa, että videot on tehty Humanistisen ammattikorkeakoulun lähdeviiteoppaan ohjeiden mukaan.
Jos opiskelet toisessa ammattikorkeakoulussa, käytä oman ammattikorkeakoulusi antamia ohjeita viittausten merkitsemisessä ja lähdeluettelon tekemisessä.
Yhdessä kirjoittamista, yhteisöllistä kirjoittamista vai yhteistoiminallista kirjoittamista? Näillä käsitteillä on jotakin yhteistä: kaikissa on kyse kirjoittamisesta, joka ei tapahdu yksin. Käsitteisiin on olemassa erilaisia näkökulmia, mutta keskeisintä on toisen tai toisten läsnäolo jollakin tavalla. Yhteiskirjoittaminen on sellaista kahden tai useamman kirjoittajan yhteistoiminnallista työskentelyä, jonka tavoitteena on yhteisen tekstin tuottaminen. Tällöin on kyse varsinaisesta yhdessä kirjoittamisesta. Aina ei kuitenkaan ole kyse yhteistekijyydestä ja yhteisen tekstin tuottamisesta.
Kirjoittamisessa voi hyödyntää eri tavoin toisen tai toisten tukea. Toista voi tukea eri tavalla: antaa palautetta, kehittää ideoita yhdessä, muokata tekstiä ja keskustella teksteistä. Kirjoittamisen ongelmista tai haasteista keskusteleminen voi sekin olla osa kirjoittamisprosessia.
Joidenkin mukaan kirjoittamisessa on aina jollakin tavalla kyse yhdessä kirjoittamisesta, sillä kirjoittaminen on kommunikointia muiden kanssa. Tekstillähän on aina jokin tavoite ja lukija.
Yhteisessä kirjoittamisessa vaaditaan yhteisiä pelisääntöjä. On hyvä sopia aluksi alusta, jolle kirjoitetaan, tehdä sekä päättää aikataulu. Parhaimmillaan yhdessä teksti on jotakin sellaista, jota kukaan ei ole yksin voinut luoda. Yhteiskirjoittamisessa oppii myös toisilta ja voi saada uusia työvälineitä. Yhteisölliseltä kirjoittajalta vaaditaan kykyä rakentaa yhteistä tekstiä ja työskennellä toisten kanssa.
Monia työelämän tekstejä voidaan luonnehtia yhteisöllisiksi. Organisaatioiden kehityssuunnitelmia, strategioita ja esitteitä ideoidaan yhdessä ja raportteja sekä lausuntoja kommentoidaan.
Opintojen aikana saatat kirjoittaa yhdessä toisen kanssa esimerkiksi projektiraportin tai tehdä yhteisen oppimistehtävän. Myös opinnäytetyöllä voi olla kaksi kirjoittajaa. Yhdessä kirjoitetut artikkelit ovat osa akateemista kirjoittamista. Tästä syystä on perusteltua harjoitella myös yhteisöllistä kirjoittamista.
Vuorovaikutukseen ei enää vaadita toisen läsnäoloa samassa tilassa. Toisaalta verkkoon tuotetaan paljon erilaisia tekstejä yhdessä. Esimerkiksi erilaisia wikejä tai muita verkkoalustoja voidaan käyttää paitsi opiskelussa myös esim. tutkimusten, hankkeiden ja työryhmien työskentelyssä. Kirjoittaminen ja lukeminen on virtuaaliaikana ehkä yhteisöllisempää kuin koskaan aikaisemmin.
Yhteisöllistä kirjoittamista on erilaista. Koko kirjoittamisprosessin voit tehdä yhdessä, jolloin kaikki lukevat, keskustelevat ja kirjoittavat. Kirjoittajat voivat myös kirjoittaa omat luonnostekstit, jotka liitetään yhteen sen jälkeen, kun niitä on kommentoitu ja muokattu. Yksi vaihtoehto on, että kirjoittajat tekevät ensin työnjaon, jonka mukaan jokainen kirjoittaa oman osansa. Tämän jälkeen tekstit yhdistetään joko yhdessä tai siten, että yksi kirjoittajista tekee tämän. Yhteisöllinen kirjoittaminen toteutuu silloinkin, kun kirjoittamisprosessilla on johtaja, joka kommentoi ja vetää prosessia.
Yhteisöllisessä kirjoittamisessa lopullisen tekstin pitäisi olla aina yhtenäinen ja ehkä kokonaisuus. Ennen yhteisöllistä kirjoittamista on tärkeä sopia aikataulusta, työnjaosta ja palautteesta. Prosessimainen kirjoittaminen sopii yhteisölliseen kirjoittamiseen. Jos tekstiä kirjoitetaan esimerkiksi johonkin julkaisuun, on hyvä etukäteen selvittää esimerkiksi tekstin ulkoasua, lähdeviittauksia ja otsikointia koskevat ohjeet.
Nykyiset teknologiset välineet antavat mahdollisuuden reaaliaikaiseen yhdessä kirjoittamiseen ja tiedon jakamiseen, vaikka eri puolilla maailmaa. Yhdessä kirjoittaminen ei tarkoita, että kirjoittajien täytyy istua vierekkäin saman tietokoneen ääressä. Vuorovaikutukseen ei enää vaadita toisen läsnäoloa samassa tilassa. Toisaalta verkkoon tuotetaan paljon erilaisia tekstejä yhdessä. Esimerkiksi erilaisia wikejä tai muita verkkoalustoja voidaan käyttää paitsi opiskelussa myös esim. tutkimusten, hankkeiden ja työryhmien työskentelyssä. Kirjoittaminen ja lukeminen on virtuaaliaikana ehkä yhteisöllisempää kuin koskaan aikaisemmin.
Yhteiskirjoittaminen onnistuu hyvin esimerkiksi pilvipalveluiden avulla. Näitä ovat esimerkiksi Office365-paketin OneDrive ja Gmailin Drive. Samaan aikaan kirjoittajat voivat olla reaaliaikaisesti yhteydessä toisiinsa ja keskustella.
Molempien alustojen käyttäminen on periaatteeltaan samanlainen. Voit luoda omia kansiota ja tiedostoja, joihin voit antaa erilaisia oikeuksia muille (luku- ja muokkausoikeudet). Tiedostoja voi jakaa sähköpostilla tai linkkeinä. Tiedostoissa voi käyttää kommentointia eri tavoin. OneDrivessä on mahdollista muokata tekstiä suoraan, tarkistaa tekstiä lisäämällä kommentteja ja ehdottomalla muutoksia. Lisäksi on mahdollista pelkästään tarkastella tiedostoa tekemättä muutoksia.
Kannattaa opetella käyttämään pilvipalveluita opinnoissa, sillä ne mahdollistavat monenlaisia työskentelytapoja. Pilvipalvelut voivat tehostaa työn tekemistä ja kirjoittamista. Jos tekstiä lähettää liitetiedostona on vaarana, että eri versiot menevät sekaisin. Pidempikestoisissa kirjoitustehtävissä kuten opinnäytetyössä voi olla hyödyllistä luoda omia kansioita esimerkiksi eri osioiden tietoperustalle, aineistolle tai menetelmäosuuksille.
Muistathan, että Outlook365 OneDrivessä ei ole kuitenkaan käytössä kaikki samat työkalut kuin Wordissä. Tämä tarkoittaa, että Wordin työpöytäversiosta löytyy enemmän työkaluja kuin pilvipalvelussa. Tämän vuoksi esimerkiksi erilaiset mallipohjat eivät toimi pilvipalvelussa, vaan niiden asettelut saattavat muuttua. Kannattaakin siis aina tehdä lopullinen työ valmiiksi työpöytäversiossa.
Yksi vaihtoehto on, että varsinainen teksti kirjoitetaan valmiiksi pilvipalvelussa. Tämän jälkeen teksti kopioidaan mallipohjalle ja lopulliset viimeistelyt tehdään tietokoneen työpöydällä. Näin esimerkiksi mallipohjan sisällysluettelo ja lähdeluettelo saadaan toimimaan oikein ja asettelut ovat automaattisesti ohjeiden mukaiset. Valmiin työn voi aina vielä ladata pilvipalveluun, jossa se on tallessa ja nopeasti saatavilla tarvittaessa.
Useimmilla opintojaksoilla oppimistehtävien palautus pyydetään siten, että sinun tulee jakaa tuotoksesi pilvipalvelussa ja tuoda linkki esim. Opens keskustelualueelle. Katso tästä Humakin ohjeet oppimateriaalien ja oppimistehtävien julkaisuun ja jakamiseen.
Kielenkäytön hyvyyttä tai huonoutta on vaikeaa ja mahdotontakin yksiselitteisesti arvioida suhteuttamatta arviointia tekstin tavoitteeseen, viestintätarkoitukseen ja tilanteeseen.
Asiateksteissä käytetään asiatyyliä. Asiateksteillä tiedotetaan, vaikutetaan tai ohjataan toimintaa. Asiatyylisten tekstien tavoitteena on tiedon välittäminen tarkoituksenmukaisesti, yksiselitteisesti ja tehokkaasti. Tämän vuoksi asiatekstien kieli on:
Asiatekstit vetoavat järkeen ja loogiseen päättelyyn, perustuvat tosiasioihin ja pyrkivät kuvaamaan ja erittelemään todellisuutta. Asiatyylisissä teksteissä suositaan sanojen neutraaleja sanakirjamerkityksiä (denotaatioita) eikä leikitellä mielle-, sivu- ja lisämerkityksillä (konnotaatioilla). Kieli itsessään on ns. läpinäkyvää, huomaamatonta ja neutraalia, jotta se ei vie lukijan huomiota pois itse asiasta.
Virolaisen kielentutkijan Valter Taulin mukaan ihannekieli pyrkii minimikeinoin maksimituloksiin. Taulin mukaan ihannekieli noudattaa kolmea perusperiaatetta: se on selkeää, taloudellista ja esteettistä. Selkeyden, taloudellisuuden ja esteettisyyden periaatteet sopivat erinomaisesti myös hyvän asiatyylin punnintaan.
Valtaosa työelämän ja opiskeluissa kirjoitettavista teksteistä on asiatekstejä. Tämän vuoksi opiskeluiden aikana harjoitellaan nimenomaan asiatyylisten tekstien ja niissä vaadittavien piirteiden osaamista. Tämä tarkoittaa, että opintojen aikana palautetta annetaan myös tekstin muodollisista seikoista.
Asiatyyli eroaa arkityylistä ja esimerkiksi vapaasta puhekielestä. Asiatyylin tavoitteena on antaa tilaa käsiteltävälle asialle. Jos et ole aivan varma, millainen tyylilaji on sopiva johonkin tekstiin, on asiatyyli turvallinen valinta. (Tarkoma & Vuorijärvi 2012, 118–119.)
Asiatyylinen teksti pyrkii yksiselitteisyyteen, havainnollisuuteen ja täsmällisyyteen. Yksiselitteisyys syntyy esimerkiksi siten, että käsitteet määritellään ja esitetään tarkasti. Havainnollisuutta tekstiin tuovat taustatiedon esittely ja taustatietojen kuvaaminen. Asiatyylinen teksti ei sisällä kirjoittajan vahvoja tunnepurkauksia, räväkkää huumoria tai moniselitteisiä kuvauksia. (Kankaanpää & Piehl 2011, 20; Tarkoma & Vuorijärvi 2012, 118–119.)
Esimerkki havainnollisesta ja yksiselitteisestä tekstistä, jossa on määritelty käytettävä käsite sosiaalinen kirjasto tarkasti ja neutraalisti.
Sosiaalinen kirjasto voidaan määritellä tilaksi, jossa erilaisten ihmisten kohtaaminen, yhdessä oleminen ja vuorovaikutus ovat mahdollisia. Sosiaalinen kirjasto tarkoittaa yhtä lailla liikkuvaa kirjastoa, jossa kirjaston palveluita viedään erilaisiin tiloihin. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat jalkautuvat kirjastopalvelut, osallistava tekeminen erilaisissa tapahtumissa. (Honkanen 2015, 13.) Sosiaalisen kirjastotyön tavoitteena on saada kirjaston palveluiden piiriin sellaisia asiakasryhmiä, jotka eivät vielä jostakin syystä käytä kirjastoa ja sen palveluita. Pyrkimyksenä on aktivoida heitä ja ottaa heidän ajatuksensa ja ideansa mukaan kirjastojen kehittämiseen. (Jyrkinen 2013, 4.) Sosiaalista kirjastoa voidaan tarkastella myös sosiaalityön ja kirjastojen välimaastossa olevana. Silloin se voidaan nähdä ihmisten auttamisena, yksilöiden yksinäisyyden ehkäisemisenä. Tällainen sosiaalisen kirjaston tulkinta voidaan kuitenkin nähdä varsin ongelmakeskeisenä, jos kirjaston työntekijöiden hoitavan esimerkiksi avohoitopotilaita ilman sosiaalityön koulutusta. (Hokkanen, 2015, 11.)
Asiatyylisyyteen sisältyvät myös tekstin selkeyteen ja ulkoasuun liittyvät tekijät. Yksi selkeyttä lisäävä tekijä ovat valmiit mallipohjat, joita käytetään. Mallipohjiin on aseteltu valmiiksi kansilehti, sisällysluettelo ja lähdeluetteloa. Mallipohjassa on marginaalit, fonttikoko, riviväli sekä esimerkiksi otsikoiden koko on valmiiksi määritelty. Näiden käyttäminen helpottaa kirjoittamista, koska silloin asetteluita ei tarvitse tehdä itse. Mallipohja auttaa myös lukijaa. Humakissa oppimistehtävät tehdään pääsääntöisesti aina mallipohjalle. Opinnäytetyölle on oma mallipohjansa (Muita opinnäytetyön tekemiseen liittyviä dokumentteja). On tärkeää, että opit käyttämään mallipohjaa oikein.
Humakin kirjallisten tehtävien mallipohjan löydät täältä.
Usein käytetään sanaparia punainen lanka, kun kuvataan asioiden liittymistä toisiinsa tekstissä. Jos kirjoittaja kirjoittaa tekstiinsä ajatuksia siinä järjestyksessä, kun ne sattuvat tulemaan hänen mieleensä, ei tekstissä ole punaista lankaa. Ajatteleminen ja kirjoittaminen ovat erilaisia kognitiivisia prosesseja. Jos kirjoitat tajunnanvirtamaisesti ajatuksiasi, ei lukija pysy selvillä ajatustesi liittymisestä toisiinsa.
Kirjoittajan täytyy aina tehdä työtä, jotta saa esitettyä ajatuksensa selkeässä muodossa lukijalle. Lähtökohtaisesti kaikki tekstit kirjoitetaan aina lukijalle – poikkeuksena tietenkin esimerkiksi päiväkirjat. Onkin aina hyvä muistaa, ettet kirjoita tekstejä itsellesi, vaan lukijalle.
Lukijan täytyy pystyä seuraamaan kirjoittajan ajattelun kulkua tekstissä. Tekstissä esitetyt asiat ovat suhteessa toisiinsa, eivät luettelomaisina kappaleina. Asiat muodostavat tekstissä merkityssuhteiden verkoston. Tekstillä ei ole mitään sanottavaa, jos merkityssuhteita ei ole. Merkityssuhteet voivat olla esimerkiksi syy-seuraussuhteita tai ajallisia suhteita. Lukijalle merkityssuhteet ovat merkittäviä, koska niiden avulla hän liittää tiedon aikaisemmin lukemiinsa tietoihin. Yleensä tekstissä on yksi pääajatus eli päämerkitys ja sen lähellä olevia sivuajatuksia.
Tekstissä asiat voi järjestää eli jäsentää eri tavoin. Tähän vaikuttaa tekstin tavoite ja lukija. Jäsennys tarkoittaa, että kirjoittaja esittää ajatukset lukijalle kirjoittajan haluamassa järjestyksessä. Samassa tekstissä voi myös käyttää useampaa jäsentelymallia, jos se sopii tekstilajiin ja aiheeseen.
Tekstin perusrakenne
Seuraava rakennemalli sopii useimpiin asiatyylisiin teksteihin.
Asiatyylinen teksti noudattaa suomen kielen yleiskielen eli kirjakielen kielinormeja. Kielenhuolto ylläpitää ymmärrettävän ja yhteisen yleiskielen normeja. On tärkeää, että meillä on käytössä kaikille yhteinen yleiskieli. Jos jokainen kirjoittaisi mitä tahansa tekstejä miten huvittaa, vaikeutuisi arkinen asioiden hoitaminen ja kommunikoiminen huomattavasti. Arkinen kielenkäyttö vaihtelee niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa teksteissä ja se on muodoltaan vapaampaa kuin yleiskieli. Jokainen meistä käyttää päivänsä aikana monella eri tavalla kirjoitettua ja puhuttua suomen kieltä. Yleiskielen normeja jokainen meistä on opetellut peruskoulusta saakka. Jo pienet koululaiset harjoittelevat esimerkiksi ison ja pienen alkukirjaimen käyttämistä ja sanojen kirjoittamista yhteen ja erikseen.
Kielenhuollolla tarkoitetaan oikeinkirjoituksen, taivutuksen, sanaston, rakenteiden ja nimistön huoltoa, kokonaisten tekstien huoltoa sekä kielipolitiikkaa eli kielen aseman huoltoa. Suomessa kielenhuollon suosituksia antaa Suomen kielen lautakunta (Kotimaisten kielten keskus 2020). Suositukset voivat koskea esimerkiksi välimerkkien käyttämistä, nimien kirjoittamista tai sanastoa. Suositukset kohdistuvat yleiskieleen, eivät puhuttuun kieleen. Kielenhuollon suositukset muuttuvat ajan mukana. Hyvä esimerkki on vuonna 2014 annettu suositus, jonka mukaan alkaa tehdä ja alkaa tekemään ovat molemmat yleiskielessä hyväksyttäviä muotoja. Uusi suositus toi esille, kuinka tunteellisesti ja jopa intohimoisesti suhtaudumme kieleen. Joidenkin mielestä uusi suositus oli merkki rappiosta, ja osa otti suosituksen mielihyvin vastaan.
Kotuksen sivut kannattaa ottaa seurantaan, jos suomen kieli ja siihen liittyvät ilmiöt kiinnostavat. Sivuilta löytyy ajankohtaisia tekstejä esimerkiksi sanastosta, kielen muutoksista ja monesta muusta asiasta. Kotus löytyy Twitteristä @Kotus_tiedotus
Käytä kielenhuollon ja tekstinhuollon apuvälineitä!
Kielenhuolto on osa asiatyylistä kirjoittamista. Kielioppi- ja näppäilyvirheitä täynnä olevaa tekstiä on hankala lukea ja se antaa huolimattoman vaikutelman. Joissakin tekstilajeissa kielenhuollolla saattaa olla ratkaiseva rooli lukijan vakuuttamisessa. Monet rekrytoijat esimerkiksi siirtävät heti ei-pinoon työ- ja harjoitteluhakemukset, joissa on useita kielioppivirheitä. On ristiriitaista vakuuttaa olevansa huolellinen, jos ei ole vaivautunut korjaamaan omaa tekstiään. Kielioppivirheitä täynnä oleva tiedote tai mainos tapahtumasta puolestaan saa lukijan helposti sivuuttamaan koko tekstin.
On tärkeää, että opintojen aikana opit tarkistamaan oman tekstisi sekä käyttämään erilaisia kielen- ja tekstinhuollon apuvälineitä. Mikä parasta, monet näistä apuvälineistä ovat maksuttomia ja kaikkien saatavilla!
Office365: kieliasun tarkistaminen
Moni on tottunut käyttämään Office365-ohjelmassa olevaa kieliasun tarkistamista tai oikolukua. Tämä tarkistusohjelma onkin kätevä, sillä se poimii esimerkiksi monet alkukirjaimeen, pilkutukseen ja yhdyssanoihin sekä subjektin ja predikaatin kongruenssiin liittyvät virheet. Ohjelmalla saa nopeasti korjattua näppäilyvirheet. Ohjelma ei kuitenkaan tunnista kaikkia virheitä, joten tarkista aina tekstisi myös itse. Ohjelmassa voi tehdä omia valintoja, jotka vaikuttavat siihen, mitä ohjelma tarkistaa.
Ohjeita kieliasun tarkistamisen löydät Microsoft Officen sivuilta.
Kielitoimiston ohjepankki
Kielitoimison ohjepankki on sähköinen hakupalvelu, joka sisältää ohjeet suomen kielen sanastosta, oikeinkirjoituksesta sekä muoto- ja lauserakenteesta.
Ohjepankin ohjeet on luokiteltu aihepiireittäin. Ohjepankista saat heti tarkistettua esimerkiksi välimerkkien käytön, nimien oikeinkirjoituksen, yhdyssanojen oikeinkirjoituksen, ison ja pienen alkukirjaimen käytön ja passiivin käyttämisen.
Kielitoimiston sanakirja on suomen kielen yleiskielen sanakirja
Sanakirjoja voit käyttää eri tavoin tekstin kirjoittamisessa ja tekstin tarkistamisessa. Sanakirjaa voi käyttää esimerkiksi sanan tyylin, oikeinkirjoituksen ja taivutuksen tarkistamiseen. Kielitoimiston sanakirjoja on kaksi:
Esimerkki: miten kirjoitetaan sana eteenpäin? Yhteen vain erikseen?
Hakutulos vuoden 2018 sanakirjasta kertoo, että sanan voi kirjoittaa joko yhteen tai erikseen (nuolet molempiin suuntiin. Lisäksi saan tietoa sanan käyttöyhteyksistä.
eteenpäin (myös ←→)
Muita hyödyllisiä apuvälineitä voit löytää esimerkiksi täältä:
Kyky hyödyntää tekoälyä on monissa ammateissa tärkeä taito ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpi. Humak kannustaa opiskelijoitaan hyödyntämään tekoälyn mahdollisuuksia jo opintojensa aikana.
Tekoälyltä voi pyytää kommentteja oppimistehtävien ideointiin. Tekoäly saattaa myös ehdottaa käyttökelpoisia innovatiivisia, luovia ja osallistavia tapoja oppimistehtävien sisältöjen tuottamiseen.
Se voi auttaa laatimaan kuvia ja kaavioita sekä eri muotoisia esityksiä ja tiivistelmiä annetuista teemoista. Tietoperustaa rakennettaessa tekoäly saattaa ehdottaa relevantteja lähteitä. Tekoäly voi auttaa myös esimerkiksi oikeakielisyyden tarkistamisessa, asioiden syntetisoinnissa ja jäsentelyssä.
Tekoälyä on luvallista hyödyntää esimerkiksi ideoiden testaamisessa ja kehittelyssä sekä sisällöllisenä kommentointiapuna. Älä syötä tekoälysovelluksiin kenenkään henkilötietoja ja perehdy sovellusten käyttöehtoihin. Parhaimmillaan tekoäly on mainio keskustelukumppani ja vuovaikutukseen kykenevä työtoveri. Tekoälyn tuottamia aineistoja kannattaa vain hyvin harvoin, jos koskaan, kopioida sellaisenaan omiin oppimistehtäviin.
Tekoälyn hyödyntäminen oppimistehtävissä ilmaistaan läpinäkyvästi. Opiskelijan tulee kirjoittaa palauttamiensa oppimistehtävien yhteyteen kuvaus siitä, mitä tekoälysovelluksia hyödynnettiin ja miten.
Kuvauksen tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta lukija saa käsityksen tekoälyn osuudesta työn eri vaiheissa.
Humak ei suosittele, että oppimistehtävien yhteyteen jätetään suoria lainauksia tekoälyn tuottamasta aineistosta. Mikäli näin kuitenkin toimitaan, viittaus merkitään Humakin lähdeviiteoppaan mukaisesti.
Tämä ohjeistus pohjautuu ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen suosituksiin. Ohjetta saatetaan päivittää nopeasti teknisen kehityksen myötä ja korkeakoulujen yhteisten linjausten muuttuessa.
Kankaanpää, Salli & Piehl, Iisa 2011. Tekstintekijän käsikirja. Opas työssä kirjoittaville. Helsinki: Yrityskirjat.
Svinhufvud, Kimmo 2015. Gradutakuu. Helsinki: Art House.
Svinhufvud, Kimmo 2016. Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Helsinki: Art House.
Tarkoma, Elise & Vuorijärvi, Aino 2012. Ammattisuomen käsikirja (11.–12. painos). Helsinki: SanomaPro.
Vilkka, Hanna 2020. Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas. Jyväskylä: PS-kustannus.
Sivusta vastaa: Hanna-Kaisa Turja,
Viimeksi päivitetty: 5 heinäkuun, 2024
