Opinnäytetyöoppaan tarkoitus on kuvata, mitä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä Humakissa tarkoitetaan, minkälaisia opinnäytetyössä sovellettavat menetelmät ovat ja miten opinnäytetyöprosessi etenee ideasta valmiiksi työksi. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja tekijöille työn eri vaiheissa.
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (1129/2014) määrittelee, että opinnäytetyö on osa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavia opintoja. Asetus ei kuitenkaan määrittele lainkaan opinnäytetyön sisältöä. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä ei ole myöskään sellaisia vakiintuneita konventioita kuin esimerkiksi yliopistojen pro gradu ‑tutkielmalla. Ammattikorkeakoulukentällä onkin käyty paljon keskustelua siitä, miten ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö eroaa yhtäältä gradusta ja toisaalta ammattikorkeakoulun (AMK) opinnäytetyöstä.
Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön kohdistuu paljon odotuksia. Ammattikorkeakouluhenkisesti opinnäytetyöltä edellytetään konkreettista työelämän kehittämistä. Samanaikaisesti siltä kuitenkin odotetaan myös vahvaa tutkimuksellista otetta eli hyvää teoreettista perehtyneisyyttä aihepiiriin, tutkimusmenetelmien hallintaa ja uuden tiedon tuottamista. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat yksimielisiä siitä, että ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä ratkotaan työelämän todellisia ongelmia.
Tämän oppaan tarkoitus on kuvata, mitä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä Humakissa tarkoitetaan, minkälaisia opinnäytetyössä sovellettavat menetelmät ovat ja miten opinnäytetyöprosessi etenee ideasta valmiiksi työksi. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja tekijöille työn eri vaiheissa.
Tämän oppaan lisäksi opinnäytetyöntekijän tulee tutustua erittäin tarkoin Humakin opinnäytetöiden kommunikointityökalun Wihin käyttöohjeeseen, opinnäytetyön saavutettavuusvaatimuksiin ja lähdeviiteoppaaseen. Ensin mainittu ohje kuvaa opinnäytetyöprosessin yksityiskohtaisesti opiskelijan näkökulmasta. Kaksi jälkimmäistä määrittävät, miten Humakissa toteutetaan saavutettavuuslain vaatimukset ja merkitään lähdeviitteet.
Humakin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö. Tämä tarkoittaa tutkimuksen ja kehittämisen nivomista yhteen. Opinnäytetyön tutkimuksellisuus luo ja jakaa uutta tietoa. Se tekee työskentelystä järjestelmällistä ja analyyttista sekä auttaa tarkastelemaan asioita kriittisesti. Kehittäminen puolestaan tarkoittaa työn tarpeellisuuden huolellista perustelemista, täsmällisesti määriteltyjä tavoitteita ja konkreettista tuotosta, joka muuttaa tai uudistaa asioita paremmiksi.
Tutkimuksellisuuden ja kehittämisen painotukset voivat vaihdella opinnäytetyön lähestymistavasta riippuen. Tästä näkökulmasta opinnäytetyö voi olla joko kehittävää tutkimusta tai tutkimuksellista kehittämistä. Kehittävässä tutkimuksessa edetään tutkimuksellisista kysymyksen asettelusta ja menetelmistä kohti konkreettista kehittämistoimintaa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä lähtökohtana ovat käytännön ongelmat ja kysymykset, jotka ohjaavat uuden tiedon tuottamista. Tässä oppaassa puhutaan ”tutkimuksellisesta kehittämisestä” siinä merkityksessä, että se kattaa myös ”kehittävän tutkimuksen”.
Kaikissa tapauksissa Humakin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tavoite on ratkaista työelämän käytännöistä kumpuavia ongelmia, uudistaa ammattialaa ja tuottaa uutta, luotettavaa tietoa. Nämä tavoitteet ovat vaativia mutta eivät mahdottomia. Parhaimmillaan Humakin opinnäytetöinä tehdyt tutkimukselliset kehittämistyöt ovat luoneet uutta työkulttuuria, joka on kantanut pitkälle opinnäytetyön jälkeenkin. Opinnäytetyöt ovat tuottaneet myös arvokasta tietoa ammattialoillemme. Humakin opinnäytetöitä avattiin luettaviksi ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastossa 2010-luvulla yli miljoona kertaa.
Humakin YAMK-opinnäytetyön ja tutkimuksellisen kehittämisen määrittely on kuvaavinta aloittaa siitä, mitä se ei ole. Humakin opinnäytetyö ei ole tieteellinen tutkielma mutta ei myöskään kritiikitön arkisen kehittämistyön kuvaus eikä projektiraportti. Tieteellisen tutkimuksen perimmäinen tavoite on uuden teoreettisen tiedon tuottaminen. Arkisen kehittämisen tavoite puolestaan on käytännön ongelman ratkaisu. Tutkimuksellisen kehittämisen tavoite taas on ratkaista todellisia, työelämästä kumpuavia ongelmia ja tuottaa ammattialalle uutta tietoa.
Tieteellisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu pelkästään tutkimuskirjallisuuteen, mutta tutkimuksellinen kehittäminen voi hyödyntää myös työpaikoille kertynyttä tietoa. Tieteellinen tutkimus kirjoitetaan ensisijaisesti tiedeyhteisölle, mutta Humakin opinnäytetyö suunnataan omalle ammattialalle ja tilaajaorganisaatiolle.
Tieteellistä tutkimusta tehdään vakiintuneilla tutkimusmenetelmillä, kun taas tutkimuksellisessa kehittämistyössä voidaan hyödyntää mitä tahansa läpinäkyvää, huolellisesti dokumentoitua menetelmää, joka johtaa tavoitteiden saavuttamiseen. Yhdessä tieteellisessä tutkimuksessa käytetään yleensä vain yhtä menetelmää – poikkeuksena tästä ovat useita menetelmiä yhdistelevät, moninäkökulmaiset tutkimukset. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä nojaudutaan harvoin vain yhteen menetelmään. Paljon tyypillisempää on hyödyntää eri menetelmiä kehittämistyön eri vaiheissa. Arkisessa kehittämisessä sen sijaan ei yleensä ole mitään erityistä menetelmää, vaan toimeen tartutaan näppituntumalla.
Tieteellinen tutkimus päättyy yleensä tutkimustulosten analysointiin ja pohdintaosuuteen. Tutkimustulosten soveltamista käytäntöön ei useinkaan sisällytetä itse tutkimukseen. Tutkimuksellinen kehittämistyö sen sijaan tuottaa aina jotakin, mikä sisältää käytännön parannuksia tai mahdollistaa uusia ratkaisuja. Tyypillisesti tuotos on uusi toimintatapa tai ‑malli, strategia, ohjekirja, palvelu tai tuote. Tuotoksen jalkauttaminen käytäntöön on tärkeä osa tutkimuksellista kehittämistyötä. Tuotos voi olla myös tutkimukseen perustuva suunnitelma, tiekartta tai joukko perusteltuja kehittämisehdotuksia. Tällöin varsinainen kehittäminen tosin jää opinnäytetyön jälkeiseen vaiheeseen.
Tutkimuksellisella kehittämisellä ja tieteellisellä tutkimuksella on myös paljon yhteisiä piirteitä. Tutkimuksellisuus tarkoittaa molemmissa järjestelmällisyyttä, analyyttisuutta ja kriittisyyttä: toisin sanoen pelkkä tutkimusmenetelmien hyödyntäminen ei vielä ole tutkimuksellisuutta. Opinnäytetyöntekijältä edellytetään tutkimuksellisen otteen säilyttämistä, vaikka itse kehittämisen tavoitteet olisivatkin hyvin käytännöllisiä.
Tutkimuksellinen kehittäminen muistuttaa tieteellistä tutkimusta myös siten, että molemmissa syntyy aina analysoitavaa tutkimusaineistoa. Kun opinnäytetyöntekijä esimerkiksi kirjoittaa muistiinpanoja osallistuvasta havainnoinnistaan, ne ovat tutkimusaineistoa, samoin kuin yhteisöllisten ideointipajojen tuotokset tai benchmarkkauksessa kerätyt haastattelu- ja havainnointiaineistot. Ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijalta odotetaan perehtymistä tutkimusaineistojen analyysimenetelmiin, jotta aineistot eivät jää alihyödynnetyiksi kehittämistyössä.
Tutkimuksellinen kehittäminen ei ole helpompaa tai vaikeampaa kuin tieteellinen tutkimus – molempia voidaan tehdä hyvin tai vähemmän hyvin. Tutkimuksellinen kehittäminen edellyttää kuitenkin erityisen paljon aloitteellisuutta, innovatiivisuutta, verkostoitumista ja rohkeuttakin. Vaikuttavaa tutkimuksellista kehittämistä ei voi juuri koskaan tehdä ”tutkijankammiossa”, vaan onnistuminen edellyttää laajaa vuorovaikutusta eri toimijoiden kanssa. Kunnianhimoinen tutkimuksellinen kehittäminen edellyttää myös paljon epävarmuuksien sietämistä, kykyä ottaa riskejä ja rohkeutta siirtyä turvallisesta ympäristöstä tuntemattomille alueille.
Laadukas ylemmän tutkinnon opinnäytetyö edellyttää erinomaista perehtymistä opinnäytetyön aihetta käsittelevään kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksellisessa kehittämisessä ei sännätä kenttätyöhön ilman kunnollista perehtymistä aihepiiriin liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Opinnäytetyöntekijän valinnat ja ratkaisut rakentuvat olemassa olevan tiedon varaan: Teoriaan perehtyminen on edellytys sille, että opinnäytetyöntekijä osaa asettaa kehittämistyölle mielekkäät tavoitteet ja esittää oikeita kysymyksiä. Kehittämistarvetta on vaikea edes tunnistaa ilman hyvää perehtymistä teoreettiseen tietoon. Teoreettinen osa tulee ottaa haltuun ja suurimmalta osaltaan kirjoittaa ennen varsinaisia toimenpiteitä. Mikäli teoria kirjoitetaan jälkikäteen, siitä tulee väistämättä päälle liimattu. Tämä on yksi tyypillisimmistä virheistä opinnäytetöissä.
Tutkimuksellista kehittämistyötä ohjaavat siis käytännölliset tavoitteet, joihin haetaan tukea teoriasta. Tulosten hyödyllisyys riippuu pitkälti siitä, missä määrin ne ovat jalkautettavissa todelliseksi muutokseksi työelämässä tai jopa koko ammattialalla. Näin tutkimuksellinen kehittäminen tuottaa yleistettävissä olevaa käytännön tietoa. Ylemmän tutkinnon opinnäytetyö voi kuitenkin tuoda lisäarvoa myös olemassa olevaan käsitteelliseen eli teoreettiseen tietoon. Opinnäytetyöntekijä voi havaintojensa perusteella esittää olemassa olevaan teoreettiseen tietoon tarkennuksia, poikkeuksia tai muita uusia näkökulmia. Tämä edellyttää opinnäytetyöntekijältä kykyä ja uskallusta liittää havaintonsa teoreettiseen tietoon ja haastaa sitä.
Opinnäytetyöntekijän on syytä erottaa tutkimuksellisen kehittämistyön lähestymistapa kehittämistyön menetelmistä. Lähestymistavan tarkoitus on johdattaa opinnäytetyötä sen alusta loppuun saakka. Lähestymistapa määrittää, mitä kehittämisellä tavoitellaan ja millaisella strategialla tätä tavoitetta kohti kuljetaan. Lähestymistavan tarkoitus ei siis ole olla pelkkä sivuhuomautus opinnäytetyön menetelmäluvussa. Lähestymistapoja kannattaa yleensä valita vain yksi.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä ja opinnäytetyössä tyypillisiä lähestymistapoja ovat toimintatutkimus, konstruktiivinen tutkimus ja tapaustutkimus. Lähestymistapa voi olla myös esimerkiksi palvelumuotoilu, kokeilukulttuuri, taisteleva tutkimus, ennakointi tai innovaatioiden tuottaminen. Toimintatutkimuksessa kehittämistyötä tehdään yhdessä osallistujien kanssa ja toimintaa kehitetään syklisesti suunnittelun, toiminnan, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun kautta. Konstruktiivisessa tutkimuksessa rakennetaan eli konstruoidaan ongelman ratkaiseva tuotos, kuten uusi toimintatapa tai ‑malli. Tapaustutkimuksessa puolestaan perehdytään yhteen tapaukseen (case) syvällisesti ja tuotetaan sen kehittämistä käsittelevää täsmätietoa. Kokeilukulttuurissa testataan uutta toimintatapaa tai tuotetta nopeasti vain vähällä suunnittelulla. Palvelumuotoilussa suunnitellaan uusi palvelu asiakaslähtöisesti.
Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät ovat erittäin moninaisia. Pelkät haastattelut eivät yleensä kanna kovin kunnianhimoiseen kehittämiseen. Yleensä haastatteluiden sijasta tai niiden rinnalla hyödynnetään esimerkiksi benchmarkkausta eli vertailukehittämistä, kyselyitä, osallistuvaa havainnointia ja erilaisia yhteisöllisiä ideointimenetelmiä. Kehittämisessä voi hyödyntää myös asiakasraateja, ääneen ajattelua, haamuasiakkuutta ja monia muita menetelmiä.
Opinnäytetyöntekijä saattaa esimerkiksi selvittää kehittämistarvetta sähköisen kyselyn avulla, oppia alan parhaalta toimijalta, kerätä kenttätyöstään aineistoa osallistuvan havainnoinnin keinoin ja kehittää tuotostaan edelleen yhteisöllisten ideointimenetelmien avulla. Kehittämistyön menetelmiä on täysin sallittua innovoida itsekin, sillä ”menetelmä” on kehittämistyössä mikä tahansa systemaattinen ja suunnitelmallinen keino päästä tavoitteisiin. Tärkeintä on, että lukija pystyy seuraamaan, miten tulokset ja tuotokset ovat syntyneet.
Tutkimuksellisessa kehittämisessä on myös lupa rikkoa ajatus ulkopuoliseen objektiivisuuteen pyrkimisestä. ”Menetelmästä” syntyy helposti mielikuva sellaisen tutkimusaineiston keräämisestä, jossa tutkija kysyy asioita tutkittavalta. Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että tutkija ja tutkittava ovat tasavertaisia ja muuttavat asioita paremmiksi yhdessä. Näin toimitaan erityisesti yhteiskuntakriittisessä ja emansipatorisessa toimintatutkimuksessa sekä taistelevassa tutkimuksessa. Vaikka ulkopuolisesta objektiivisuudesta on lupa luopua työn toiminnallista osuutta tehtäessä, opinnäytetyöntekijän tulee kuitenkin palata objektiiviseen rooliinsa siinä vaiheessa, kun hän analysoi syntynyttä aineistoa ja tekee siitä johtopäätöksiä.
Vaikuttavuuteen pyrkivä kehittämishanke pitää aina sisällään ajatuksen evaluoinnista eli arvioinnista. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä pyritään yleensä siihen, että työllä on aitoja positiivisia vaikutuksia sekä tilaajalle että laajemmalle ammattiyhteisölle. Vaikutusten arviointi on usein järkevää erottaa vaikuttavuuden arvioinnista. Vaikutusta tapahtuu aina, kun esimerkiksi toimintaan osallistuneet hyötyvät tehdystä kehittämistyöstä tai työpaikalla tehty muutos uudistaa toimintaa. Vaikuttavuudella puolestaan tarkoitetaan yhteiskunnallista hyötyä, joka on usein epäsuoraa ja hidasta. Vaikutukset voidaan usein osoittaa numeerisilla tai laadullisilla faktoilla, kun taas vaikuttavuuden osoittaminen on näkemyksellistä ja spekulatiivista.
Tutkimuksellisen kehittämistyön evaluointivaihetta on usein vaikea erottaa omaksi työvaiheekseen, koska evaluointi sekoittuu muuhun aineiston systemaattiseen analyysiin. Opinnäytetyöntekijä voi itse päättää, muodostaako hän evaluoinnista oman lukunsa. Ajatuksellisesti evaluointi kannattaa kuitenkin pitää mielessä. Prosessin eri vaiheiden onnistumisen arviointi, tavoitteiden saavuttamisen arviointi sekä vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi ovat kaiken tutkimuksellisen kehittämistyön kulmakiviä.
Tilaajan työstä antama palaute kuuluu olennaisesti evaluointiin. Opinnäytetyöntekijän tuleekin huolehtia siitä, että hän esittelee työn tuotokset tilaajalle selkeästi ja pyytää työstä palautetta. Isoilla työpaikoilla tulokset kannattaa esitellä kaikille kiinnostuneille esimerkiksi viikkopalaverin kaltaisessa tilaisuudessa. Parhaimmillaan työn tulokset voidaan esitellä laajemmallekin ammattiyhteisölle esimerkiksi (verkko)seminaarissa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa.
Työn tulokset ja kehittämisehdotukset eivät saisi jäädä ainoastaan opinnäytetyössä kuvatuksi toimenpiteiden listaukseksi, vaan niille tulisi laatia selkeä jalkauttamissuunnitelma. Parhaimmillaan jalkauttaminen alkaa jo työn kestäessä ja jalkauttamisen tuloksista saatu tieto sisällytetään opinnäytetyöhön.
Sekä ylemmän ammattikorkeakoulun että perustutkinnon opinnäytetyöt ovat Humakissa tutkimuksellisia kehittämistehtäviä. Ylemmän tutkinnon opinnäytetyön tulee kuitenkin aina tuottaa uutta tietoa, jota tilaajaa laajempi ammattiyhteisö voi hyödyntää. Uusi tieto voi liittyä ammattialan kehittämistarpeisiin, tai opinnäytetyöntekijän valmistamalla tuotoksella voi olla yhteiskunnallista merkittävyyttä. Kunnianhimoinen YAMK-opiskelija laittaa havaintonsa myös keskustelemaan teoreettisten käsitteiden kanssa haastaen ja parantaen olemassa olevaa käsitteellistä tietoperustaa. Näin YAMK-opiskelijan opinnäytetyön lopussa olevalta pohdintaosuudelta odotetaan huomattavasti enemmän syvyyttä kuin perustutkinnon opiskelijan vastaavalta.
Lisäksi ylemmän tutkinnon ja perustutkinnon ero on työn syvyydessä sen kaikissa vaiheissa. Ylemmän tutkinnon opinnäytetyö ei saisi olla miltään osaltaan pintapuolinen. Jo opinnäytetyön lähtöasetelman tulisi olla sellainen, että sen kautta on mahdollista sekä kehittää tilaajan toimintaa että tuottaa uutta tietoa ammattialalle. Kehittämistarve tulisi perustella tutkimustietoon nojautuen. Tietoperustassa erilaiset lähteet tulisi saada keskustelemaan keskenään, ja myös oman aihepiirin kansainvälinen kirjallisuus tulisi huomioida. Kehittämistyön menetelmiltä odotetaan innovatiivisuutta ja analyysilta läpinäkyvyyttä. Yleensä YAMK-opinnäytetyöt ovat näistä syistä sivumäärältään laajempia kuin perustutkinnon työt, vaikka työn pituus ei olekaan itsetarkoitus. Työn suositeltava pituus on 50–70 sivua.
Ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tehtävä on opetuksen lisäksi kehittää ammattialoja. Humak tekee kokoonsa nähden varsin paljon kotimaisia ja kansainvälisiä kehittämishankkeita yhdessä kumppaniensa kanssa. Nämä hankkeet ovat usein erinomaisia oppimisympäristöjä opinnäytetyöntekijöille. Humakin hankkeet tilaavat mielellään opinnäytetöitä ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoilta. Tilaus voidaan suunnata myös opiskelijaryhmälle, jolla on samantapaisia kiinnostuksen kohteita.
Kun tilaaja on Humakin kehittämishanke, hankkeen projektipäälliköstä tulee työn tilaajan edustaja. Tämän lisäksi opiskelijalle nimetään yleensä erillinen ohjaaja opetushenkilökunnasta, mutta projektipäällikkö voi myös toimia sekä ohjaajana että tilaajana. YAMK-opiskelija ja projektipäällikkö hiovat opinnäytetyön tavoitteet ja menetelmät sellaisiksi, että hankkeen ja opiskelijan intressit kohtaavat. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että opinnäytetyö on tarkasti rajattu osa-alue hankkeesta. Projektipäällikön ja opiskelijan tulee erottaa opinnäytetyön tavoitteet hankkeen yleisemmistä tavoitteista. Yleensä YAMK-opinnäytetyö palvelee hankkeen tutkimuksellisia päämääriä, mutta se voi sisältää myös kenttätyötä esimerkiksi innovatiivisten toimintakokeiluiden muodossa.
Hanketyöhön heittäytyminen edellyttää opiskelijalta rohkeutta ja usein epämukavuusalueelle astumista, mutta juuri tämä mahdollistaa uusien asioiden oppimisen. Hanketyöhön kannattaa usein lähteä mukaan, vaikka opinnäytetyö olisi mahdollista tehdä ”helpommin” omalle tutulle työpaikalle. Parhaassa tapauksessa opiskelija saa hanketiimiltä intensiivistä ohjausta, hänen verkostonsa kasvavat ja hän oppii paljon projektimaisesta tutkimuksellisesta kehittämisestä.
Lähes kaikkien opinnäytetöiden toteutuksessa tarvitaan erilaisia lomakkeita. Tässä tekstissä käsitellään niistä neljää:
– Tutkittavan informointi -mallipohjaa
– Tutkittavan suostumus -mallipohjaa
– Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomaketta
– Tutkimuslupa-lomaketta.
Löydät ne Opiskelijan oppaasta, alaotsikon ”Eettiset ohjeet ja dokumentit” alta. Tallenna kaikki omassa opinnäytetyössäsi käyttämäsi lomakkeet Wihiin Tutkittavan suostumus -lomaketta lukuun ottamatta. Säilytä Tutkittavan suostumukset tietoturvallisesti omassa hallussasi ja tuhoa ne vuoden kuluttua opinnäytetyösi hyväksymispäivästä.
Tutkittavan informointi ja Tutkittavan suostumus -mallipohjat
Kun tutkit ihmisiä, sinun tulee informoida heitä siitä. Saamansa informoinnin perusteella he tekevät itsenäisen päätöksen siitä, suostuvatko he osallistumaan tutkimukseesi. Tämän päätöksen on oltava yksiselitteisesti ilmaistu, ja olipa vastaus myöntävä tai kieltävä, sitä tulee kunnioittaa. Tutkittavan suostumus -lomakkeella pyydetään suostumusta kahteen eri asiaan: itse tutkimukseen osallistumiseen sekä henkilötietojen käsittelyyn sillä tavalla, joka Tutkittavan informointi -lomakkeessa on kuvattu.
Tutkittavan informointi -mallipohja ja Tutkittavan suostumus -mallipohjat on tarkoitettu muokattaviksi, eli lisää niihin oman työsi kannalta olennaisia tietoja ja poista ohjetekstit sekä Tutkittavan informointi -mallipohjasta ne kohdat, jotka eivät ole työsi kannalta relevantteja. Jotta osallistujalla on mahdollisuus riittävästi harkita osallistumistaan, on tärkeää, että informointi tapahtuu ennen suostumuksen pyytämistä. Tämän vuoksi mallipohjat ovat erilliset.
Voit esimerkiksi muotoilla Tutkittavan informointi -mallipohjasta tekstin, jonka lähetät kohdehenkilölle siinä vaiheessa, kun pyydät häntä osallistumaan tutkimukseen. Kun hän on lupautunut mukaan, voit sen jälkeen lähettää hänelle Tutkittavan suostumus -mallipohjasta muotoilemasi lomakkeen ja Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomakkeen.
Tutkittava vahvistaa suostumuksensa joko allekirjoituksella tai sähköpostiviestillä. Mikäli hän vahvistaa sen viestillä, ota talteen koko sähköpostivastaus siten, että lähettäjän sähköpostiosoite näkyy. Varmista myös, että sähköpostivastaus on tullut kyseiseen henkilöön yksiselitteisesti liitettävästä henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta ja vastauksesta käy ilmi, mihin hän tarkkaan ottaen antaa suostumuksensa. Anna siis vastaajalle ohjeeksi kopioida lomakkeen teksti mukaan vastausviestiin.
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake liittyy Euroopan Unionin yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Sen mukaan kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä on oltava seloste, jossa kuvataan kyseisten tietojen käsittelyn periaatteet. Henkilötietoja syntyy yllättävän helposti. Esimerkiksi edellä kuvattu Tutkittavan suostumus -lomake, jossa lukee tutkimukseen osallistuvan henkilön nimi, sisältää henkilötiedon. Myös haastattelun ääni- tai videotallenne ja sen aukikirjoitettu versio (litteraatio) yksilöi henkilön eli on henkilötieto. Haastattelulitteroinnin voi anonymisoida tai pseudonymisoida, mutta haastattelun sisältöön voi jäädä niin paljon yksityiskohtia, ettei se siitä huolimatta ole täysin anonyymi.
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake tulee siis täyttää aina, kun haastateltavan ääntä tai kuvaa tallennetaan tai syntyy muita yksittäisen henkilön tunnistamiseen johtavia suoria tai epäsuoria tunnisteita. Epäsuorilla tunnisteilla tarkoitetaan sitä, että yksilön voi tunnistaa vaikkapa iän, sukupuolen, asuinpaikan, haastattelusisällön yksityiskohtien tai edellä mainittujen tekijöiden yhdistelyn perusteella. Lisätietoja henkilörekisteristä ja siitä, millaisissa tapauksissa se syntyy, löytyy osoitteesta. www.tietosuoja.fi.
Kun säilytät kyseisiä dokumentteja ja tiedostoja hallussasi vaikka vain hetkellisestikin, sinusta tulee rekisterinpitäjä, ja sinun täytyy täyttää Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake. Lomakkeeseen kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki se tieto, joka liittyy suoria tai epäsuoria henkilötietoja sisältävän tiedon keräämiseen, käsittelyyn ja hävittämiseen. Sisällytä kyseiseen lomakkeeseen tiedot kaikista opinnäytetyösssäsi syntyvistä rekistereistä, esimerkiksi suostumuslomakkeista, tallenteista ja litteroinneista.
Lomakkeiden suhde toisiinsa
Voit ajatella Tutkittavan informointi -mallipohjaa, Tutkittavan suostumus -mallipohjaa sekä Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomaketta eräänlaisena triona: Tutkittavan informointi -mallipohjalla informoit tutkimuksen tarkoituksesta, jolloin tutkittava tietää, mihin Tutkittavan suostumus -lomakkeella suostuu. Tutkittavan tiedoilla täytetty suostumuslomake sisältää henkilötietoja, joten jo yksin sen perusteella ylittyy kynnys täyttää Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake. Tämän selosteen tulee puolestaan olla yhteneväinen sen suhteen, miten aineiston käsittelyä kuvataan Tutkittavan informointi -mallipohjassa.
Olet todennäköisesti aiemmissa opinnoissasi kerännyt tietoa haastatellen, havainnoiden tai kyselyjä tehden. Tuolloin ei ole tarvittu tässä kuvattuja lomakkeita, sillä opiskelu katsotaan kotitalouskäyttöön liittyväksi toiminnaksi, jossa niitä ei vaadita. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää noudattaa erityistä huolellisuutta ja eettisyyttä myös niiden aineistojen käsittelyssä. Opinnäytetyö poikkeaa aiemmista oppimistehtävistäsi siinä, että opinnäytetyö on statukseltaan julkinen asiakirja. Sen vuoksi siihen sovelletaan erilaista lupaprosessia kuin aiempiin harjoitustöihin.
Tutkimuslupa-lomake
Mikäli tutkimuksesi kohde on jokin organisaatio, saatat tarvita sen tutkimiseen erillisen luvan kyseiseltä organisaatiolta. Varmista tämä asia hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä. Organisaatioilla, joilta tällainen lupa tarvitaan, on yleensä jo olemassa valmis lomake tätä varten, joten käytä sitä. Opiskelijan oppaassa oleva tutkimuslupalomake on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun tutkimuksen kohteena ovat Humakin opiskelijat tai henkilökunta.
Kyselyjen osalta prosessi on hieman erilainen
Edellä kuvattujen mallipohjien ja lomakkeiden käyttäminen liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa haastatellaan tai havainnoidaan ihmisiä. Kuitenkin myös kyselyissä informointi ja yksiselitteisen suostumuksen saaminen ovat olennaisia. Informointi sisältyy kyselyn alkuselitteeseen (saatekirjeeseen), ja lomakkeeseen lisätään erillinen kohta, jossa vastaaja erikseen ilmaisee halunsa osallistua tutkimukseen.
Mikäli kyselyllä kysytään suoria tai välillisiä henkilötietoja, tarvitaan myös Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomakkeen avulla muodostettua tietosuojaselostetta. Selosteen voi liittää alkuselosteeseen esimerkiksi linkin taakse. Jos henkilötietoja pyydetään, silloin lomakkeessa on oltava lisäksi erillinen pakollinen rastittava kohta, jossa vastaaja voi ilmaista suostumuksensa henkilötietojen käsittelyyn niillä ehdoilla, joita tietosuojaselosteessa on kerrottu.
Muistilista:
– Ano tutkimuslupaa (vain tarvittaessa). Tallenna se Wihiin.
– Täytä Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake. Tallenna se Wihiin.
– Informoi tutkimuksen kohdetta Tutkittavan informointi -mallipohjaa hyödyntäen. Tallenna se Wihiin.
– Pyydä kohteelta suostumus Tutkittavan suostumus -mallipohjaa hyödyntäen
– Tallenna täytetyt lomakkeet Wihiin Tutkittavan suostumus -lomakkeita lukuun ottamatta.
– Säilytä Tutkittavan suostumukset tietoturvallisesti omassa hallussasi ja tuhoa ne vuoden kuluttua opinnäytetyösi hyväksymispäivästä.
Mikäli olet epävarma siitä, mitä lomakkeita ja mallipohjia tarvitset omassa opinnäytetyössäsi, ota yhteyttä opinnäytetyöohjaajaasi.
Esimerkki 1:
Kehität opinnäytetyössäsi oppilaitoksen X verkko-opetusta. Tätä varten haluat saada selville, millaisia kokemuksia oppilaitoksen opiskelijoilla on tästä asiasta. Toteutat laajan anonyymin kyselyn ja sen lisäksi haastattelet joitakin opiskelijoita. Toimi seuraavasti:
– Hanki tutkimuslupa kyseiseltä organisaatiolta.
– Varmista, että kysely tuottaa aidosti anonyymiä aineistoa, eli vastaajia ei voi tunnistaa edes välillisesti heidän antamiensa vastausten perusteella.
– Informoi kyselystä kyselyn saatekirjeessä. Et kerää henkilötietoja, joten et tarvitse selostetta henkilötietojen käsittelytoimista. Lisää kyselyyn pakollinen rastittava kohta, jossa vastaaja ilmaisee halunsa osallistua tutkimukseen.
– Täytä Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake haastatteluja varten.
– Informoi haastateltavia Tutkittavan informointi -mallipohjasta muotoilemallasi tekstillä.
– Pyydä haastateltavilta suostumus Tutkittavan suostumus -mallipohjasta muotoilemallasi lomakkeella.
– Tallenna lomakkeet ja niihin saamasi vahvistukset Wihiin tiedostoina Tutkittavan suostumus -lomakkeita lukuun ottamatta.
– Käsittele aineistoja sillä tavoin kuin olet informointiteksteissäsi luvannut. Säilytä aineistoja tietoturvallisesti. Oppilaitoksen tarjoamat ohjelmat ovat tietoturvallisia, joten käytä niitä.
– Säilytä Tutkittavan suostumukset tietoturvallisesti omassa hallussasi ja tuhoa ne vuoden kuluttua opinnäytetyösi hyväksymispäivästä.
– Hävitä tallenne ja litteraatiot sekä muut mahdolliset henkilötietoja sisältävät tiedostot omalta koneeltasi ja/tai pilvipalvelusta asianmukaisesti kun opinnäytetyö on arvioitu. Hävitä myös kyselyvastaukset. Mikäli haet oikaisua opinnäytetyön arvosanaan, tuhoa em. tiedostot vasta oikaisuprosessin päätyttyä.
Esimerkki 2:
Kehität opinnäytetyössäsi toimijan Y palveluprosessia. Tätä varten haluat tietää, mitä mieltä nykyisestä palvelusta ollaan. Jalkaudut palvelun pariin ja tiedustelet asiakkailta kokemuksia palvelun käyttämisestä ja kyselet samalla heiltä kehittämisehdotuksia. Olet valmistanut kysymyksistä lomakkeen ja kirjaat jokaisen asiakkaan antamat vastaukset erilliselle lomakkeelle itse. Myös asiakkaiden antamat vastaukset vapaasanaisiin kohtiin kirjoitat omin sanoin. Et tallenna mitään etkä kysy tai kirjaa asioita, jotka sisältävät suoria tai epäsuoria henkilötietoja. Toimi seuraavasti:
– Selvitä kehittämältäsi organisaatiolta, tarvitsetko tutkimusluvan ja hanki sellainen tarvittaessa.
– Informoi haastateltavaa kehittämistyön tarkoituksesta ja aineiston käsittelytavasta. Suullinenkin informointi riittää, mutta varaudu myös kirjallisella informoinnilla, jonka voit esittää tarvittaessa.
– Pyydä haastateltavalta suostumus haastatteluun. Suullinen suostumuksen kysyminen ja antaminen riittävät.
– Varmista, että lomakkeille kirjaamasi asiat eivät sisällä suoria tai epäsuoria henkilötietoja.
– Käsittele aineistoja sillä tavoin kuin olet informointiteksteissäsi luvannut.
– Hävitä lomakkeet asianmukaisesti opinnäytetyön valmistuttua.
Syy eroille esimerkkien informointi- ja suostumuskäytänteissä on se, että tässä jälkimmäisessä esimerkissä ei synny tallennetta ja vastaukset muotoilee haastattelija omin sanoin. Olennaista on se, ettei mitään asiaa kirjoiteta niin yksityiskohtaisesti ylös, että haastatellun voisi tunnistaa. Näin ei synny myöskään henkilörekisteriä. Suullinen informointi ja suullinen suostumuksen antaminen ovat riittäviä silloin, kun kyse on tämän kaltaisista lyhyistä lomakehaastatteluista, jotka ovat alusta loppuun saakka anonyymejä (niissä ei missään vaiheessa kysytä eikä kirjata suoria eikä välillisiä henkilötietoja). Pidemmissä haastatteluissa, jotka niille tyypilliseen tapaan tulee taltioida ja litteroida sanatarkasti, tulee kuitenkin aina informoida ja pyytää suostumus kirjallisesti.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä ja ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen tutkimuseettisiä periaatteita. Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita ja käytäntöjä opinnäytetöissä. Opinnäytetyöntekijän onkin tärkeää tutustua hyvän tieteellisen käytännön ohjeeseen ja ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisiin periaatteisiin sekä soveltaa näitä tietoja omaan tutkimukselliseen kehittämistyöhönsä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (Arene ry) on laatinut eettiset ohjeet erityisesti ammattikorkeakoulujen tarpeita silmällä pitäen. Myös niihin kannattaa tutustua huolellisesti.
Mitä arkaluontoisemmasta tiedonkeruusta on kyse, sitä huolellisempi opinnäytetyöntekijän tulee eettisissä kysymyksissä olla. Joihinkin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin tulee pyytää eettistä ennakkoarviointia. Mikäli arvelet oman opinnäytetyösi aiheen vaativan tätä, keskustele asiasta ohjaajasi kanssa. Eettisen ennakkoarvioinnin edellytykset ja ohjeet selviävät Arenen ohjeesta.
Opinnäytetyöntekijän on myös huolehdittava keräämiensä tietoaineistojen asianmukaisesta hävittämisestä, anonymisoinnista ja arkistoinnista siten kuin tietosuojavaltuutettu ohjeistaa. Erityistä huomiota on kohdistettava henkilötietojen keruuseen liittyvään lainsäädäntöön.
Opinnäytetyöntekijän on myös käytettävä eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tulosten julkaisussa. Hänen tulee ottaa asianmukaisesti huomioon muiden tutkijoiden työt ja saavutukset sekä suunnitella, toteuttaa ja kirjoittaa työnsä tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaan. Myös tutkimuksen taustalla vaikuttavat rahoituslähteet ja sidonnaisuudet tulee ilmoittaa.
Opinnäytetyön laatimisessa on noudatettava tieteelliselle kirjoittamiselle asetettuja eettisiä periaatteita. Kirjallisuusviitteitä tulee käyttää eettisesti oikealla tavalla. Käytetyt lähteet tulee ilmaista sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstissä viitteet ohjaavat lukijaa työn lopussa olevaan lähdeluetteloon, josta lukija saa tarkemmat bibliografiset tiedot. Tekstiviitteiden ja lähdeluettelon tulee vastata toisiaan. Kirjallisuuden harkittu valinta, huolellinen tulkinta ja lähdeviitteiden tarkka merkitseminen ovat osa tasokasta tutkimuksentekoa.
Opinnäytetyöprosessi alkaa aihe-ehdotuksen laatimisella. Aihe-ehdotus laaditaan määrittelemällä opinnäytetyön tarve, tavoitteet, toimenpiteet sekä tulokset ja tuotokset. Opiskelija kuvailee työn tarpeen kertomalla, miksi tämä opinnäytetyö on tärkeää tehdä. Tilaajalta tai koko ammattialalta kenties puuttuu tärkeää tietoa, tilaajan työpaikalla on tärkeä uudistamistarve tai opinnäytetyössä ratkotaan konkreettisia, havaittuja ongelmia.
Tavoitteiden toteutuminen poistaa aiemmin kuvaillun työn tarpeen tai lieventää sitä. Työn tavoitteet määritellään usein siten, että osa niistä liittyy suoraan kehittämiseen ja osa tiedon tuottamiseen ammattialalle. Kehittämiseen liittyvät tavoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisia ja tiedon tuottamiseen liittyvät tavoitteet taas abstraktimpia. Tavoitteet voidaan muotoilla myös tutkimuskysymysten muotoon.
Toimenpiteet ovat kehittämistyön menetelmiä eli niitä keinoja, joilla tavoitteisiin päästään. Kehittämistyön menetelmiä ei tarvitse aihe-ehdotuksessa kuvata tarkasti, mutta alustavat ajatukset on hyvä kirjata. Opinnäytetyön tuotos, kuten uusi toimintamalli, hyödyttää yleensä vain tilaajaa, kun taas tulokset ovat koko ammattialaa tai yhteiskuntaa hyödyttävää uutta tietoa.
Opinnäytetyön yhteistyösopimus on suositeltavaa solmia kaikkien osapuolten välisessä tapaamisessa, mikäli se suinkin on mahdollista. Sopimus laaditaan Humakin mallipohjalle. Opinnäytetyön yhteistyösopimusta solmittaessa on hyvä tähdentää tilaajalle sopimustekstin kohtaa, jonka mukaan kaikki opinnäytetyöt julkaistaan Theseus-verkkokirjastossa. Mahdolliset lupa-asiat ja salassapitovelvoitteet tulee selvittää sopimusneuvottelussa.
Kaikki työelämän tilaukset eivät sellaisinaan sovi opinnäytetöiksi. Joskus tilaus voi olla liian tavanomainen, jotta se voisi tuottaa YAMK-työssä vaadittavaa uutta tietoa ammattialalle tai jopa koko yhteiskunnalle. Yleensä YAMK-tason opiskelijalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tilauksen sisältöön. Työn tavoitteiden kunnianhimo tulee asettaa korkealle, mutta toisaalta on varottava niin abstrakteja aiheita, että itse kehittäminen liudentuu yleviin tavoitteisiin. Tilaus on paras silloin, kun se hyödyttää tilaajaa aidosti mutta myös tarjoaa mahdollisuuden tuottaa uutta, tärkeää tietoa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu: kehittämistyölle on tyypillistä, että suunnitelma ainakin hieman muuttuu ja tarkentuu työn edetessä. Muuttunutta suunnitelmaa ei tarvitse kirjoittaa eikä hyväksyttää uudelleen, mutta isoista muutoksista on sovittava ohjaavan opettajan ja tilaajan kanssa. Jos opinnäytetyön aihepiiri vaihtuu kokonaan, on opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kirjoitettava uusi suunnitelma.
Opinnäytetyö on isolta osaltaan itsenäistä työtä kirjoittamisen ja lähdekirjallisuuden lukemisen vaikutuksesta. Yleensä tutkimuksellinen kehittäminen kuitenkin edellyttää läheistä yhteistyötä tilaajatahon ja mahdolliseen kenttätyöhön osallistuvien kanssa.
Opinnäytetyöntekijällä on oikeus saada työlleen ohjausta. Jokaiselle nimetään henkilökohtainen työn ohjaaja. Opinnäytetyön ohjaajat järjestävät tietyin väliajoin tapaamisia ohjattaviensa kanssa. Eri ohjaajilla on erilaisia työtapoja, joista sovitaan ohjauksen aluksi. Yleensä ohjaus on luonteeltaan ryhmäohjausta verkossa, jossa opiskelijat lukevat toistensa töiden eri vaiheita. Ohjaaja tiedottaa tapaamisista ohjattavilleen ja antaa heille tapaamisia koskevan ohjeistuksen.
Ohjaukseen on syytä valmistautua hyvin. Yleensä ohjaaja vaatii työn edistymistä seuraavaan ohjaustapaamiseen mennessä. Ohjaukseen ei kannata suhtautua työn arvosteluna. Parhaimmillaan ohjaus on yhteistä ongelmanratkaisua ja pohdintaa siitä, mihin asioihin kannattaa seuraavaksi keskittyä. Onnistuneen ohjauksen tunnistaa yleensä siitä, että opiskelija tietää, mitä tehdä seuraavaksi.
Opinnäytetyön tekeminen on todennäköisesti työmäärältään laajin projekti, jonka opiskelija opintojensa aikana tekee. Siihen voi sisältyä monenlaisia tunteita: innostusta, oivaltamisen iloa, huolta, väsymystä ja ärtymystäkin. Opiskelijan kannattaa rohkeasti ottaa myös negatiiviset tuntemuksensa puheeksi ohjaajansa kanssa. Ohjaajat ovat kokeneita ja osaavat auttaa ongelmien voittamisessa.
Joskus opinnäytetyön tekemiseen liittyvät epämukavat tunteet voivat heijastua ohjaussuhteeseen ja saada sen tuntumaan vaikealta. Tällaiset haasteet on pyrittävä ensisijaisesti ratkaisemaan ohjaajan ja ohjattavan kesken. Opinnäytetyön ohjaajaa ei voi vaihtaa kuin pakottavista syistä ja perustellusti. Syyt ja perustelut tulee osoittaa opinnäytetyökoordinaattorille, joka molempia osapuolia kuultuaan tekee päätöksen.
Opinnäytetyötä palautusta edeltää työn esitarkastus. Esitarkastusversiossa tulee olla kaikki pääluvut paikallaan ja pääpiirteittäin valmiit. Version tulee siis olla sen verran edistynyt, että esitarkastaja voi kertoa, millä edellytyksillä työ tulee varmasti hyväksytyksi varsinaisessa tarkastuksessa. Opiskelija voi korjata työtään saamansa palautteen perusteella ennen sen jättämistä arvioitavaksi. Esitarkastustilaisuus järjestään ohjaajan määräämällä tavalla.
Viimeistelty versio ladataan Wihiin ja lähetetään sitä kautta plagioinnintarkastusohjelmaan. Tämä varmistaa, ettei työhön ole suoraan kopioitu tekstiä muista lähteistä. Tämän vuoksi on tärkeä varmistaa, että suorat lainaukset on merkitty asianmukaisesti suoriksi lähteiksi. Turnitin-ohjelmaan lähetetyn version tulee olla täsmälleen sama kuin arvioitavaksi lähetetty versio.
Opinnäytetyöllä on kaksi arvioijaa, joista toinen on yleensä opinnäytetyön ohjaaja. He kirjoittavat työstä noin sivun mittaisen lausunnon, jossa antavat työn arvosanaksi joko suoritettu tyydyttävästi (1–2), suoritettu hyvin (3─4) tai suoritettu kiitettävästi (5).
Ohjaaja ja toinen arvioija arvioivat opinnäytetyön ja kirjoittavat siitä lausunnon. Opinnäytetyö arvioidaan seuraavien kolmen arviointikriteerin mukaan: 1) työn tärkeys ammattialalle, 2) tiedon ja taidon tuottaminen sekä 3) työn ulkoasu ja luettavuus.
I. Työn tärkeys ammattialalle, painoarvo 50 %
Tässä arviointiosassa työn tärkeyttä arvioidaan sen merkityksellisyyden, vaikutusten ja vaikuttavuuden näkökulmista. Nämä näkökulmat sisältävät uuden tiedon tuottamisen, työn vaikutukset kohderyhmään tai tilaajan toimintaan sekä laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Työn tärkeys ei siis kumpua aiheen valinnasta vaan tuloksista ja tuotoksista.
5 = Työ on poikkeuksellisen rohkea ja innovatiivinen. Työ tuottaa uutta tietoa, joka on erityisen merkityksellistä tilaajaa laajemmalle yleisölle. Työn välittömät vaikutukset ja laajempi vaikuttavuus on arvioitava huomattaviksi.
3 = Työ tuottaa tärkeää uutta tietoa tilaajalle ja tilaajaa laajemmalle yleisölle, mutta sitä ei voi arvioida poikkeukselliseksi. Työn välittömät vaikutukset tai laajempi vaikuttavuus ovat tavanomaisia.
1 = Työ on rutiininomainen eikä varsinaisesti tuota kovin merkityksellistä uutta tietoa tilaajaa laajemmalle yleisölle. Työllä on kuitenkin merkitystä tilaajan toiminnan kehittämisessä.
II. Tiedon ja taidon tuottaminen, painoarvo 30 %
5 = Työssä sovelletaan kehittämistyön menetelmiä rohkeasti. Syntynyt aineisto analysoidaan sekä huolellisesti että oivaltavasti. Aihepiirin teoreettiseen kirjallisuuteen perehdytään syvällisesti.
3 = Työssä hyödynnetään tavanomaisia kehittämistyön menetelmiä. Syntynyt aineisto analysoidaan huolellisesti. Aihepiirin kirjallisuuteen perehdytään riittävästi mutta ei kovin monipuolisesti.
1 = Työssä hyödynnetään tavanomaisia kehittämistyön menetelmiä. Lähdekirjallisuutta hyödynnetään riittämättömästi. Aineistoja on analysoitu ja tuloksia saatu, mutta analyysin yhteys tuloksiin jää epäselväksi tai analyysi on pintapuolinen.
III. Ulkoasu ja luettavuus, painoarvo 20 %
5 = Teksti on kieliopillisesti moitteetonta ja helppolukuista. Lähteitä yhdistellään taitavasti. Työn rakenne on selkeä. Mahdolliset kaaviot, taulukot ja kuvat ovat laadukkaita.
3 = Kieliasu täyttää tieteellisen kirjoittamisen kriteerit, vaikka tekstissä ja/tai kaavioissa olisikin parantamisen varaa.
1 = Tekstiin on jäänyt häiritseviä kielioppivirheitä ja/tai kankeita ilmaisuja. Teksti on ymmärrettävää mutta selvästikin viimeistelemätöntä. Työn rakenteessa on ongelmia.
Arvioinnissa tärkeintä on siis tulosten ja tuotosten merkityksellisyys. Arviointikriteerit toki vaikuttavat myös toisiinsa: syvällinen perehtyminen aihepiirin kirjallisuuteen, rohkea ja innovatiivinen toteutus sekä menetelmien hyvä hallinta tuottavat usein merkityksellisimmät opinnäytetyöt.
Mikäli opinnäytetyöntekijä on tyytymätön arvosanaansa, hän voi pyytää siihen oikaisua. Oikaisupyyntö tehdään ohjaavalle opettajalle 14 päivän kuluessa siitä, kun opinnäytetyön kirjallinen arviointi on annettu opiskelijalle tiedoksi. Oikaisupyynnön tulee olla perusteltu. Ohjaava opettaja tutustuu pyynnön perusteluihin, pyytää tarvittaessa näkemystä kolmannelta osapuolelta ja keskustelee opiskelijan kanssa ennen oikaisupyyntöön vastaamista. Yleensä yhteisymmärrys saavutetaan tässä vaiheessa. Mikäli opiskelija kuitenkin on edelleen tyytymätön päätökseen, hänellä on oikeus hakea siihen oikaisua 14 päivän kuluessa Humanistisen ammattikorkeakoulun tutkintolautakunnalta. Lisätietoja menettelystä antaa ohjaaja tai opinnäytetyökoordinaattori.
Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Kypsyysnäyte kirjoitetaan äidinkielellä, mikäli se on suomi tai ruotsi. Jos opiskelija on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, opinnäytetyön ohjaaja päättää kypsyysnäytteen kielen. Usein kypsyysnäytteen tehtävänä on kirjoittaa mediatiedote tai muu opinnäytetyötä edistävä tuotos, kuten julkaistava blogikirjoitus.
Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa, miten syvällisesti hän on oppinut tutkimansa asian. Hyväksytty kypsyysnäyte on laadittu ammattimaisesti. Tekstin tulee noudattaa hyvän asiatyylin vaatimuksia sekä olla rakenteeltaan, kieliasultaan ja ulkoasultaan selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kieliasun osalta. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan hyväksytty-täydennettävä-periaatteella. Arviointi annetaan noin viikon kuluessa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta. Mikäli suoritus annetaan täydennettäväksi, opiskelijalle annetaan palautetta ennen uusintayritystä.
Opinnäytetyön rakenteeseen ei ole yhtä ehdotonta mallia, jota kaikkien tulisi myötäillä. Opinnäytetyöt ovat erilaisia: joissakin voi painottua uuden tiedon tuottaminen, toisissa taas innovatiiviset toimintakokeilut. Joissakin töissä on tärkeintä vaikutus kohderyhmään tai jopa yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Opinnäytetöiden rakenteelliset perusratkaisut ovat kuitenkin kaikille yhteisiä.
Työn rakenne kannattaa pitää yksinkertaisena. Yleensä opiskelijat kirjoittavat opinnäytetöihinsä pikemminkin liikaa kuin liian vähän lukuja. Otsikkorakenne on tärkeää pitää lukijaystävällisenä. Kahden otsikkotason rakenne on huomattavasti parempi kuin kolmen. Kahta peräkkäistä otsikkoa on syytä välttää. Luvuista ei pidä myöskään tehdä liian lyhyitä, jotta tekstistä ei tule ”hakkaavaa” ja luettelomaista.
Sopiva määrä päälukuja on kuudesta kahdeksaan: johdanto, opinnäytetyön teoreettinen näkökulma, 2–3 tutkimusaineiston käsittelyyn liittyvää lukua sekä johtopäätösluku. Lisäksi opinnäytetyössä on usein oma menetelmälukunsa, jossa kuvataan opinnäytetyössä sovellettavat kehittämistyön menetelmät ja lähestymistapa. Näiden lisäksi kehittämistyön evaluoinnista tai työn tulosten jalkauttamisesta voi joissakin tapauksissa kirjoittaa oman lukunsa. Ennen johdantoa opinnäytetyöhön sisältyvät suomen- ja englanninkieliset tiivistelmät.
Yleensä opinnäytetyön rakenne muistuttaa abstraktiotasoltaan U-kirjainta. Johdannossa ja teorialuvussa tekstiä johdattavat teoreettiset käsitteet. Menetelmäluvussa ja sitä seuraavissa sisältöluvuissa laskeudutaan käsitteelliseltä tasolta käytännönläheisen toiminnan kuvaukseen. Sisältöluvuissa voidaan kuvata yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi innovatiiviset toimintakokeilut toteutettiin ja kuinka niistä kerättiin analysoitavaa aineistoa osallistuvan havainnoinnin keinoin. Lopuksi palataan takaisin abstraktimmalle tasolle, kun pohditaan opinnäytetyön tuottamaa uutta tietoa ja sen lisäarvoa käsitteelliseen eli teoreettiseen tietoon.
Tiivistelmän voi laatia samaa 4T-mallia seuraillen kuin millä opinnäytetyön ideapaperi laaditaan. Tiivistelmässä voi olla 5–6 kappaletta, joista ensimmäisessä kuvataan kehittämistarve, toisessa tavoitteet, kolmannessa toimenpiteet tai menetelmät, neljännessä mahdolliset tuotokset ja viimeisessä tulokset eli työn tuottama uusi tieto. Tuloksille voi varata kaksikin kappaletta. Tärkeää on, ettei tuloksia unohdeta tiivistelmästä. Tiivistelmä kirjoitetaan pääosin passiivin imperfektissä.
Johdantoa ei tule sekoittaa tiivistelmään: johdannon tehtävä on perustella kehittämistehtävän ja koko opinnäytetyön tärkeys sekä esitellä työn tavoitteet. Hyvä johdanto on usein suurin piirtein samanpituinen kuin muutkin luvut, ja myös siinä voi olla alalukuja. YAMK-opinnäytetyön tekijän odotetaan muodostavan lähteisiin perustuvan näkemyksen siitä, mikä tieto tai taito ammattialalla on puutteellista. Opinnäytetyön tavoitteet tai tutkimuskysymykset voi sijoittaa johdannon loppuun tai vasta teoreettisen tietoperustan jälkeen esimerkiksi menetelmäluvun alkuun.
Tietoperustaan kannattaa panostaa YAMK-opinnäytetyössä paljon. Kehittäminen ilman kunnollista tietoperustaa muistuttaa arkista kehittämistä, mikä ei vastaa tutkimuksellisen kehittämisen tarkoitusperiä. Teoria on työn aiheeseen liittyvää ymmärrystä, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Tutkimuksellisessa kehittämisessä teoria ja käytäntö eivät ole toisistaan irrallisia asioita, vaan ne sulautuvat ja limittyvät toisiinsa. “Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria”, kiteytti toimintatutkimuksen perustajana pidetty sosiaalipsykologi Kurt Lewin.
Menetelmäluvussa kuvataan, mitä toimenpiteitä työssä tehdään ja miten analysoitavaa aineistoa kerätään kehittämistyön menetelmien avulla. Menetelmäluvussa ei siis yleensä vielä analysoida aineistoa vaan kuvataan, miten eri menetelmiä hyödynnetään tutkimuksellisessa kehittämistyössä. Jos työssä tehdään toimintakokeiluja, myös niiden toteutustapa kuvataan menetelmäluvussa. Lisäksi menetelmäluvussa kuvataan työn yleinen lähestymistapa, jos se on mahdollista määrittää. Vaihtoehtoisesti lähestymistavan voi kuvata myös johdannossa.
Opinnäytetyöntekijän on myös mahdollista noudattaa ”vetoketjutekniikkaa” teoreettisen tietoperustan esittelyssä. Tällöin erillistä teorialukua ei ole, vaan teoriaa esitellään sitä mukaa kuin sitä tarvitaan aineistojen keräämisessä. Näin toimimalla päästään itse asiaan nopeammin kuin taustoittamalla kehittämistoimintaa teorialuvuissa. Vetoketjutekniikan etu on myös se, että teoria ei koskaan jää irralliseksi käytännön kehittämistyöstä vaan sulautuu täysin osaksi kehittämistä. Vetoketjutekniikka on kuitenkin käytännössä vaikea toteuttaa hyvin. Vaarana ovat esimerkiksi lukujen epäsuhtaiset pituudet. Vetoketjutekniikkaa kannattaa kokeilla, mutta jos toteutus tuntuu hankalalta, kannattaa tyytyä perinteisempiin ratkaisuihin.
Sisältöluvuissa syntynyt aineisto analysoidaan yleensä menetelmä kerrallaan. Aineistoa voi analysoida myös teema kerrallaan yhdistellen eri menetelmiä, mutta tämä on vaativampi tapa. On makuasia, kerrotaanko aineistonkeruuseen liittyvä toiminta sisältöluvuissa vai menetelmäluvussa.
Sisältölukua seuraava, työn tuloksia abstrahoiva pohdintaluku on usein koko opinnäytetyön tärkein mutta myös vaikein. Pohdintaluvussa havainnot kiinnitetään käsitteelliseen tietoon, yleistetään eli abstrahoidaan. Vaikka tutkimuksellisen kehittämistoiminnan tarkoitus ei ole luoda uutta teoriaa, vain omien havaintojen yleistäminen tuottaa YAMK-työssä vaadittavaa uutta tietoa. Pohdintalukua kirjoitettaessa on syytä varmistaa, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin vastataan ja että työn tavoitteet vastaavat sisältöä. On melko yleistä, että tavoitteet muuttuvat matkan varrella mutta niitä ei muisteta päivittää.
Opinnäytetyön tuotokset voivat olla monenlaisia, kuten perusteltuja kehittämisehdotuksia, uusia toimintamalleja tai uusia palveluja. Toisinaan tuotoksen kuvailusta on paras tehdä oma lukunsa tai alalukunsa. Joissakin tapauksissa tuotoksesta tehdään liite, jotta se on helppo irrottaa muusta opinnäytetyöstä. Tässäkin tapauksessa tuotoksen keskeisten asioiden on käytävä ilmi myös opinnäytetyön varsinaisesta tekstistä. Erityisen tärkeää on tehdä näkyväksi tuotoksen suhde aineiston ja tietoperustan tuottamaan tietoon. Tuotos ei voi siten olla kokonaan irrallinen opinnäytetyön tekstiosasta, vaikkei sen kokonaisuudessaan tarvitsekaan sisältyä siihen. Tulosten jalkauttamisesta ja tulosten levittämisestä harvoin tehdään omaa päälukuaan, mutta alalukuna työn loppupuolella tämä työn tärkeä vaihe toimii usein hyvin. Mikäli opinnäytetyöhön kirjoitetaan erillinen luku tulosten jalkauttamisesta tai kehittämistyön evaluoinnista, sen voi sijoittaa joko aivan loppuun tai ennen pohdintalukua.
Opinnäytetyö kirjoitetaan hyvää tieteellisen kirjoittamisen tapaa noudattaen. Vaativalta kuulostavaa tavoitetta ei pidä säikähtää, sillä hyvän tieteellisen kirjoittamisen ohjeet pätevät minkä tahansa asiantuntijatekstin tuottamiseen. Hyvän opinnäytetyön teksti on selkeää, pohdiskelevaa ja helppolukuista: selkeästi kirjoitettu on myös selkeästi ajateltu. Tyylillisesti opinnäytetyössä kirjoitetaan hyvää ja vivahteikasta asiatekstiä; ei puhekieltä. Asiallinen tyyli ei ole kuivaa ja tylsää, vaan aiheeseen vihkiytyneen mielestä hyvinkin kiinnostavaa ja vakuuttavaa. Opinnäytetyöntekijän kannattaa perehtyä Humakin kirjoittamisen oppaaseen.
Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa miettiä tekstiä lukijan näkökulmasta. Opinnäytetyötä ei kirjoiteta pelkästään tilaajalle, eikä varsinkaan ohjaavalle opettajalle, vaan laajemmalle lukijakunnalle. Erityisesti oman pitkäaikaisen työpaikan kehittämistehtävistä tulee helposti sisäpiirimäisiä, jolloin sekä ohjaajan että muun ulkopuolisen lukijan on vaikea saada juonen päästä kiinni. Yksi keino välttää likinäköistä kirjoitustapaa on kuvitella lukijaksi kaukana toisessa kaupungissa asuva, oman alan sivistynyt henkilö ja kirjoittaa hänelle. Opiskelijoiden olisikin hyvä antaa työ luettavaksi organisaation ulkopuolisille henkilöille.
Sana raportti on monin tavoin ongelmallinen opinnäytetyön yhteydessä. Raportointi viittaa siihen, että ensin tehdään ja sitten raportoidaan. Opinnäytetyössä kirjoittaminen ei ole pelkkä menetelmä siirtää päässä olevia ajatuksia kuvaruudulle, vaan se on myös yksi tärkeimmistä menetelmistä tuottaa ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä idea kirjoittaa opinnäytetyötä koko prosessin ajan.
Huolellinen lähdeviitteiden ja ‑luettelon merkitseminen lisäävät lukijoiden luottamusta työhön, samoin kuin ohjeiden mukainen siisti ja yhdenmukainen muotoilu. Lähdemerkinnät tehdään Humakin hyväksymän ohjeen mukaisesti. Lähteet kannattaa merkitä täydellisesti heti, koska puuttuvien lähteiden etsiminen jälkikäteen voi olla erittäin työlästä. Lisäksi opinnäytetyössä kunnioitetaan oikeakielisyyttä eikä työssä saa olla mitään, mitä opiskelija ei itse täysin ymmärrä.
Kyky hyödyntää tekoälyä on monissa ammateissa tärkeä taito ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpi. Humak kannustaa opiskelijoitaan hyödyntämään tekoälyn mahdollisuuksia jo opintojensa aikana muun muassa opinnäytetyön eri vaiheissa. Alkuvaiheessa tekoälyltä voi pyytää kommentteja opinnäytetyön ideointiin. Tekoäly saattaa myös ehdottaa käyttökelpoisia innovatiivisia, luovia ja osallistavia kehittämistyön menetelmiä, kun sitä siihen kannustaa. Tietoperustaa rakennettaessa tekoäly saattaa ehdottaa relevantteja lähteitä. Loppuvaiheessa tekoäly voi auttaa oikeakielisyyden tarkistamisessa.
Myös aineiston analyysivaiheessa tekoäly voi olla hyödyllinen aputyökalu. Tekoälysovelluksia voidaan käyttää esimerkiksi laadullisen aineiston koodaamiseen, luokitteluun, kvantifiointiin ja yhteenvetoihin. Myös määrällistä analyysiä voidaan tehdä tekoälyavusteisesti. Tekoäly voi myös ideoida, miten tutkimustuloksia voisi tulkita teoreettiseen tietoon peilaten. Aineiston syöttämisestä tekoälyohjelmaan tulee kertoa tutkittavalle etukäteen informointilomakkeessa ja siitä tulee olla maininta aineistonhallintasuunnitelmassa. Litterointi tulee tietoturvasyistä tehdä oppilaitoksen tarjoamilla Microsoftin työkaluilla.
Tekoälyohjelmiin ei koskaan saa syöttää henkilötietoja, eli tekoälyyn syötettävän aineiston tulee aina olla täysin anonymisoitua. Sensitiivisten aineistojen osalta tulee noudattaa erityistä harkintaa. Perehdy huolellisesti siihen, mitä henkilötieto ja anonymisointi tarkoittavat. Lisätietoa asiasta löytyy Tietosuojavaltuutetun sivulta (aukeaa uuteen selaimeen).
Tekoälyn analyyseihin ei pidä luottaa sokeasti. Tekoäly voi hallusinoida eli tarjota virheellisiä tietoja ja tulkintoja vakuuttavin sanankääntein. Tekoäly saattaa viitata myös lähteisiin, joita ei ole olemassakaan. Tekijä on aina itse vastuussa opinnäytetyössä esitetyistä tulkinnoista ja syyllistyy eettiseen rikkeeseen kirjoittaessaan tekoälyn hallusinaatioita työhönsä.
Tekoälyn hyödyntäminen opinnäytetyössä ilmaistaan läpinäkyvästi. Opiskelijan tulee kirjoittaa opinnäytetyön loppuun kuvaus siitä, mitä tekoälysovelluksia hyödynnettiin ja miten. Kuvauksen tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta lukija saa käsityksen tekoälyn osuudesta työn eri vaiheissa. Humak ei suosittele, että opinnäytetyöhön jätetään suoria lainauksia tekoälyn tuottamasta tekstistä. Mikäli näin kuitenkin toimitaan, viittaus merkitään Humakin lähdeviiteoppaan (aukeaa uuteen selaimeen) mukaisesti. Tekoälysovellusten käyttöehtoihin on syytä perehtyä huolellisesti.
Tämä ohjeistus pohjautuu ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen suosituksiin ja se on linjassa Helsingin ja Turun yliopistojen ohjeiden kanssa. Ohjetta saatetaan päivittää nopeasti teknisen kehityksen myötä ja korkeakoulujen yhteisten linjausten muuttuessa. Mahdolliset uudet ohjeet päivitetään viipymättä opinnäytetyöoppaaseen.
Opinnäytetyö on usein pisimpiä tekstejä, joita opiskelija on koskaan kirjoittanut. On melko tavallista, että näin iso työ tuntuu ajautuvan ylitsepääsemättömiltä tuntuviin vaikeuksiin jossakin vaiheessa prosessia. On myös vaikea pitää itseään motivoituneena kuukaudesta toiseen. On kuitenkin tärkeää ajatella, että opinnäytetyön ei ole tarkoituskaan olla helppo rutiinisuoritus, ja oppiminen tapahtuu juuri vaikeuksien voittamisen kautta.
Yksi hyvä keino tehdä laadukas opinnäytetyö ilman vakaviin ongelmiin ajautumista on kirjoittaa sitä päivittäin kaikkien muiden kiireiden keskellä esimerkiksi 20 minuuttia. Luultavasti yksikään opinnäytetyö, jota on kirjoitettu hieman joka päivä, ei ole jäänyt valmistumatta. Vastaavasti pitkien, yhtämittaisten keskittymisjaksojen odotteleminen on suuri riski, koska tuollaista jaksoa ei ehkä koskaan tule. Tutkimuksellisen kehittämisen luonteeseen myös kuuluu jatkuva havaintojen kirjoittaminen.
Jos työ silti jumiutuu, siitä on syytä kertoa ohjaajalle suoraan. Ohjaajalla on harvoin taikatemppuja umpisolmujen avaamiseksi, mutta asioiden pallottelu toisen henkilön kanssa voi tuottaa uusia ideoita ja avata toisenlaisia näkökulmia. Työhön kannattaa pyytää kommentteja ja ehdotuksia myös tilaajalta tai joltakulta täysin ulkopuoliselta henkilöltä. Myös kirjallisuuden lukeminen aihepiiristä voi tuottaa uusia ajatuksia, jotka auttavat eteenpäin. Vain hyvin harvoin, ei juuri koskaan, koko opinnäytetyön suunnitelman joutuu vaihtamaan.
Sivusta vastaa:
Viimeksi päivitetty: 12 maaliskuun, 2025
