Opinnäytetyöoppaan tarkoitus on kuvata, mitä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä Humakissa tarkoitetaan, minkälaisia opinnäytetyössä sovellettavat menetelmät ovat ja miten opinnäytetyöprosessi etenee ideasta valmiiksi työksi. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja tekijöille työn eri vaiheissa.
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (1129/2014) määrittelee, että opinnäytetyö on osa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavia opintoja. Asetus ei kuitenkaan määrittele lainkaan opinnäytetyön sisältöä. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä ei ole myöskään sellaisia vakiintuneita konventioita kuin esimerkiksi yliopistojen pro gradu ‑tutkielmalla. Ammattikorkeakoulukentällä onkin käyty paljon keskustelua siitä, miten ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö eroaa yhtäältä gradusta ja toisaalta ammattikorkeakoulun (AMK) opinnäytetyöstä.
Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön kohdistuu paljon odotuksia. Ammattikorkeakouluhenkisesti opinnäytetyöltä edellytetään konkreettista työelämän kehittämistä. Samanaikaisesti siltä kuitenkin odotetaan myös vahvaa tutkimuksellista otetta eli hyvää teoreettista perehtyneisyyttä aihepiiriin, tutkimusmenetelmien hallintaa ja uuden tiedon tuottamista. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat yksimielisiä siitä, että ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä ratkotaan työelämän todellisia ongelmia.
Tämän oppaan tarkoitus on kuvata, mitä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä Humakissa tarkoitetaan, minkälaisia opinnäytetyössä sovellettavat menetelmät ovat ja miten opinnäytetyöprosessi etenee ideasta valmiiksi työksi. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja tekijöille työn eri vaiheissa.
Tämän oppaan lisäksi opinnäytetyöntekijän tulee tutustua erittäin tarkoin Humakin opinnäytetöiden kommunikointityökalun Wihin käyttöohjeeseen, opinnäytetyön saavutettavuusvaatimuksiin ja lähdeviiteoppaaseen. Ensin mainittu ohje kuvaa opinnäytetyöprosessin yksityiskohtaisesti opiskelijan näkökulmasta. Kaksi jälkimmäistä määrittävät, miten Humakissa toteutetaan saavutettavuuslain vaatimukset ja merkitään lähdeviitteet.
Humakin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, joka suoritetaan ensisijaisesti pari- tai pienryhmätyönä mutta myös yksilötyö on mahdollinen. Työn kehittäminen parin tai pienen ryhmän kanssa on luonteva tapa toimia, sillä työelämässäkin suurin osa kehittämistyöstä tehdään erilaisissa tiimeissä ja työryhmissä. Humakin opinnäytetyön yhtenä tavoitteena onkin vahvistaa työelämässä tarvittavia kehittämistaitoja.
Pari- ja ryhmätyönä toteutettavien opinnäytetöiden opiskelijat voivat olla Humakin eri koulutuksista. Opinnäytetyön tekijät voivat toisinaan olla jopa eri oppilaitoksista. Oppilaitosten välisestä yhteistyöstä ja sen yksityiskohdista sovitaan tapauskohtaisesti. Yksilötyölle asetetaan samat vaatimukset kuin pari- ja ryhmätyölle.
Tutkimuksellinen kehittäminen tarkoittaa toiminnan kehittämistä tutkimuksellisella otteella. Opinnäytetyön tutkimuksellisuus luo ja jakaa uutta tietoa. Se tekee työskentelystä järjestelmällistä ja analyyttista sekä auttaa tarkastelemaan asioita kriittisesti. Kehittäminen puolestaan tarkoittaa työn tarpeellisuuden huolellista perustelemista, täsmällisesti määriteltyjä tavoitteita ja konkreettista tuotosta, joka muuttaa tai uudistaa asioita paremmiksi.
Kaikissa tapauksissa Humakin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tavoite on ratkaista työelämän käytännöistä kumpuavia ongelmia, uudistaa ammattialaa ja tuottaa uutta, luotettavaa tietoa. Nämä tavoitteet ovat vaativia mutta eivät mahdottomia. Parhaimmillaan Humakin opinnäytetöinä tehdyt tutkimukselliset kehittämistyöt ovat luoneet uutta työkulttuuria, joka on kantanut pitkälle opinnäytetyön jälkeenkin. Opinnäytetyöt ovat tuottaneet myös arvokasta tietoa ammattialoillemme. Humakin opinnäytetöitä on ladattu luettavaksi ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastossa reilusti yli miljoona kertaa.
Humakin YAMK-opinnäytetyön ja tutkimuksellisen kehittämisen määrittely on kuvaavinta aloittaa siitä, mitä se ei ole. Humakin opinnäytetyö ei ole tieteellinen tutkielma mutta ei myöskään kritiikitön arkisen kehittämistyön kuvaus eikä projektiraportti. Tieteellisen tutkimuksen perimmäinen tavoite on tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä tutkittavasta aiheesta. Arkisen kehittämisen tavoite puolestaan on käytännön ongelman ratkaiseminen. Tutkimuksellisen kehittämisen tavoite taas on ratkaista todellisia, työelämästä kumpuavia ongelmia ja tuottaa ammattialalle uutta, välittömästi käyttökelpoista tietoa.
Tieteellisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu pelkästään tutkimuskirjallisuuteen, mutta tutkimuksellinen kehittäminen voi hyödyntää myös työpaikoille kertynyttä tietoa. Tieteellinen tutkimus kirjoitetaan ensisijaisesti tiedeyhteisölle, mutta Humakin opinnäytetyö suunnataan omalle ammattialalle ja tilaajaorganisaatiolle.
Tieteellistä tutkimusta tehdään vakiintuneilla tutkimusmenetelmillä, kun taas tutkimuksellisessa kehittämistyössä voidaan hyödyntää mitä tahansa läpinäkyviä, huolellisesti dokumentoituja menetelmiä, jotka johtavat tavoitteiden saavuttamiseen. Tieteellisessä tutkimuksessa käytetään yleensä vain yhtä menetelmää yhdessä tutkimuksessa. Poikkeuksena tästä ovat useita menetelmiä yhdistelevät, moninäkökulmaiset tutkimukset. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä nojaudutaan harvoin vain yhteen menetelmään. Paljon tyypillisempää on hyödyntää eri menetelmiä kehittämistyön eri vaiheissa. Arkisessa kehittämisessä sen sijaan ei yleensä ole mitään erityistä menetelmää, vaan toimeen tartutaan näppituntumalla.
Tieteellinen tutkimus päättyy yleensä tutkimustulosten analysointiin ja pohdintaosuuteen. Tutkimustulosten soveltamista käytäntöön ei useinkaan sisällytetä itse tutkimukseen. Tutkimuksellinen kehittämistyö sen sijaan tuottaa aina jotakin, mikä sisältää käytännön parannuksia tai mahdollistaa uusia ratkaisuja. Tyypillisesti tuotos on uusi toimintatapa tai malli, strategia, ohjekirja, palvelu tai tuote. Tuotoksen jalkauttaminen käytäntöön on tärkeä osa tutkimuksellista kehittämistyötä. Tuotos voi olla myös tutkimukseen perustuva suunnitelma, tiekartta tai joukko perusteltuja kehittämisehdotuksia. Tällöin varsinainen kehittäminen tosin jää opinnäytetyön jälkeiseen vaiheeseen.
Tutkimuksellisella kehittämisellä ja tieteellisellä tutkimuksella on myös paljon yhteisiä piirteitä. Tutkimuksellisuus tarkoittaa molemmissa järjestelmällisyyttä, analyyttisuutta ja kriittisyyttä: toisin sanoen pelkkä menetelmien hyödyntäminen ei vielä ole tutkimuksellisuutta. Opinnäytetyöntekijöiltä edellytetään tutkimuksellisen otteen säilyttämistä, vaikka itse kehittämisen tavoitteet olisivatkin hyvin käytännöllisiä.
Tutkimuksellinen kehittäminen muistuttaa tieteellistä tutkimusta myös siten, että molemmissa syntyy aina analysoitavaa tutkimusaineistoa. Tyypillisiä aineistoja ovat havainnot erilaisista toimintakokeiluista ja kenttätyövaiheista, yhteisöllisen ideoinnin tuotokset, erilaiset palautteet sekä keskustelut ja haastattelut. Kun opinnäytetyöntekijät esimerkiksi kirjoittavat muistiinpanoja osallistuvasta havainnoinnistaan tai kirjaavat ne opinnäytetyöpäiväkirjaan, ne ovat kehittämistyön aineistoa. Ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoilta odotetaan perehtymistä erilaisten aineistojen analyysimenetelmiin, jotta ne eivät jää alihyödynnetyiksi kehittämistyössä.
Tutkimuksellinen kehittäminen ei ole helpompaa tai vaikeampaa kuin tieteellinen tutkimus – molempia voidaan tehdä hyvin tai vähemmän hyvin. Tutkimuksellinen kehittäminen edellyttää kuitenkin erityisen paljon aloitteellisuutta, innovatiivisuutta, verkostoitumista ja rohkeuttakin. Vaikuttavaa tutkimuksellista kehittämistä ei voi juuri koskaan tehdä ”tutkijankammiossa”, vaan onnistuminen edellyttää laajaa vuorovaikutusta eri toimijoiden kanssa. Kunnianhimoinen tutkimuksellinen kehittäminen edellyttää myös paljon epävarmuuksien sietämistä, kykyä ottaa riskejä ja rohkeutta siirtyä turvallisesta ympäristöstä tuntemattomille alueille.
Laadukas ylemmän tutkinnon opinnäytetyö edellyttää erinomaista perehtymistä opinnäytetyön aihetta käsittelevään kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksellisessa kehittämisessä ei sännätä kenttätyöhön ilman kunnollista perehtymistä aihepiiriin liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Opinnäytetyöntekijöiden valinnat ja ratkaisut rakentuvat olemassa olevan tiedon varaan: teoriaan perehtyminen on edellytys sille, että opinnäytetyöntekijät osaavat asettaa kehittämistyölle mielekkäät tavoitteet ja esittää oikeita kysymyksiä. Kehittämistarvetta on vaikea edes tunnistaa ilman hyvää perehtymistä teoreettiseen tietoon. Teoreettinen osa tulee ottaa haltuun ja suurimmalta osaltaan kirjoittaa ennen varsinaisia toimenpiteitä. Mikäli teoria kirjoitetaan jälkikäteen, se jää väistämättä irralliseksi. Tämä on yksi tyypillisimmistä virheistä opinnäytetöissä.
Tutkimuksellista kehittämistyötä ohjaavat siis käytännölliset tavoitteet, joihin haetaan tukea teoriasta. Tutkimuksellisen kehittämisen hyödyllisyys riippuu pitkälti siitä, missä määrin tehdyt toimenpiteet ovat jalkautettavissa todelliseksi muutokseksi työelämässä tai jopa koko ammattialalla. Näin tutkimuksellinen kehittäminen tuottaa yleistettävissä olevaa käytännön tietoa. Ylemmän tutkinnon opinnäytetyö voi kuitenkin tuoda lisäarvoa myös olemassa olevaan käsitteelliseen eli teoreettiseen tietoon. Opinnäytetyöntekijät voivat havaintojensa perusteella esittää olemassa olevaan teoreettiseen tietoon tarkennuksia, poikkeuksia tai muita uusia näkökulmia. Tämä edellyttää opinnäytetyöntekijöiltä kykyä ja uskallusta liittää havaintonsa teoreettiseen tietoon ja haastaa sitä.
Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät ovat erittäin moninaisia. Katri Ojasalon ym. (2014) teoksessa esitellään ansiokkaasti monia kehittämistyön menetelmiä ja lähestymistapoja. Minna Haution ja Arto Lindholmin (2025) toimittamassa teoksessa esitellään 50 erilaista menetelmää kehittää toimintaa. Tyypillisesti kehittämistyön menetelmät ovat toiminnallisia, osallistavia ja luovia, mutta ne voivat olla myös tarinallisia, leikillisiä, yllättäviä, tarkkailevia, kokeilevia tai niiden avulla tehdään piilossa olevia asioita näkyviksi. Kehittämistyön menetelmiä on täysin sallittua innovoida itsekin, sillä ”menetelmä” on kehittämistyössä mikä tahansa systemaattinen ja suunnitelmallinen keino päästä tavoitteisiin. On tärkeää, että opinnäytetyöntekijät pohtivat erilaisia menetelmällisiä vaihtoehtoja eivätkä tyydy ensimmäisinä mieleen juolahtaviin tai helpoimpiin menetelmiin.
Tutkimuksellisessa kehittämisessä on myös lupa rikkoa ajatus ulkopuoliseen objektiivisuuteen pyrkimisestä. ”Menetelmästä” syntyy helposti mielikuva sellaisen aineiston keräämisestä, jossa ”tutkija” kysyy asioita tutkittavalta. Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että kehittäjät ja osalliset ovat tasavertaisia ja muuttavat asioita paremmiksi yhdessä. Näin toimitaan erityisesti yhteiskuntakriittisissä ja emansipatorisissa kehittämishankkeissa.
Opinnäytetyöntekijöiden on syytä erottaa tutkimuksellisen kehittämistyön lähestymistapa kehittämistyön menetelmistä. Lähestymistapa määrittää, mitä kehittämisellä tavoitellaan ja millaisella strategialla tätä tavoitetta kohti kuljetaan. Esimerkiksi toimintatutkimus, palvelumuotoilu, kokeilukulttuuri tai konstruktiivinen tutkimus saattavat toimia tutkimuksellisen kehittämistyön lähestymistapoina. Jos opinnäytetyöntekijät sovittavat kehittämistyönsä johonkin lähestymistapaan, sen tulisi aidosti johdattaa opinnäytetyötä alusta loppuun asti sen sijaan, että lähestymistapa jää pelkäksi sivuhuomautukseksi. Lähestymistapaa ei ole välttämätöntä määrittää: usein yhtä hyvään lopputulokseen pääsee kuljettamalla kerrontaa suoraan kehittämistyön menetelmiin.
Tutkimuksellinen kehittäminen pyrkii muutokseen. Jos asiat eivät millään tavoin muutu, eivät ne myöskään kehity. Jos opinnäytetyössä esimerkiksi kokeillaan uutta toimintatapaa ja sen pohjalta laaditaan kehittämisehdotuksia tilaajalle, on tärkeää suunnitella myös ehdotusten toimeenpanoa eli jalkauttamista.
Vaikuttavuuteen pyrkivä kehittämishanke sisältää ajatuksen evaluoinnista eli arvioinnista. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä pyritään siihen, että työllä on aitoja positiivisia vaikutuksia tilaajalle ja että se tuottaa uutta tietoa tai uusia ajatuksia laajemmalle ammattiyhteisölle. Vaikutusten arviointi on usein järkevää erottaa vaikuttavuuden arvioinnista. Vaikutusta tapahtuu aina, kun esimerkiksi toimintaan osallistuneet hyötyvät tehdystä kehittämistyöstä tai työpaikalla tehty muutos uudistaa toimintaa. Vaikuttavuudella puolestaan tarkoitetaan yhteiskunnallista hyötyä, joka on usein epäsuoraa ja hidasta. Vaikutukset voidaan usein osoittaa numeerisilla tai laadullisilla faktoilla, kun taas vaikuttavuuden osoittaminen on näkemyksellistä ja tulkinnallista.
Tutkimuksellisen kehittämistyön evaluointivaihetta on usein vaikea erottaa omaksi työvaiheekseen, koska evaluointi sekoittuu muuhun aineiston systemaattiseen analyysiin. Opinnäytetyöntekijät voivat itse päättää, muodostavatko evaluoinnista oma lukunsa. Ajatuksellisesti evaluointi kannattaa kuitenkin pitää mielessä. Prosessin eri vaiheiden onnistumisen arviointi, tavoitteiden saavuttamisen arviointi sekä vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi ovat kaiken tutkimuksellisen kehittämistyön kulmakiviä. Parhaimmillaan jalkauttaminen alkaa jo työn kestäessä ja sen tuloksista saatu tieto sisällytetään opinnäytetyöhön.
Tilaajan työstä antama palaute kuuluu olennaisesti evaluointiin. Opinnäytetyöntekijöiden tuleekin huolehtia siitä, että he esittelevät työn tuotokset tilaajalle selkeästi ja pyytävät työstä palautetta. Isoilla työpaikoilla tulokset kannattaa esitellä kaikille kiinnostuneille esimerkiksi viikkopalaverin kaltaisessa tilaisuudessa. Parhaimmillaan työn tulokset voidaan esitellä laajemmalle ammattiyhteisölle esimerkiksi (verkko)seminaarissa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa. Halutessaan opinnäytetyöntekijät voivat pyytää tilaajalta kirjallisen palautteen työstään ja sisällyttää sen työn liitteeksi. Tämä saattaa vaikuttaa positiivisesti työn arviointiin.
Sekä ylemmän ammattikorkeakoulun että perustutkinnon opinnäytetyöt Humakissa ovat ensisijaisesti parityönä suoritettavia tutkimuksellisia kehittämistehtäviä. Ylemmän tutkinnon opinnäytetyön tulee kuitenkin tuottaa myös uutta tietoa, jota tilaajaa laajemman ammattiyhteisön on mahdollista hyödyntää. Uusi tieto voi liittyä ammattialan kehittämistarpeisiin, tai opinnäytetyöntekijöiden valmistamalla tuotoksella voi olla yhteiskunnallista merkittävyyttä. Kunnianhimoiset YAMK-opiskelijat saattavat havaintonsa myös keskustelemaan teoreettisten käsitteiden kanssa haastaen ja parantaen olemassa olevaa käsitteellistä tietoperustaa. Näin YAMK-tasoisen opinnäytetyön lopussa olevalta pohdintaosuudelta odotetaan enemmän syvyyttä kuin perustutkinnon opiskelijoiden töiltä.
Lisäksi ylemmän tutkinnon ja perustutkinnon ero on työn syvyydessä sen kaikissa vaiheissa. Jo opinnäytetyön lähtöasetelman tulisi olla sellainen, että sen kautta on mahdollista sekä kehittää tilaajan toimintaa että tuottaa uutta tietoa ammattialalle. Kehittämistarve tulisi perustella tutkimustietoon nojautuen. Tietoperustassa erilaiset lähteet tulisi saada keskustelemaan keskenään, ja myös oman aihepiirin kansainvälinen kirjallisuus tulee huomioida. Kehittämistyön menetelmiltä odotetaan innovatiivisuutta ja analyysilta läpinäkyvyyttä. Yleensä YAMK-opinnäytetyöt ovat näistä syistä sivumäärältään hieman laajempia kuin perustutkinnon työt. Työn maksimipituus on 60 sivua + liitteet, mutta tiiviisti kirjoitettu kiitettävä työ voi olla tätä lyhyempi.
Ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tehtävä on opetuksen lisäksi kehittää ammattialoja. Humak tekee kokoonsa nähden varsin paljon kotimaisia ja kansainvälisiä kehittämishankkeita yhdessä kumppaniensa kanssa. Nämä hankkeet ovat usein erinomaisia oppimisympäristöjä opinnäytetyöntekijöille. Humakin hankkeet tilaavat mielellään opinnäytetöitä ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoilta. Humakin tilaukset tarjotaan työpareille tai pienryhmille.
Kun tilaaja on Humakin kehittämishanke, hankkeen projektipäälliköstä tai hanketyöntekijästä tulee työn tilaajan edustaja. Tämän lisäksi opiskelijoille nimetään yleensä erillinen ohjaaja opetushenkilökunnasta. YAMK-opiskelijat ja tilaajan edustaja hiovat opinnäytetyön tavoitteet ja menetelmät sellaisiksi, että hankkeen ja opiskelijoiden intressit kohtaavat. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että opinnäytetyö on tarkasti rajattu osa-alue hankkeesta. Tilaajan ja opinnäytetyön tekijöiden tulee erottaa opinnäytetyön tavoitteet hankkeen yleisemmistä tavoitteista. Yleensä YAMK-opinnäytetyö palvelee hankkeen tutkimuksellisia päämääriä, mutta se voi sisältää myös kenttätyötä esimerkiksi erilaisten toimintakokeiluiden muodossa.
Hanketyöhön heittäytyminen edellyttää opiskelijoilta rohkeutta ja usein epämukavuusalueelle astumista, mutta juuri tämä mahdollistaa uusien asioiden oppimisen. Hanketyöhön kannattaa usein lähteä mukaan, vaikka opinnäytetyö olisi mahdollista tehdä ”helpommin” omalle tutulle työpaikalle. Parhaassa tapauksessa opiskelijat saavat hanketiimiltä intensiivistä ohjausta, heidän verkostonsa kasvavat ja he oppivat paljon projektimaisesta tutkimuksellisesta kehittämisestä.
Lähes kaikkien opinnäytetöiden toteutuksessa tarvitaan erilaisia lomakkeita. Tässä tekstissä käsitellään niistä kolmea*:
*) Aikaisemmin lomakkeita oli useampia. Nyt lomakkeita on yhdistetty siten, että Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake on jäänyt pois käytöstä, ja opiskelijan tarvitsee enää käyttää kehittämistyöhön osallistuvan informointiin ainoastaan Tutkittavan informointi -mallipohjasta muotoilemaansa lomaketta.
Lomakkeet tehdään hyödyntäen mallipohjia, jotka löytyvät Opiskelijan oppaasta kohdasta Opinnot > Opinnäytetyö > ”Eettiset ohjeet ja dokumentit”. Tallentakaa kaikki omassa opinnäytetyössänne käyttämänne lomakkeet Wihiin Tutkittavan suostumus -lomakkeita lukuun ottamatta. Säilyttäkää Tutkittavan suostumuksia omassa hallussanne vuoden ajan opinnäytetyönne hyväksymispäivästä lukien ja hävittäkää ne sen jälkeen. Huolehtikaa siitä, että sekä säilyttäminen että hävittäminen tapahtuvat tietoturvallisesti.
Olette todennäköisesti aiemmissa opinnoissanne keränneet tietoa haastatellen, havainnoiden tai kyselyjä tehden. Tuolloin ei ole tarvittu tässä kuvattuja mallipohjia ja niistä muotoiltuja lomakkeita, sillä opiskelu katsotaan kotitalouskäyttöön liittyväksi toiminnaksi, jossa niitä ei vaadita. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää noudattaa erityistä huolellisuutta ja eettisyyttä myös niiden aineistojen käsittelyssä. Opinnäytetyö poikkeaa aiemmista oppimistehtävistänne siinä, että opinnäytetyö on statukseltaan julkinen asiakirja. Sen vuoksi siihen sovelletaan erilaista lupaprosessia kuin aiempiin harjoitustöihin.
Tutkittavan informointi ja Tutkittavan suostumus -lomakkeet
Kun tutkitte ihmisiä, teidän tulee informoida heitä siitä. Saamansa informoinnin perusteella he tekevät itsenäisen päätöksen siitä, suostuvatko he osallistumaan opinnäytetyöhönne. Tämän päätöksen on oltava yksiselitteisesti ilmaistu, ja olipa vastaus myöntävä tai kieltävä, sitä tulee kunnioittaa. Tutkittavan suostumus -lomakkeella pyydetään suostumusta kolmeen eri asiaan: itse tutkimukseen osallistumiseen, henkilötietojen käsittelyyn ja aineiston mahdolliseen jatkokäyttöön sillä tavalla, joka Tutkittavan informointi -lomakkeessa on kuvattu.
Tutkittavan informointi -mallipohja ja Tutkittavan suostumus -mallipohjat on tarkoitettu muokattaviksi. Lisätkää niihin oman työnne kannalta olennaisia tietoja ja poistakaa niiden ohjetekstit sekä Tutkittavan informointi -mallipohjasta ne kohdat, jotka eivät ole työnne kannalta relevantteja. Jotta osallistujalla on mahdollisuus riittävästi harkita osallistumistaan, on tärkeää, että informointi tapahtuu ennen suostumuksen pyytämistä. Tämän vuoksi mallipohjat ovat erilliset. Voitte esimerkiksi muotoilla Tutkittavan informointi -mallipohjasta lomakkeen, jonka lähetätte kohdehenkilölle siinä vaiheessa, kun pyydätte häntä osallistumaan opinnäytetyöhönne. Kun hän on lupautunut mukaan, voitte sen jälkeen lähettää hänelle Tutkittavan suostumus -mallipohjasta muotoilemanne lomakkeen.
Osallistuja vahvistaa suostumuksensa joko allekirjoituksella tai sähköpostiviestillä. Mikäli hän vahvistaa sen viestillä, ottakaa talteen koko sähköpostivastaus siten, että lähettäjän sähköpostiosoite näkyy. Varmistakaa myös, että sähköpostivastaus on tullut kyseiseen henkilöön yksiselitteisesti liitettävästä henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta ja vastauksesta käy ilmi, mihin hän tarkkaan ottaen antaa suostumuksensa. Antakaa siis vastaajalle ohjeeksi kopioida lomakkeen teksti mukaan vastausviestiin.
Tutkittavan informointi -mallipohjaan sisältyy tietosuojaseloste-osio. Tämä liittyy Euroopan Unionin yleiseen tietosuoja-asetuksen (GDPR) Sen mukaan kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä on oltava seloste, jossa kuvataan kyseisten tietojen käsittelyn periaatteet. Henkilötietoja syntyy yllättävän helposti. Esimerkiksi edellä kuvattu Tutkittavan suostumus -lomake, jossa lukee tutkimukseen osallistuvan henkilön nimi, sisältää henkilötiedon. Myös haastattelun ääni- tai videotallenne ja sen aukikirjoitettu versio (litteraatio) yksilöi henkilön eli on henkilötieto.
Tietosuojaseloste-osio tulee täyttää aina, kun haastateltavan ääntä tai kuvaa tallennetaan tai syntyy muita yksittäisen henkilön tunnistamiseen johtavia suoria tai epäsuoria tunnisteita. Epäsuorilla tunnisteilla tarkoitetaan sitä, että yksilön voi tunnistaa vaikkapa iän, sukupuolen, asuinpaikan, haastattelusisällön yksityiskohtien tai edellä mainittujen tekijöiden yhdistelyn perusteella. Lisätietoja henkilörekisteristä ja siitä, millaisissa tapauksissa se syntyy, löytyy osoitteesta www.tietosuoja.fi.
Opinnäytetyössä aineistot voi anonymisoida tai pseudonymisoida. Pseudonymisoitaessa haastateltavan nimen voi vaihtaa esimerkiksi koodiksi “haastateltava 1”. Aineistoa anonymisoitaessa on oltava täysin varma siitä, että tunnistamisen aiheuttavat tekijät on poistettu aineistosta pysyvästi ja peruuttamattomasti. On tärkeää huomata, että anonymisointi tässä vaiheessa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aineistoa kerättäessä ja sitä käsiteltäessä olisi syntynyt henkilötietorekisteri.
Kun säilytätte kyseisiä dokumentteja ja tiedostoja hallussanne, vaikka vain hetkellisestikin, teistä tulee rekisterinpitäjiä. Tutkittavan informointi-mallipohjan tietosuojaseloste-osiossa kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki se tieto, joka liittyy suoria tai epäsuoria henkilötietoja sisältävän tiedon keräämiseen, käsittelyyn ja hävittämiseen. Sisällyttäkää kyseiseen mallipohjaan tiedot kaikista opinnäytetyössänne syntyvistä rekistereistä, esimerkiksi suostumuslomakkeista, tallenteista ja litteroinneista.
Tutkimuslupa
Mikäli kehittämistyönne kohteena on jokin organisaatio, saatatte tarvita opinnäytetyön tekemiseen erillisen luvan kyseiseltä organisaatiolta. Varmistakaa tämä asia hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä. Organisaatioilla, joilta tällainen lupa tarvitaan, on yleensä jo olemassa valmis lomake tätä varten, joten käyttäkää sitä. Opiskelijan oppaassa oleva tutkimuslupalomake on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun kehittämistyön kohteena on Humak ja opinnäytetyön aineiston pohjana on Humakin opiskelijoiden tai henkilökunnan tuottama tieto.
Kyselyjen osalta prosessi on hieman erilainen
Edellä kuvattujen mallipohjien ja niistä muotoiltujen lomakkeiden käyttäminen liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa haastatellaan tai havainnoidaan ihmisiä. Kuitenkin myös kyselyissä informointi ja yksiselitteisen suostumuksen saaminen ovat olennaisia. Informointi sisältyy kyselyn alkuselitteeseen (saatekirjeeseen), ja lomakkeeseen lisätään erillinen kohta, jossa vastaaja erikseen ilmaisee halunsa osallistua tutkimukseen.
Mikäli kyselyllä kysytään suoria tai välillisiä henkilötietoja, tarvitaan myös tietosuojaseloste. Selosteen voi liittää alkuselosteeseen esimerkiksi linkin taakse. Jos kyselyssä pyydetään henkilötietoja, lomakkeessa on oltava lisäksi erillinen pakollinen rastittava kohta, jossa vastaaja voi ilmaista suostumuksensa henkilötietojen käsittelyyn niillä ehdoilla, joita tietosuojaselosteessa on kerrottu.
Muistilista:
Mikäli olette epävarmoja siitä, mitä mallipohjia ja niistä muotoiltuja lomakkeita tarvitsette omassa opinnäytetyössänne, ottakaa yhteyttä opinnäytetyöohjaajaanne.
Esimerkki 1:
Kehitätte opinnäytetyössänne oppilaitoksen X verkko-opetusta. Tätä varten haluatte saada selville, millaisia kokemuksia oppilaitoksen opiskelijoilla on tästä asiasta. Toteutatte laajan anonyymin kyselyn ja sen lisäksi haastattelette joitakin opiskelijoita. Toimikaa seuraavasti:
Esimerkki 2:
Kehitätte opinnäytetyössänne toimijan X palveluprosessia. Tätä varten haluatte tietää, mitä mieltä nykyisestä palvelusta ollaan. Jalkaudutte palvelun pariin ja tiedustelette asiakkailta kokemuksia palvelun käyttämisestä ja samalla kyselette heiltä kehittämisehdotuksia. Olette valmistaneet kysymyksistä lomakkeen ja kirjaatte jokaisen asiakkaan antamat vastaukset erilliselle lomakkeelle itse. Myös asiakkaiden antamat vastaukset vapaasanaisiin kohtiin kirjoitatte omin sanoin. Ette tallenna mitään ettekä kysy tai kirjaa asioita, jotka sisältävät suoria tai epäsuoria henkilötietoja. Toimikaa seuraavasti:
Syy eroille esimerkkien informointi- ja suostumuskäytänteissä on se, että tässä jälkimmäisessä esimerkissä ei synny tallennetta ja vastaukset muotoilee haastattelija omin sanoin. Olennaista on se, ettei mitään asiaa kirjoiteta niin yksityiskohtaisesti ylös, että haastatellun voisi tunnistaa. Näin ei synny myöskään henkilörekisteriä. Suullinen informointi ja suullinen suostumuksen antaminen ovat riittäviä silloin, kun kyse on tämän kaltaisista lyhyistä lomakehaastatteluista, jotka ovat alusta loppuun saakka anonyymejä (niissä ei missään vaiheessa kysytä eikä kirjata suoria eikä välillisiä henkilötietoja). Pidemmissä haastatteluissa, jotka niille tyypilliseen tapaan tulee taltioida ja litteroida sanatarkasti, tulee kuitenkin aina informoida ja pyytää suostumus kirjallisesti.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä ja ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen tutkimuseettisiä periaatteita. Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita ja käytäntöjä opinnäytetöissä. Opinnäytetyöntekijöiden onkin tärkeää tutustua hyvän tieteellisen käytännön ohjeeseen ja ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisiin periaatteisiin sekä soveltaa näitä tietoja omaan tutkimukselliseen kehittämistyöhönsä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (Arene ry) on laatinut eettiset ohjeet erityisesti ammattikorkeakoulujen tarpeita silmällä pitäen. Myös niihin kannattaa tutustua huolellisesti. Ajantasaiset linkit opinnäytetyön eettisiin ohjeisiin löytyvät Opiskelijanoppaan opinnäytetyösivuilta.
Mitä arkaluontoisemmasta tiedonkeruusta on kyse, sitä huolellisempi opinnäytetyöntekijöiden tulee eettisissä kysymyksissä olla. Joihinkin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin tulee pyytää eettistä ennakkoarviointia. Mikäli arvelet oman opinnäytetyösi aiheen vaativan tätä, keskustele asiasta ohjaajasi kanssa. Eettisen ennakkoarvioinnin edellytykset ja ohjeet selviävät Arenen ohjeesta.
Opinnäytetyöntekijöiden on myös huolehdittava keräämiensä tietoaineistojen asianmukaisesta hävittämisestä, anonymisoinnista ja arkistoinnista siten kuin tietosuojavaltuutettu ohjeistaa. Erityistä huomiota on kohdistettava henkilötietojen keruuseen liittyvään lainsäädäntöön.
Opinnäytetyön tekijöiden on myös käytettävä eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tulosten julkaisussa. Heidän tulee ottaa asianmukaisesti huomioon muiden tutkijoiden työt ja saavutukset sekä suunnitella, toteuttaa ja kirjoittaa työnsä tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaan. Myös tutkimuksen taustalla vaikuttavat rahoituslähteet ja sidonnaisuudet tulee ilmoittaa.
Opinnäytetyön laatimisessa on noudatettava tieteelliselle kirjoittamiselle asetettuja eettisiä periaatteita. Kirjallisuusviitteitä tulee käyttää eettisesti oikealla tavalla. Käytetyt lähteet tulee ilmaista sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstissä viitteet ohjaavat lukijaa työn lopussa olevaan lähdeluetteloon, josta lukija saa tarkemmat bibliografiset tiedot. Tekstiviitteiden ja lähdeluettelon tulee vastata toisiaan. Kirjallisuuden harkittu valinta, huolellinen tulkinta ja lähdeviitteiden tarkka merkitseminen ovat osa tasokasta tutkimuksellista kehittämistyötä.
Opinnäytetyöprosessi alkaa aihe-ehdotuksen laatimisella. Aihe-ehdotus laaditaan määrittelemällä opinnäytetyön kehittämistarve, tavoitteet, toimenpiteet sekä tulokset ja tuotokset. Opiskelijat kuvailevat työn tarpeen kertomalla, miksi tämä opinnäytetyö on tärkeää tehdä. Tilaajalta tai koko ammattialalta kenties puuttuu tärkeää tietoa, tilaajan työpaikalla on tärkeä uudistamistarve tai opinnäytetyössä ratkotaan konkreettisia, havaittuja ongelmia.
Opinnäytetyön tilaajan ohjeessa kerrotaan, millaisia vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia tilaajalla on. Tilaajan ohjetta kannattaakin hyödyntää opinnäytetyön luonteen ja tarkoituksen avaamiseen tilaajan suuntaan jo siinä vaiheessa, kun tilaajaa vasta etsitään. Opinnäytetyön tekijöiden tulee varmistaa viimeistään ennen sopimuksen laatimista, että tilaaja on tutustunut tilaajan ohjeeseen.
Tavoitteiden toteutuminen poistaa aiemmin kuvaillun kehittämistarpeen tai lieventää sitä. Työn tavoitteet määritellään usein siten, että osa niistä liittyy suoraan kehittämiseen ja osa tiedon tuottamiseen ammattialalle. Kehittämiseen liittyvät tavoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisia ja tiedon tuottamiseen liittyvät tavoitteet taas abstraktimpia. Uutta tietoa tuottavat tavoitteet voidaan laatia tutkimuskysymysten muotoon. Koska Humakin opinnäytetyö ei ole tutkimus vaan tutkimuksellinen kehittämistyö, voivat tekijät myös puhua kehittämistyölle asetetuista kysymyksistä.
Toimenpiteet ovat kehittämistyön menetelmiä eli niitä keinoja, joilla tavoitteisiin päästään. Kehittämistyön menetelmiä ei tarvitse aihe-ehdotuksessa kuvata tarkasti, mutta alustavat ajatukset on hyvä esitellä. Opinnäytetyön tuotos, kuten uusi toimintamalli, hyödyttää yleensä vain tilaajaa, kun taas tulokset ovat laajempaa ammattiyhteisöä tai yhteiskuntaa hyödyttävää uutta tietoa.
Opinnäytetyön yhteistyösopimus solmitaan tekijöiden, tilaajan ja ohjaajan kesken AtomiSign-ohjelmassa ja opiskelijat tallentavat sen Wihiin. Sopimus laaditaan Humakin mallipohjalle. Opinnäytetyön yhteistyösopimusta solmittaessa on hyvä tähdentää tilaajalle sopimustekstin kohtaa, jonka mukaan kaikki opinnäytetyöt julkaistaan Theseus-verkkokirjastossa. Mahdolliset lupa-asiat ja salassapitovelvoitteet tulee selvittää sopimusneuvottelussa.
Kaikki työelämän tilaukset eivät sellaisinaan sovi opinnäytetöiksi. Joskus tilaus voi olla liian tavanomainen, jotta se voisi tuottaa YAMK-työssä vaadittavaa uutta tietoa ammattialalle tai jopa koko yhteiskunnalle. Yleensä YAMK-tason opiskelijoilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tilauksen sisältöön. Työn tavoitteiden kunnianhimo tulee asettaa korkealle, mutta toisaalta on varottava niin abstrakteja aiheita, että itse kehittäminen liudentuu yleviin tavoitteisiin. Tilaus on paras silloin, kun se hyödyttää tilaajaa aidosti mutta myös tarjoaa mahdollisuuden tuottaa uutta, tärkeää tietoa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu: kehittämistyölle on tyypillistä, että suunnitelma ainakin hieman muuttuu ja tarkentuu työn edetessä. Muuttunutta suunnitelmaa ei tarvitse kirjoittaa eikä hyväksyttää uudelleen, mutta isoista muutoksista on sovittava ohjaavan opettajan ja tilaajan kanssa. Jos opinnäytetyön aihepiiri vaihtuu kokonaan, on opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kirjoitettava uusi suunnitelma.
Opinnäytetyöntekijöillä on oikeus saada työlleen ohjausta. Jokaiselle työlle nimetään henkilökohtainen työn ohjaaja. Opinnäytetyön ohjaajat järjestävät tietyin väliajoin tapaamisia ohjattaviensa kanssa. Eri ohjaajilla on erilaisia työtapoja, joista sovitaan ohjauksen aluksi. Ohjaus on luonteeltaan ryhmäohjausta verkossa, jossa opiskelijat lukevat toistensa töiden eri vaiheita. Ohjaaja tiedottaa tapaamisista ohjattavilleen ja antaa heille tapaamisia koskevan ohjeistuksen.
Ohjaukseen on syytä valmistautua hyvin. Yleensä ohjaaja vaatii työn edistymistä seuraavaan ohjaustapaamiseen mennessä. Ohjaukseen ei kannata suhtautua työn arvosteluna. Parhaimmillaan ohjaus on yhteistä ongelmanratkaisua ja pohdintaa siitä, mihin asioihin kannattaa seuraavaksi keskittyä. Onnistuneen ohjauksen tunnistaa yleensä siitä, että opiskelijat tietävät, mitä tehdä seuraavaksi.
Opinnäytetyön tekeminen on todennäköisesti työmäärältään laajin projekti, jonka opiskelija opintojensa aikana tekee. Siihen voi sisältyä monenlaisia tunteita: innostusta, oivaltamisen iloa, huolta, väsymystä ja ärtymystäkin. Ohjaajat ovat kokeneita ja osaavat auttaa ongelmien voittamisessa.
Joskus opinnäytetyön tekemiseen liittyvät epämukavat tunteet voivat heijastua ohjaussuhteeseen ja saada sen tuntumaan vaikealta. Tällaiset haasteet on pyrittävä ensisijaisesti ratkaisemaan ohjaajan ja ohjattavan kesken. Opinnäytetyön ohjaajaa ei voi vaihtaa kuin pakottavista syistä ja perustellusti. Syyt ja perustelut tulee osoittaa opinnäytetyökoordinaattorille, joka molempia osapuolia kuultuaan tekee päätöksen.
Opinnäytetyön palautusta edeltää työn esitarkastus. Esitarkastusversiossa tulee olla kaikki pääluvut paikallaan ja pääpiirteittäin valmiit. Version tulee siis olla sen verran edistynyt, että esitarkastaja voi määritellä, millä edellytyksillä työ tulee varmasti hyväksytyksi varsinaisessa tarkastuksessa. Opiskelijat voivat korjata työtään saamansa palautteen perusteella ennen sen jättämistä arvioitavaksi. Esitarkastus järjestään ohjaajan määräämällä tavalla.
Yksilötyöt arvioidaan samoilla kriteereillä kuin pari- ja pienryhmätyöt. Pari- ja pienryhmätöiden kaikki jäsenet saavat opinnäytetyöstään saman arvosanan ja lausunnon.
Opinnäytetyön ensisijaisena tarkastajana toimii tehtävään nimetty Humakin opetushenkilöstön jäsen, joka ei ole ollut mukana opinnäytetyöprosessissa. Tarkastaja ja ohjaaja kirjoittavat työstä noin sivun mittaisen lausunnon, jossa antavat työn arvosanaksi joko suoritettu tyydyttävästi (1–2), suoritettu hyvin (3─4) tai suoritettu kiitettävästi (5).
Opinnäytetyö arvioidaan seuraavien kolmen arviointikriteerin mukaan: 1) työn tärkeys ammattialalle, 2) tiedon ja taidon tuottaminen sekä 3) työn ulkoasu ja luettavuus.
Viimeistelty versio ladataan saavutettavuusmerkinnöin varustettuna ja pdf/a-muodossa Wihin “plagioinnintarkastus”-kohtaan. Siitä se siirtyy automaattisesti ohjaajalle ja toiselle tarkastajalle. Opinnäytetyön arviointi perustuu tähän versioon, eikä opinnäytetyötä tämän jälkeen enää saa muuttaa.
Sama versio ladataan Theseukseen sen jälkeen, kun ohjaaja antaa siihen luvan tai Wihistä tulee tähän kehottava automaattiviesti. Pari- ja ryhmätöissä työn tallentaa vain yksi henkilö, mutta hän kirjaa Theseukseen kaikkien tekijöiden nimet. Opinnäytetyön arviointilausunto tulee näkyviin opiskelijalle vasta sen jälkeen, kun hän on liittänyt työn linkin Theseukseen ja ohjaaja on hyväksynyt sen. Yksityiskohtaisempia ohjeita työn lataamiseksi Theseukseen on tällä sivulla, välilehdellä Opinnäytetyön tallentaminen Theseukseen.
Opinnäytetyön palautusprosessi on tiivistetysti seuraava:
Tässä arviointiosassa työn tärkeyttä arvioidaan sen merkityksellisyyden, vaikutusten ja vaikuttavuuden näkökulmista. Nämä näkökulmat sisältävät uuden tiedon tuottamisen, työn vaikutukset kohderyhmään tai tilaajan toimintaan sekä laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Työn tärkeys ei siis kumpua aiheen valinnasta vaan tuloksista ja tuotoksista.
5 = Opinnäytetyö on erityisen arvokas tilaajalle. Samalla työ tuottaa uutta tietoa, joka on merkityksellistä tilaajaa laajemmalle yleisölle tai koko yhteiskunnalle. Työn tuotos on toimintaa uudistava ja toimialan keskusteluun kytkeytyvä.
3 = Työ tuottaa tärkeää uutta tietoa tilaajalle ja tilaajaa laajemmalle yleisölle, mutta sitä ei voi arvioida erityisen merkitykselliseksi. Työn tuotos on hallittu, mutta tavanomainen.
1 = Työ on rutiininomainen eikä varsinaisesti tuota kovin merkityksellistä uutta tietoa tilaajaa laajemmalle yleisölle. Työllä on kuitenkin merkitystä tilaajan toiminnan kehittämisessä.
5 = Työssä sovelletaan kehittämistyön menetelmiä taitavasti ja rohkeasti. Syntynyt aineisto analysoidaan sekä huolellisesti että oivaltavasti. Työn tietoperusta johdattaa kehittämistyötä. Lähteitä yhdistellään taitavasti.
3 = Työssä hyödynnetään tavanomaisia kehittämistyön menetelmiä. Syntynyt aineisto analysoidaan huolellisesti. Aihepiirin kirjallisuuteen perehdytään riittävästi mutta tietoperusta jää ainakin osin kehittämistyöstä irralliseksi.
1 = Työssä hyödynnetään tavanomaisia kehittämistyön menetelmiä. Lähdekirjallisuutta hyödynnetään riittämättömästi. Aineistoja on analysoitu ja tuloksia saatu, mutta analyysin yhteys tuloksiin jää epäselväksi tai analyysi on pintapuolinen.
III. Ulkoasu ja luettavuus, painoarvo 20 %
5 = Teksti on kieliopillisesti moitteetonta ja helppolukuista. Työn leipäteksti ei ylitä 60:n sivun maksimipituutta. Työn rakenne on selkeä. Mahdolliset kaaviot, taulukot ja kuvat ovat siistejä ja laadukkaita.
3 = Kieliasu täyttää tieteellisen kirjoittamisen kriteerit, vaikka tekstissä ja/tai kaavioissa olisikin parantamisen varaa.
1 = Tekstiin on jäänyt häiritseviä kielioppivirheitä ja/tai kankeita ilmaisuja. Teksti on ymmärrettävää mutta selvästikin viimeistelemätöntä. Työn rakenne on epäjohdonmukainen.
Arvioinnissa tärkeintä on siis tulosten ja tuotosten merkityksellisyys. Arviointikriteerit toki vaikuttavat myös toisiinsa: syvällinen perehtyminen aihepiirin kirjallisuuteen, rohkea ja innovatiivinen toteutus sekä menetelmien hyvä hallinta tuottavat usein merkityksellisimmät opinnäytetyöt.
Mikäli opinnäytetyöntekijät ovat tyytymättömiä arvosanaansa, he voivat pyytää siihen oikaisua. Oikaisupyyntö tehdään ohjaavalle opettajalle 14 päivän kuluessa siitä, kun opinnäytetyön kirjallinen arviointi on annettu opiskelijoille tiedoksi. Oikaisupyynnön tulee olla perusteltu. Ohjaava opettaja tutustuu pyynnön perusteluihin, pyytää tarvittaessa näkemystä kolmannelta osapuolelta ja keskustelee tekijöiden kanssa ennen oikaisupyyntöön vastaamista. Yleensä yhteisymmärrys saavutetaan tässä vaiheessa. Mikäli opiskelijat ovat edelleen tyytymättömiä päätökseen, heillä on oikeus hakea siihen oikaisua 14 päivän kuluessa Humanistisen ammattikorkeakoulun tutkintolautakunnalta. Tässä vaiheessa oikaisupyyntö tehdään sähköisellä lomakkeella. Lisätietoja menettelystä antaa ohjaaja tai opinnäytetyökoordinaattori.
Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Kypsyysnäyte kirjoitetaan äidinkielellä, mikäli se on suomi tai ruotsi. Jos opiskelija on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, opinnäytetyön ohjaaja päättää kypsyysnäytteen kielen. Humakin YAMK-opinnoissa kypsyysnäyte on opinnäytetyön suomenkielinen tiivistelmä. Ryhmän/parin kaikki jäsenet palauttavat saman kypsyysnäytteen.
Hyväksytty kypsyysnäyte on laadittu ammattimaisesti. Tekstin tulee noudattaa hyvän asiatyylin vaatimuksia sekä olla rakenteeltaan, kieliasultaan ja ulkoasultaan selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kieliasun osalta. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan hyväksytty-täydennettävä -periaatteella. Mikäli suoritus annetaan täydennettäväksi, opiskelijalle annetaan palautetta ennen uusintayritystä.
Opinnäytetyöprosessi etenee seuraavasti:
Opinnäytetyön rakenteeseen ei ole yhtä ehdotonta mallia, jota kaikkien tulisi myötäillä. Opinnäytetöiden rakenteelliset perusratkaisut ovat kuitenkin kaikille yhteisiä. Työn rakenne kannattaa pitää yksinkertaisena. Yleensä opiskelijat kirjoittavat opinnäytetöihinsä pikemminkin liikaa kuin liian vähän lukuja. Otsikkorakenne on tärkeää pitää lukijaystävällisenä. Kahden otsikkotason rakenne on huomattavasti parempi kuin kolmen. Kahta peräkkäistä otsikkoa on syytä välttää: pääluvun jälkeen tulisi olla ainakin lyhyt johdantokappale ennen ensimmäisen alaluvun otsikkoa. Luvuista ei pidä myöskään tehdä liian lyhyitä, jotta tekstistä ei tule luettelomaista.
Sopiva määrä päälukuja on kuudesta kahdeksaan: johdanto, opinnäytetyön teoreettinen näkökulma, 2–3 kehittämistyön aineiston käsittelyyn liittyvää lukua sekä johtopäätösluku. Lisäksi opinnäytetyössä on usein oma menetelmälukunsa, jossa kuvataan opinnäytetyössä sovellettavat kehittämistyön menetelmät. Näiden lisäksi kehittämistyön evaluoinnista tai työn tulosten jalkauttamisesta voi joissakin tapauksissa kirjoittaa oman lukunsa. Ennen johdantoa opinnäytetyöhön sisältyvät suomen- ja englanninkieliset tiivistelmät.
Yleensä opinnäytetyön rakenne muistuttaa abstraktiotasoltaan U-kirjainta. Johdannossa ja tietoperustaluvussa tekstiä johdattavat teoreettiset käsitteet. Menetelmäluvussa ja sitä seuraavissa sisältöluvuissa laskeudutaan käsitteelliseltä tasolta käytännönläheisen toiminnan kuvaukseen. Sisältöluvuissa voidaan kuvata yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi toimintakokeilut toteutettiin ja kuinka niistä kerättiin analysoitavaa aineistoa. Lopuksi palataan takaisin abstraktimmalle tasolle, kun pohditaan opinnäytetyön tuottamaa uutta tietoa ja sen lisäarvoa käsitteelliseen eli teoreettiseen tietoon.
Tiivistelmän voi laatia samaa 4T-mallia seuraillen kuin millä opinnäytetyön ideapaperi laaditaan. Tiivistelmässä voi olla 5–6 kappaletta, joista ensimmäisessä kuvataan kehittämistarve, toisessa tavoitteet, kolmannessa toimenpiteet tai menetelmät, neljännessä mahdolliset tuotokset ja viimeisessä tulokset eli työn tuottama uusi tieto. Tuloksille voi varata kaksikin kappaletta. Tärkeää on, ettei tuloksia unohdeta tiivistelmästä. Tiivistelmä kirjoitetaan pääsääntöisesti passiivin imperfektissä.
Johdantoa ei tule sekoittaa tiivistelmään: johdannon tehtävä on perustella kehittämistehtävän ja koko opinnäytetyön tärkeys sekä esitellä työn tavoitteet. Hyvä johdanto on usein suurin piirtein samanpituinen kuin muutkin luvut, ja myös siinä voi olla alalukuja. YAMK-opinnäytetyön tekijöiden odotetaan muodostavan lähteisiin perustuvan näkemyksen siitä, mikä tieto tai taito ammattialalla on puutteellista. Opinnäytetyön tavoitteet ja tutkimuskysymykset voi sijoittaa johdannon loppuun tai vasta tietoperustan jälkeen menetelmäluvun alkuun.
Tietoperusta on tärkeä osa tutkimuksellista kehittämistyötä. Kehittäminen ilman kunnollista tietoperustaa muistuttaa arkista kehittämistä, mikä ei vastaa tutkimuksellisen kehittämisen tarkoitusperiä. Tietoperusta tarkoittaa työn aiheeseen liittyvää ymmärrystä, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Tutkimuksellisessa kehittämisessä teoria ja käytäntö eivät ole toisistaan irrallisia asioita, vaan ne limittyvät ja lomittuvat toisiinsa. “Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria”, kiteytti toimintatutkimuksen perustajana pidetty sosiaalipsykologi Kurt Lewin.
Menetelmäluvussa kuvataan, mitä toimenpiteitä työssä tehdään ja miten analysoitavaa aineistoa kerätään kehittämistyön menetelmien avulla. Menetelmäluvussa ei siis yleensä vielä analysoida aineistoa vaan kuvataan, miten eri menetelmiä hyödynnetään tutkimuksellisessa kehittämistyössä. Jos työssä tehdään toimintakokeiluja, myös niiden toteutustapa kuvataan menetelmäluvussa. Lisäksi menetelmäluvussa kuvataan työn yleinen lähestymistapa, jos opinnäytetyö sovitetaan johonkin lähestymistapaan.
Opinnäytetyöntekijöiden on myös mahdollista noudattaa ”vetoketjutekniikkaa” teoreettisen tietoperustan esittelyssä. Tällöin erillistä teorialukua ei ole, vaan teoriaa esitellään sitä mukaa kuin sitä tarvitaan aineistojen keräämisessä. Näin toimimalla päästään itse asiaan nopeammin kuin taustoittamalla kehittämistoimintaa teorialuvuissa. Vetoketjutekniikan etu on myös se, että teoria ei koskaan jää irralliseksi käytännön kehittämistyöstä vaan sulautuu täysin osaksi kehittämistä. Vetoketjutekniikka on kuitenkin käytännössä vaikea toteuttaa hyvin. Vetoketjutekniikkaa kannattaa kokeilla, mutta jos toteutus tuntuu hankalalta, kannattaa tyytyä perinteisempiin ratkaisuihin.
Toiminnan kehittämisessä syntynyt aineisto analysoidaan yleensä menetelmä kerrallaan. Aineistoa voi analysoida myös teema kerrallaan yhdistellen eri menetelmiä, mutta tämä on vaativampi tapa. Pohdintaluku on yleensä opinnäytetyön viimeinen luku. Siinä luvussa havainnot kiinnitetään käsitteelliseen tietoon ja yleistetään eli abstrahoidaan. Pohdintaluvussa voidaan arvioida työn laajempaa merkitystä ja sitä, mitä uutta työ tuotti olemassa olevaan tietoperustaan. Tutkimuskysymyksiin vastataan viimeistään pohdintaluvussa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotos on tyypillisesti uusi toimintatapa tai- malli, palvelu, tapahtuma, strategia, tuote tai muu vastaava asia, joka uudistaa tilaajan toimintaa. Tuotos voi olla myös joukko perusteltuja kehittämisehdotuksia, mutta silloin on tärkeää sisällyttää työhön ehdotusten jalkauttamissuunnitelma. Yleensä tuotoksen kuvailusta on paras tehdä oma lukunsa. Joissakin tapauksissa tuotoksesta tehdään liite, jotta se on helppo irrottaa muusta opinnäytetyöstä. Tässäkin tapauksessa tuotoksen keskeisten asioiden on käytävä ilmi myös opinnäytetyön varsinaisesta tekstistä. Erityisen tärkeää on tehdä näkyväksi tuotoksen suhde aineiston ja tietoperustan tuottamaan tietoon. Tulosten jalkauttamisesta ja tulosten levittämisestä harvoin tehdään omaa päälukuaan, mutta alalukuna työn loppupuolella tämä työn tärkeä vaihe toimii usein hyvin. Mikäli opinnäytetyöhön kirjoitetaan erillinen luku tulosten jalkauttamisesta tai kehittämistyön evaluoinnista, sen voi sijoittaa joko aivan loppuun tai ennen pohdintalukua.
Opinnäytetyö kirjoitetaan hyvää asiatekstin muotoa noudattaen. Hyvän opinnäytetyön teksti on selkeää, pohdiskelevaa ja helppolukuista: selkeästi kirjoitettu on myös selkeästi ajateltu. Tyylillisesti teksti on asiallista: se voi olla vivahteikasta, mutta ei puhekielistä. Asiallinen tyyli ei ole kuivaa ja tylsää, vaan aiheeseen vihkiytyneen mielestä hyvinkin kiinnostavaa ja vakuuttavaa. Opinnäytetyöntekijöiden kannattaa perehtyä Humakin kirjoittamisen oppaaseen.
Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa miettiä tekstiä lukijan näkökulmasta. Opinnäytetyötä ei kirjoiteta pelkästään tilaajalle, eikä varsinkaan ohjaavalle opettajalle, vaan laajemmalle lukijakunnalle. Erityisesti oman pitkäaikaisen työpaikan kehittämistehtävistä tulee helposti sisäpiirimäisiä, jolloin sekä ohjaajan että muun ulkopuolisen lukijan on vaikea saada juonen päästä kiinni. Yksi keino välttää likinäköistä kirjoitustapaa on kuvitella lukijaksi kaukana toisessa kaupungissa asuva, oman alan sivistynyt henkilö ja kirjoittaa hänelle. Opiskelijoiden olisikin hyvä antaa työ luettavaksi organisaation ulkopuolisille henkilöille. Lisäksi opinnäytetyössä kunnioitetaan oikeakielisyyttä. Työhön ei pidä kirjoittaa mitään, mitä opiskelijat eivät itse täysin ymmärrä.
Sana raportti on monin tavoin ongelmallinen opinnäytetyön yhteydessä. Raportointi viittaa siihen, että ensin tehdään ja sitten raportoidaan. Opinnäytetyössä kirjoittaminen ei ole pelkkä menetelmä siirtää päässä olevia ajatuksia ruudulle, vaan se on myös yksi tärkeimmistä menetelmistä tuottaa ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä idea kirjoittaa opinnäytetyötä koko prosessin ajan.
Huolellinen lähdeviitteiden ja ‑luettelon merkitseminen lisäävät lukijoiden luottamusta työhön, samoin kuin ohjeiden mukainen siisti ja yhdenmukainen muotoilu. Lähdemerkinnät tehdään Humakin hyväksymän ohjeen mukaisesti. Lähteet kannattaa heti merkitä viitteidenhallintaohjelmalla, kuten Mendeleyllä, jolloin virheen mahdollisuus olennaisesti pienenee.
Kyky hyödyntää tekoälyä on monissa ammateissa tärkeä taito ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpi. Humak kannustaa opiskelijoitaan hyödyntämään tekoälyn mahdollisuuksia jo opintojensa aikana muun muassa opinnäytetyön eri vaiheissa. Alkuvaiheessa tekoälyltä voi pyytää kommentteja opinnäytetyön ideointiin. Tekoäly saattaa myös ehdottaa käyttökelpoisia innovatiivisia, luovia ja osallistavia kehittämistyön menetelmiä, kun sitä siihen kannustaa. Tietoperustaa rakennettaessa tekoäly saattaa ehdottaa relevantteja lähteitä. Loppuvaiheessa tekoäly voi auttaa oikeakielisyyden tarkistamisessa.
Myös aineiston analyysivaiheessa tekoäly voi olla hyödyllinen aputyökalu. Tekoälysovelluksia voidaan käyttää esimerkiksi laadullisen aineiston koodaamiseen, luokitteluun, kvantifiointiin ja yhteenvetoihin. Myös määrällistä analyysiä voidaan tehdä tekoälyavusteisesti. Tekoäly voi myös ideoida, miten tutkimustuloksia voisi tulkita teoreettiseen tietoon peilaten. Aineiston syöttämisestä tekoälyohjelmaan tulee kertoa tutkittavalle etukäteen informointilomakkeessa ja siitä tulee olla maininta aineistonhallintasuunnitelmassa. Litterointi tulee tietoturvasyistä tehdä oppilaitoksen tarjoamilla Microsoftin työkaluilla. Mikäli tekoälyä hyödyntää aineiston analysoinnissa, Humak suosittelee tähän tarkoitukseen opiskelijoiden käytössä olevaa Office 365 Copilot -tekoälyä. Se täyttää oppilaitoksen tietosuoja- ja tietoturvavaatimukset eikä käytä sille syötettyä tietoa tekoälyn koulutukseen. Copilotin käyttö vaatii kirjautumisen Humakin Office 365 -ympäristöön omilla tunnuksilla ja salasanalla.
Tekoälyohjelmiin ei koskaan saa syöttää henkilötietoja, eli tekoälyyn syötettävän aineiston tulee aina olla täysin anonymisoitua. Sensitiivisten aineistojen osalta tulee noudattaa erityistä harkintaa. Perehdy huolellisesti siihen, mitä henkilötieto ja anonymisointi tarkoittavat. Lisätietoa asiasta löytyy Tietosuojavaltuutetun sivulta.
Tekoälyn analyyseihin ei pidä luottaa sokeasti. Tekoäly voi hallusinoida eli tarjota virheellisiä tietoja ja tulkintoja vakuuttavin sanankääntein. Tekoäly saattaa viitata myös lähteisiin, joita ei ole olemassakaan. Tekijä on aina itse vastuussa opinnäytetyössä esitetyistä tulkinnoista ja syyllistyy eettiseen rikkeeseen kirjoittaessaan tekoälyn hallusinaatioita työhönsä.
Tekoälyn hyödyntäminen opinnäytetyössä ilmaistaan läpinäkyvästi. Opiskelijoiden tulee kertoa opinnäytetyönsä johdannossa, miten he ovat hyödyntäneet tekoälyä työssään ja mitä tekoälysovelluksia he ovat käyttäneet. Heidän tulee myös mainita, mikäli he eivät ole hyödyntäneet tekoälyä opinnäytetyössään lainkaan.
Tekoälyn käytön kuvausta voi tarkentaa tarpeen mukaan opinnäytetyön muissa luvuissa. Jos opiskelijat esimerkiksi ovat käyttäneet tekoälyä aineiston analyysissa, he voivat kertoa siitä tarkemmin opinnäytetyönsä menetelmä- tai analyysiluvussa. Kuvauksen tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta lukija saa käsityksen tekoälyn osuudesta työn eri vaiheissa. Opinnäytetyöhön ei tule jättää suoria lainauksia tekoälyn tuottamasta sisällöstä. Jos kuitenkin käytät tekoälyn tuottamaa sisältöä, muista sanoittaa sitä omin sanoin ja viitata tekoälyyn asianmukaisella, Humakin lähdeviiteoppaan neuvomalla tavalla.
Tekoälyn ehdottamaa tai viittaamaa lähdettä ei tule käyttää opinnäytetyössä, jollei ole hankkinut kyseistä lähdettä käsiinsä ja tutustunut siihen riittävän hyvin itse. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että tekoälyn ehdottama lähde on ylipäätään olemassa ja ettei tekoäly ole tulkinnut sitä kyseenalaisesti, vinoutuneesti tai aivan väärin. Hyvässä opinnäytetyössä ei juurikaan ole käytetty lähteenä tekoälyä.
Tämä ohjeistus pohjautuu ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen suosituksiin ja se on linjassa Helsingin ja Turun yliopistojen ohjeiden kanssa. Ohjetta saatetaan päivittää nopeasti teknisen kehityksen myötä ja korkeakoulujen yhteisten linjausten muuttuessa. Mahdolliset uudet ohjeet päivitetään viipymättä opinnäytetyöoppaaseen.
Opinnäytetyö on usein pisimpiä tekstejä, joita tekijät ovat kirjoittaneet. On melko tavallista, että näin iso työ tuntuu ajautuvan ylitsepääsemättömiltä tuntuviin vaikeuksiin jossakin vaiheessa prosessia. On myös vaikea pitää itseään motivoituneena kuukaudesta toiseen. On kuitenkin tärkeää ajatella, että opinnäytetyön ei ole tarkoituskaan olla helppo rutiinisuoritus, ja oppiminen tapahtuu juuri vaikeuksien voittamisen kautta.
Yksi hyvä keino tehdä laadukas opinnäytetyö ilman vakaviin ongelmiin ajautumista on kirjoittaa sitä päivittäin kaikkien muiden kiireiden keskellä esimerkiksi 20 minuuttia. Luultavasti yksikään opinnäytetyö, jota on kirjoitettu hieman joka päivä, ei ole jäänyt valmistumatta. Vastaavasti pitkien, yhtämittaisten keskittymisjaksojen odotteleminen on suuri riski, koska tuollaista jaksoa ei ehkä koskaan tule. Tutkimuksellisen kehittämisen luonteeseen myös kuuluu jatkuva havaintojen kirjaaminen.
Jos työ silti jumiutuu, siitä on syytä kertoa ohjaajalle suoraan. Ohjaajalla on harvoin taikatemppuja umpisolmujen avaamiseksi, mutta asioiden pallottelu toisen henkilön kanssa voi tuottaa uusia ideoita ja avata toisenlaisia näkökulmia. Työhön kannattaa pyytää kommentteja ja ehdotuksia myös tilaajalta, joltakulta täysin ulkopuoliselta henkilöltä tai tekoälyltä. Myös kirjallisuuden lukeminen aihepiiristä voi tuottaa uusia ajatuksia, jotka auttavat eteenpäin. Vain hyvin harvoin koko opinnäytetyön suunnitelman joutuu vaihtamaan.
Sivusta vastaa:
Viimeksi päivitetty: 4 kesäkuun, 2026
