Opinnäytetyöopas antaa yleiset toteutukselle ja arvioinnille yleiset linjaukset, joita käytännön tilanteissa sovelletaan. Opas on tarkoitettu sekä opinnäytetyötä tekevälle opiskelijalle että ohjaavalle opettajalle. Opas tarjoaa informaatiota myös Humakin työelämäkumppaneille, jotka toimivat opinnäytetöiden tilaajina ja työelämäohjaajina.
Tätä opinnäytetyöopasta sovelletaan opinnäytetöihin, jotka on aloitettu viimeistään kevätlukukaudella 2025.
Tätä opinnäytetyöopasta sovelletaan opinnäytetöihin, jotka on aloitettu aikaisintaan syyslukukaudella 2025.
Tätä opinnäytetyöopasta sovelletaan opinnäytetöihin, jotka on aloitettu aikaisintaan syyslukukaudella 2025.
Humanistisen ammattikorkeakoulun perustutkinnon opinnäytetöiden oppimistavoitteet ja muotovaatimukset ovat yhteneväiset kaikissa koulutuksissa. Tämä opinnäytetyöopas antaa opinnäytetöiden toteutukselle ja arvioinnille yleiset linjaukset, joita käytännön tilanteissa sovelletaan. Opas on tarkoitettu sekä opinnäytetyötä tekeville opiskelijoille että ohjaavalle opettajalle. Opas tarjoaa informaatiota myös Humakin työelämäkumppaneille, jotka toimivat opinnäytetöiden tilaajina.
Oppaan keskeisenä tausta-aineistona ovat kehittämistyön menetelmiä käsittelevä kirjallisuus sekä ammattikorkeakoululaki (932/2014), valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (1129/2014) ja tekijänoikeuslaki (404/1961) sekä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden laatusuositukset (opetusministeriö ja OAMK 7.9.2006), tietosuojavaltuutetun ohjeistus opinnäytetöiden tietosuojaperiaatteista sekä GDPR:stä (Tietosuojavaltuutetun toimisto 20210; 2020), Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019), Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä sekä ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisistä periaatteista (TENK 2012; 2019), opetusministeriön kirje opinnäytetöiden julkisuudesta (Dnro 3/500/2004) sekä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset (ARENE 2019)
Tämä opas on koulutusjohtaja Päivi Marjasen hyväksymä 9.9.2025.
Ammattikorkeakouluasetuksen 2 § mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu opinnäytetyö. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) opinnäytetyö on tilaustyönä suoritettava tutkimuksellinen kehittämistehtävä. Kehittämistyön tavoitteista sovitaan kirjallisesti opinnäytetyön tekijän, tilaajan ja ohjaavan opettajan kesken ennen työn aloittamista.
Opinnäytetyö tehdään pääsääntöisesti pari- tai pienryhmätyönä, mutta myös yksilötyö on mahdollinen. Työn kehittäminen parin kanssa tai ryhmässä on luonteva tapa toimia, sillä työelämässäkin suurin osa kehittämistyöstä tehdään tiimeissä ja työryhmissä. Humakin opinnäytetyön yhtenä tavoitteena onkin vahvistaa työelämässä tarvittavia kehittämistaitoja.
Opinnäytetyöllään opiskelijat osoittavat ammatillisen kypsyytensä sekä kykynsä suunnitelmalliseen työelämän kehittämiseen yhteistoiminnassa tilaajan kanssa. Opinnäytetyö on osoitus kehittämistyön menetelmien soveltamistaidoista, sujuvan asiantuntijatekstin kirjoittamisesta ja kyvystä suoriutua tuloksellisesta asiantuntijatehtävästä.
Humakin opinnäytetyö tuottaa tilaajalle jotain konkreettista – se ei siis ole pelkkä paperi. Kehittämistehtävä tähtää aina uudistamiseen: jokainen työ kehittää tilaajan toimintaa ja tuottaa sille uutta tietoa. Konkreettinen tuotos voi olla esimerkiksi toimintamalli, strategia, opas, palvelu tai tuote, suunnitelma jonkin asian toimeenpanemiseksi tai perusteltuja kehittämisehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Se voi myös olla työskentelytavan uudistaminen tai sen soveltaminen uuteen toimintaympäristöön. Konkreettinen tuotos voidaan sisällyttää opinnäytetyön liitteeksi tai tekijä voi kuvata sen työn sisältöluvuissa.
Opinnäytetyö on laajuudeltaan 15 opintopistettä. Sen suositeltava pituus on 35─50 sivua ns. leipätekstiä. Tämän lisäksi opinnäytetyö voi sisältää liitteitä. Opinnäytetyö kirjoitetaan ensisijaisesti suomeksi, mutta perustelluista syistä työn voi kirjoittaa muullakin kielellä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi tilaajan työkieli. Muulla kuin opetuskielellä kirjoittaminen edellyttää ohjaavan opettajan ja opinnäytetyön toisen tarkastajan suostumusta.
Pari- ja ryhmätyönä toteutettavien opinnäytetöiden opiskelijat voivat olla Humakin eri koulutuksista. Opinnäytetyön tekijät voivat toisinaan olla jopa eri oppilaitoksista. Tämä kuitenkin edellyttää sen varmistamista, että toimintatapa sopii molemmille oppilaitoksille. Oppilaitosten välisestä yhteistyöstä ja sen yksityiskohdista sovitaan tapauskohtaisesti.
Humakissa opinnäytetyöprosessin työskentelyalustana toimii Wihi-ohjelma. Opinnäytetyön aihe-ehdotus, opinnäytetyösuunnitelma, opinnäytetyön yhteistyösopimus sekä opinnäytetyön eri palautusvaiheet käsitellään Wihissä, ja siellä opinnäytetyö myös arvioidaan aikanaan. Wihi toimii myös viestialustana. Lisää tietoa Wihissä toimimisen yksityiskohdista löytyy Wihin käyttöohjeesta.
Wihin kumppanina on Humakin Hoodle-verkkoympäristössä oleva Opinnäytetyö (AMK)-niminen verkkoalusta. Sen välilehdillä on tietoa eri koulutusten ja koulutusmuotojen opiskelijoille siitä, miten opinnäytetyöprosessi juuri heidän opiskeluryhmänsä osalta toteutetaan. Opinnäytetyön tekemistä ei ole kiinnitetty opintojaksoon samalla tavalla kuin muita opintoja. Opinnäytetyön opintopistemäärä (15 op) ja arvosana tulevat automaattisesti opintorekisteriin opinnäytetyön arvioinnin valmistuttua.
Opinnäytetyöprosessi etenee seuraavasti:
Opinnäytetyön tekeminen on todennäköisesti työmäärältään laajin projekti, jonka opiskelijat opintojensa aikana tekevät. Siihen voi sisältyä monenlaisia tunteita: innostusta, oivaltamisen iloa, huolta, väsymystä ja ärtymystäkin. Opiskelijoiden kannattaa rohkeasti ottaa myös negatiiviset tuntemuksensa puheeksi ohjaajansa kanssa. Ohjaajat ovat kokeneita ja osaavat auttaa ongelmien voittamisessa.
Joskus opinnäytetyön tekemiseen liittyvät epämukavat tunteet voivat heijastua ohjaussuhteeseen ja saada sen tuntumaan vaikealta. Tällaiset haasteet on pyrittävä ensisijaisesti ratkaisemaan ohjaajan ja ohjattavan kesken. Opinnäytetyön ohjaajaa ei voi vaihtaa kuin pakottavista syistä ja perustellusti. Syyt ja perustelut tulee osoittaa opinnäytetyökoordinaattorille, joka molempia osapuolia kuultuaan tekee päätöksen asiasta. Jos ohjaaja ja opinnäytetyökoordinaattori ovat sama henkilö, valitaan kolmanneksi osapuoleksi joku toinen henkilö (esim. tutkintovastaava).
Opiskelijan tulee itse aktiivisesti etsiä ja tunnistaa työelämän kehittämistarpeita ja tarjota ratkaisuun tähtäävää työtä opinnäytetyöksi. Opinnäytetyöllä tulee olla tilaaja. Tilaaja voi olla opiskelijoiden oman alan työelämätoimija tai Humakin kehittämishanke. Usein opiskelijoille tarjotaan harjoittelun tai palkkatyön yhteydessä mielenkiintoista tehtävää, joka sopii opinnäytetyöksi. Humak saa jonkin verran myös opinnäytetyön tilauksia, joista tiedotetaan opiskelijoille eri foorumeilla.
Aiheenvalintavaiheessa on tärkeintä tunnistaa kehitystarpeita tilaajan toiminnassa. Toiminta on saattanut jäädä vanhanaikaiseksi, organisaatiossa on uudistamistarpeita, halutaan ehkä kokeilla uutta toimintatapaa tai joltakin toiminnalta puuttuu ohjeistus. Kehittämistarve ei kuitenkaan saa olla muodostunut vain opinnäytetyön tekijän mielessä, vaan sen tulee olla myös tilaajan tunnistama. Tällöin itse opinnäytetyön tekeminen onnistuu hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri osapuolten kesken.
Humakin hankkeet ja koulutukset voivat tarjota opiskelijoille opinnäytetyön toimeksiantoja suoraan. Vaihtoehtoisesti opiskelijat voivat esittää Humakin hankkeisiin ja koulutuksiin liittyviä omia aihe-ehdotuksiaan opinnäytetyökoordinaattorille, joka opastaa opiskelijan Humakin tilaajana toimivan puoleen. Muualle opinnäytetyötä tekevät ottavat itse yhteyttä tilaajaan ja sopivat opinnäytetyön aiheesta. Humakin hankkeissa tehdyissä opinnäytetöissä tilaajaa edustaa hankkeen projektipäällikkö. Tietoa Humakin hankkeista saa opetushenkilöstöltä ja Humakin verkkosivuilta.
Opinnäytetyön tilaajan ohjeessa kerrotaan, millaisia vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia tilaajalla on. Tilaajan ohjetta kannattaakin hyödyntää opinnäytetyön luonteen ja tarkoituksen avaamiseen tilaajan suuntaan jo siinä vaiheessa, kun tilaajaa vasta etsitään. Opinnäytetyön tekijän tulee varmistaa viimeistään ennen sopimuksen laatimista, että tilaaja on tutustunut tilaajan ohjeeseen.
Opinnäytetyön aihe-ehdotuksesta tulee selvitä työn tarve (miksi kehitetään), tavoite (mitä kehitetään ja mihin pyritään), toimenpiteet (miten kehitetään) ja aiotut tuotokset (mitä konkreettista työ tuottaa tilaajalle). Aihe-ehdotukseen kirjataan myös tilaajan tiedot.
Kaikki työelämän tilaukset eivät sellaisenaan sovi opinnäytetöiksi. Joskus työ voi olla liian rutiininomainen ollakseen tilaajan toimintaa aidosti uudistava. Toisinaan tilaajan toivomus voi olla liian laaja. Opinnäytetyön ohjaajan tehtävä on varmistaa, että työlle asetetut tavoitteet ovat realistisia ja työn tekemiseen käytettävissä olevan ajan tai muiden resurssien rajoissa. Useimmiten aihetta voidaan rajata tai laajentaa yhteistyösopimusta solmittaessa.
Opinnäytetyö voi liittyä myös tekijänsä omaan liiketoimintaan. Tässä tapauksessa opinnäytetyön yhteistyösopimusta ei solmita, koska tekijän ei tarvitse tilata työtä itseltään. Hyvän opinnäytetyön oman liiketoiminnan kehittämisestä saa vain, jos toimintaa uudistetaan tai käynnistetään oikeasti eikä tyydytä ainoastaan kartoittamaan tai suunnittelemaan liiketoiminnan mahdollisuuksia.
Opinnäytetyön yhteistyösopimus on suositeltavaa solmia kasvokkain työpaikalla tai videoyhteyden kautta, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät sopimuksen sisällön ja velvoitteet. Sopimus laaditaan Humakin opinnäytetyön yhteistyösopimuksen mallipohjalle. Sopimusta solmittaessa on hyvä tähdentää sopimustekstin kohtaa, jonka mukaan kaikki opinnäytetyöt julkaistaan kokonaisuudessaan Theseuksessa. Mahdolliset lupa-asiat tulee selvittää sopimusneuvottelussa. Myös kysymys opinnäytetyöstä maksettavasta palkkiosta tai muusta korvauksesta on tärkeää ottaa esiin.
Opiskelijat täyttävät lomakkeeseen tarvittavat yhteystiedot valmiiksi ennen yhteistyösopimuksen allekirjoittamista ja huolehtivat sopimuksen solmimisesta AtomiSign-ohjelmassa. Tämän jälkeen he tallentavat sopimuksen Wihiin pdf-muodossa.
Minkään kehittämistyön suunnitelma ei ole kiveen hakattu: kehittämistyölle on tyypillistä, että suunnitelma muuttuu ja tarkentuu työn edetessä. Hieman muuttunutta suunnitelmaa ei tarvitse kirjoittaa ja hyväksyä uudelleen, mutta suurista muutoksista on sovittava opinnäytetyön ohjaajan ja tilaajan kanssa. Jos opinnäytetyön aihe vaihtuu kokonaan, on opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kirjoitettava uusi suunnitelma. Tarvittaessa myös sopimusta tulee päivittää. Mikäli tilaaja vaihtuu, aiempi prosessi poistetaan Wihistä ja uusi opinnäytetyöprosessi aloitetaan luomalla aihe-ehdotus Wihiin.
Opinnäytetyösuunnitelma tehdään kolmea tahoa varten: tekijälle itselleen, oppilaitokselle ja työn tilaajalle. Suunnitelma auttaa opinnäytetyön tekijöitä hahmottamaan työtä kokonaisuutena sekä kannustaa pohtimaan, mitkä ovat aiheeseen liittyvät tärkeimmät asiat. Sillä myös varmistetaan, että työ täyttää oppilaitoksen asettamat hyväksyttävän opinnäytetyön aiheen ja toteuttamistavan kriteerit. Tilaaja pystyy puolestaan varmistamaan, että osapuolet ovat ymmärtäneet toisiaan ja että työn tavoitteet vastaavat tilaajan odotuksia. Hyvä suunnitelma on noin 5–8 sivun mittainen.
Opinnäytetyösuunnitelmaan kuuluu myös aineistonhallintasuunnitelma, eli suunnitelma siitä, miten aineisto kerätään ja taltioidaan, miten sitä käsitellään eettisesti oikein ja miten se lopulta joko hävitetään tai se luovutetaan eteenpäin jatkokäyttöä varten. Aineiston jatkokäyttö on harvinaista opinnäytetöiden yhteydessä. Pääsääntöisesti aineisto tuhotaan opinnäytetyön arvioinnin valmistuttua. Mikäli opiskelijat tekevät opinnäytetyön arvioinnista oikaisupyynnön, heidän tulee säilyttää aineisto oikaisupyynnön käsittelyprosessin ajan. Henkilörekisteritietoa sisältävän aineiston jatkokäyttöön ja luovuttamiseen liittyy erityisiä ehtoja, joiden noudattamisesta on huolehdittava tarkasti. Aineistonhallintasuunnitelma kirjoitetaan sille tehtyyn valmiiseen pohjaan ja liitetään opinnäytetyösuunnitelman liitteeksi.
Opinnäytetyösuunnitelma kirjoitetaan 4T-mallin mukaisesti. T-kirjaimet viittaavat sanoihin:
1. Tarve
2. Tavoitteet
3. Toimenpiteet
4. Tulokset ja tuotokset.
Kehittämistarpeen määritteleminen aloitetaan vastaamalla kysymyksiin siitä, miksi tilaajan toimintaa täytyy kehittää ja miksi tämä opinnäytetyö on tärkeä tehdä. Kehittämistarpeen perusteleminen edellyttää perehtymistä aihepiirin käsitteelliseen tietoon ja muuhun tietoperustaan. Hyvä ymmärrys ammattialan muutospaineista, yhteiskunnallisista trendeistä ja ajankohtaisesta keskustelusta tekee kehittämistarpeen esittelystä vakuuttavan.
Kun kehittämistarve on määritelty kunnolla, siitä on lyhyt matka opinnäytetyön tavoitteiden määrittämiseen. Tavoitteet kannattaa kirjoittaa siten, että ne toteutuessaan poistavat aikaisemmin määritellyn kehittämistarpeen. Tavoitteiden tulee olla riittävän konkreettisia, jotta lukija ymmärtää, mihin juuri tällä työllä pyritään. Esimerkiksi “tavoitteena on kehittää toimintaa” -tyyppiset määritelmät ovat liian ylimalkaisia.
Toimenpiteillä tarkoitetaan sitä, mitä menetelmiä kehittämistyössä hyödynnetään ja miten prosessi käytännössä toteutetaan. Olennaista on valita kehittämistarpeeseen nähden tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, jotta niiden avulla saatu tieto parhaiten palvelisi kehittämistyötä. Toimenpiteet kannattaa suunnitella jo työn alussa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Toimenpiteiden valitseminen ei liity ainoastaan uuden tiedon keruuseen, vaan on tärkeää suunnitella myös sitä, millaisilla toimenpiteillä työn tulokset jalkautetaan ja vakiinnutetaan osaksi tilaajan toimintaa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön toimenpiteet ovat useimmiten toteutustavaltaan toiminnallisia ja osallistavia, esimerkiksi yhteiskehittämistä työyhteisön kanssa. Olennaista on, että toimenpiteiden avulla tuotetaan uutta tietoa, joka aiemmin tiedettyyn yhdistettynä tuottaa kehittämistuloksen.
Menetelmien valinta, niiden toimeenpanon suunnittelu, dokumentointi sekä aineiston kerääminen ja sen analysointi ovat tämän tavoitteen suhteen avainasemassa. Jos kyseessä on esimerkiksi kokeilu, suunnitelmasta tulisi selvitä, mitä kokeillaan, miten kokeilu käytännössä suoritetaan ja miten siitä kerätään tietoa. Tekijöiden tulee myös suunnitella, miten he tulevat arvioimaan kehittämistyöhön liittyvää toimintaansa ja opinnäytetyön tuloksia.
Tuotoksen sisältöä ei suunnitelmavaiheessa voi vielä kuvata, mutta on hahmotettava, mitä tuotos ylipäänsä tulee olemaan. Jos tuotos on uusi toimintatapa, opas, ohje tms., tulee myös suunnitella, miten se jalkautetaan tilaajan käyttöön. On erinomaista, jos tuotosta päästään lisäksi testaamaan käytännössä ja voidaan seurata, miten esimerkiksi uusi opas, tuote tai palvelu käytännössä toimii. Jos tuotoksena on kehittämisehdotuksia, on tilaajan kanssa suunniteltava, miten ne konkreettisesti viedään käytäntöön.
4T-malliin perustuvaa suunnitelmaa täydennetään aikataululla ja alustavalla sisällysluettelolla.
Myös keskeiset käsitteet on syytä mainita ja avata ne, samoin kuin relevantit lähteet. Lähteiden osalta on tärkeää kiinnittää huomiota lähteiden alkuperään, luotettavuuteen ja laatuun. Pari- ja ryhmätöissä tulee kuvata myös tekijöiden työnjako.
Kuvaava otsikko on myös tärkeä osa suunnitelmaa. Sitä voi kuitenkin muokata työn edetessä ja aiheen täsmentyessä. Työn otsikon viimeisin versio tulee päivittää Wihiin ennen työn jättämistä lopulliseen arviointiin.
Opinnäytetyön ohjauskäytäntöjen yksityiskohdat vaihtelevat koulutuskohtaisesti. Koulutuskohtaiset tiedot ja aikataulut löytyvät Opinnäytetyö AMK -Hoodlesta.
Opinnäytetyön lähes valmista versioita kommentoidaan ennen sen jättämistä lopulliseen arviointiin. Tätä kutsutaan esitarkastukseksi. Esitarkastusvaiheessa opinnäytetyön tulee olla siinä määrin valmis, että siinä ovat kaikki olennaiset luvut paikoillaan, jokaisen luvun alla on sisältöjä, ja työn kokonaisuus on hahmotettavissa aina yhteenvetoon, tuloksiin ja tuotokseen saakka. Kyseessä on kuitenkin vasta työstövaihe, ja työtä voi vielä muuttaa ja täydentää ohjaajalta saadun esitarkastuspalautteen pohjalta.
Ennen opinnäytetyön arvioitavaksi jättämistä opiskelijat esittelevät työnsä opinnäytetöiden esittelytilaisuudessa ja saavat siitä palautetta tilaisuuteen osallistuvilta. Tässä vaiheessa opinnäytetyön tulee olla niin lähellä valmista, että läsnäolijat saavat siitä kokonaiskuvan. Aika on kuitenkin riittävän pitkä tarvittavien muutosten tekemiselle opinnäytetyön viimeistelyvaiheessa. Esittelytilaisuudessa jokaisen työtä myös vertaisarvioidaan eli opponoidaan. Opiskelijat saavat kutsua työn tilaajan edustajan mukaan opinnäytetyön esittelytilaisuuteen.
Opiskelijoiden tulee huolehtia työn tuotosten saattamisesta tilaajaorganisaation tietoon. Parhaimmassa tapauksessa opiskelijat voivat päästä esittelemään tuloksia johtoryhmälle tai tiimipalavereihin. Vähintään tilaajalta tulee pyytää palautetta siitä, kuinka käyttökelpoinen työ on ollut tilaajalle. Tilaajalta saatu palaute tiivistetään työn loppuun, tulosten ja tuotosten esittelyn jälkeen. Tämän lisäksi opiskelijat voivat halutessaan pyytää tilaajalta kirjallisen palautteen ja lisätä sen tilaajan luvalla työn liitteeksi.
Opiskelijan tulee kehittämistyötä tehdessään toimia eettisesti ja vastuullisesti sekä ottaa työssään tarpeen mukaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmia sekä niihin liittyviä ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vastuita.
Lisää tietoa kestävästä kehityksestä ja sen näkökulmista:
Perustutkinnon opinnäytetyötä tekevien opiskelijoiden on opinnäytetyöprosessissaan hallittava seuraavat tutkimus- ja kehittämistyön eettisyyteen liittyvät seikat ja sitouduttava noudattamaan niitä:
Humak on sitoutunut HTK-ohjeeseen eli hyvän tieteellisen käytännön ohjeeseen. Hyvä tieteellinen käytäntö on tutkimuseettinen ohjeisto, johon kuuluu esim. tutkittavien informointi, tutkittavan suostumuksen pyytäminen ja tietosuoja-asetuksen noudattaminen henkilötietojen käsittelyssä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE) on laatinut opinnäytetöiden eettiset ohjeet ammattikorkeakouluille opinnäytetyöopintojen ja -ohjauksen tueksi. Humakissa noudatetaan näitä ohjeita. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös toisten julkaisuihin viittaaminen asianmukaisella tavalla. Humakin lähdeviittausoppaan löydät täältä.
Organisaatioita tutkittaessa prosessiin useimmiten kuuluu myös tutkimusluvan pyytäminen. Tilaajaorganisaatio tietää itse, millaisissa tapauksissa lupaa edellytetään. Kun tutkimuslupaa tarvitaan, organisaatiolla on sille yleensä valmis hakemuspohja. Myös Humakissa tarvitaan tutkimuslupa silloin, kun tutkitaan Humakin omaa toimintaa, esimerkiksi tehdään kyselyjä, joihin vastaavat Humakin opiskelijat tai henkilökunta.
Humak on Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen. Toimikunta tekee pyynnöstä jäsenorganisaatioilleen eettistä ennakkoarviointia ja antaa lausuntoja suunnitelmista, joka eivät kuulu lääketieteellisen tutkimuslain perusteella alueellisen lääketieteellisen eettisen toiminnan arvioitaviksi. Toimikunta ei käsittele AMK-opinnäytetöitä, mutta ylemmän AMK-opinnäytetyösuunnitelma voi vaatia eettisen ennakkoarvioinnin. Lausunnon hakemistarpeesta keskustellaan opinnäytetyön ohjaajan kanssa. Perustutkinnon töiden osalta eettisen ennakkoarvioinnin tekee tarvittaessa opinnäytetyön ohjaaja.
Opinnäytetyön eettisyydestä saa parhaiten tietoa oheisista lähteistä:
Humakissa opinnäytetyön tekemisessä käytettävät lomakkeet ovat samoja, joita käytetään yleisesti monissa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa. Niissä käytetään yleisesti tutkimukseen liittyvää terminologiaa. Tutkimus esiintyy tiettyjen termien kantasanana – esimerkiksi tutkimusetiikan kohdalla. Kuitenkin on syytä huomata, että Humakissa opinnäytetyöt eivät ole tutkimuksia vaan tutkimuksellisia kehittämistöitä. Opinnäytetyön tekijä on kehittäjä, ei tutkija. Samat velvollisuudet informoinnista ja suostumuksen pyytämisestä sekä tarvittaessa myös tutkimusluvista koskevat kuitenkin niin tutkimusta kuin kehittämistöitäkin. Kun lomakkeita käyttää, tutkimussanaston voi korvata kehittämissanastolla.
Lähes kaikkien opinnäytetöiden toteutuksessa tarvitaan erilaisia lomakkeita. Tässä tekstissä käsitellään niistä neljää:
Lomakkeet löytyvät Opiskelijan oppaasta kohdasta Opinnot > Opinnäytetyö > ”Eettiset ohjeet ja dokumentit”. Tallentakaa kaikki omassa opinnäytetyössänne käyttämänne lomakkeet Wihiin Tutkittavan suostumus -lomakkeita lukuun ottamatta. Säilyttäkää Tutkittavan suostumuksia omassa hallussanne vuoden ajan opinnäytetyönne hyväksymispäivästä lukien ja hävittäkää ne sen jälkeen. Huolehtikaa siitä, että sekä säilyttäminen että hävittäminen tapahtuvat tietoturvallisesti.
Tutkittavan informointi ja Tutkittavan suostumus -mallipohjat
Kun tutkitte ihmisiä, teidän tulee informoida heitä siitä. Saamansa informoinnin perusteella he tekevät itsenäisen päätöksen siitä, suostuvatko he osallistumaan opinnäytetyöhönne. Tämän päätöksen on oltava yksiselitteisesti ilmaistu, ja olipa vastaus myöntävä tai kieltävä, sitä tulee kunnioittaa. Tutkittavan suostumus -lomakkeella pyydetään suostumusta kolmeen eri asiaan: itse tutkimukseen osallistumiseen, henkilötietojen käsittelyyn ja aineiston mahdolliseen jatkokäyttöön sillä tavalla, joka Tutkittavan informointi -lomakkeessa on kuvattu.
Tutkittavan informointi -mallipohja ja Tutkittavan suostumus -mallipohjat on tarkoitettu muokattaviksi. Lisätkää niihin oman työnne kannalta olennaisia tietoja ja poistakaa niiden ohjetekstit sekä Tutkittavan informointi -mallipohjasta ne kohdat, jotka eivät ole työnne kannalta relevantteja. Jotta osallistujalla on mahdollisuus riittävästi harkita osallistumistaan, on tärkeää, että informointi tapahtuu ennen suostumuksen pyytämistä. Tämän vuoksi mallipohjat ovat erilliset. Voitte esimerkiksi muotoilla Tutkittavan informointi -mallipohjasta tekstin, jonka lähetätte kohdehenkilölle siinä vaiheessa, kun pyydätte häntä osallistumaan opinnäytetyöhönne. Kun hän on lupautunut mukaan, voitte sen jälkeen lähettää hänelle Tutkittavan suostumus -mallipohjasta muotoilemanne lomakkeen ja Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomakkeen.
Osallistuja vahvistaa suostumuksensa joko allekirjoituksella tai sähköpostiviestillä. Mikäli hän vahvistaa sen viestillä, ottakaa talteen koko sähköpostivastaus siten, että lähettäjän sähköpostiosoite näkyy. Varmistakaa myös, että sähköpostivastaus on tullut kyseiseen henkilöön yksiselitteisesti liitettävästä henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta ja vastauksesta käy ilmi, mihin hän tarkkaan ottaen antaa suostumuksensa. Antakaa siis vastaajalle ohjeeksi kopioida lomakkeen teksti mukaan vastausviestiin.
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake liittyy Euroopan Unionin yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Sen mukaan kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä on oltava seloste, jossa kuvataan kyseisten tietojen käsittelyn periaatteet. Henkilötietoja syntyy yllättävän helposti. Esimerkiksi edellä kuvattu Tutkittavan suostumus -lomake, jossa lukee tutkimukseen osallistuvan henkilön nimi, sisältää henkilötiedon. Myös haastattelun ääni- tai videotallenne ja sen aukikirjoitettu versio (litteraatio) yksilöi henkilön eli on henkilötieto. Tutkimuksellisilla menetelmillä kerätyt aineistot voi anonymisoida tai pseudonymisoida. Pseudonymisoitaessa haastateltavan nimen voi vaihtaa esimerkiksi koodiksi “haastateltava 1”. Aineistoa anonymisoitaessa on oltava täysin varma siitä, että tunnistamisen aiheuttavat tekijät on poistettu aineistosta pysyvästi ja peruuttamattomasti.
Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake tulee siis täyttää aina, kun haastateltavan ääntä tai kuvaa tallennetaan tai syntyy muita yksittäisen henkilön tunnistamiseen johtavia suoria tai epäsuoria tunnisteita. Epäsuorilla tunnisteilla tarkoitetaan sitä, että yksilön voi tunnistaa vaikkapa iän, sukupuolen, asuinpaikan, haastattelusisällön yksityiskohtien tai edellä mainittujen tekijöiden yhdistelyn perusteella. Lisätietoja henkilörekisteristä ja siitä, millaisissa tapauksissa se syntyy, löytyy osoitteesta www.tietosuoja.fi.
Kun säilytätte kyseisiä dokumentteja ja tiedostoja hallussanne, vaikka vain hetkellisestikin, teistä tulee rekisterinpitäjiä, ja teidän täytyy täyttää Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake. Lomakkeeseen kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki se tieto, joka liittyy suoria tai epäsuoria henkilötietoja sisältävän tiedon keräämiseen, käsittelyyn ja hävittämiseen. Sisällyttäkää kyseiseen lomakkeeseen tiedot kaikista opinnäytetyösssänne syntyvistä rekistereistä, esimerkiksi suostumuslomakkeista, tallenteista ja litteroinneista.
Lomakkeiden suhde toisiinsa
Voitte ajatella Tutkittavan informointi -mallipohjaa, Tutkittavan suostumus -mallipohjaa sekä Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomaketta eräänlaisena triona: Tutkittavan informointi -mallipohjalla informoitte opinnäytetyön tarkoituksesta, jolloin osallistuja tietää, mihin Tutkittavan suostumus -lomakkeella suostuu. TOsallistujan tiedoilla täytetty suostumuslomake sisältää henkilötietoja, joten jo yksin sen perusteella ylittyy kynnys täyttää Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomake. Tämän selosteen tulee puolestaan olla yhteneväinen sen suhteen, miten aineiston käsittelyä kuvataan Tutkittavan informointi -mallipohjassa.
Olette todennäköisesti aiemmissa opinnoissanne keränneet tietoa haastatellen, havainnoiden tai kyselyjä tehden. Tuolloin ei ole tarvittu tässä kuvattuja lomakkeita, sillä opiskelu katsotaan kotitalouskäyttöön liittyväksi toiminnaksi, jossa niitä ei vaadita. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää noudattaa erityistä huolellisuutta ja eettisyyttä myös niiden aineistojen käsittelyssä. Opinnäytetyö poikkeaa aiemmista oppimistehtävistänne siinä, että opinnäytetyö on statukseltaan julkinen asiakirja. Sen vuoksi siihen sovelletaan erilaista lupaprosessia kuin aiempiin harjoitustöihin.
Tutkimuslupa-lomake
Mikäli kehittämistyönne kohteena on jokin organisaatio, saatatte tarvita opinnäytetyön tekemiseen erillisen luvan kyseiseltä organisaatiolta. Varmistakaa tämä asia hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä. Organisaatioilla, joilta tällainen lupa tarvitaan, on yleensä jo olemassa valmis lomake tätä varten, joten käyttäkää sitä. Opiskelijan oppaassa oleva tutkimuslupalomake on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun kehittämistyön kohteena on Humak ja opinnäytetyön aineiston pohjana on Humakin opiskelijoiden tai henkilökunnan tuottama tieto.
Kyselyjen osalta prosessi on hieman erilainen
Edellä kuvattujen mallipohjien ja lomakkeiden käyttäminen liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa haastatellaan tai havainnoidaan ihmisiä. Kuitenkin myös kyselyissä informointi ja yksiselitteisen suostumuksen saaminen ovat olennaisia. Informointi sisältyy kyselyn alkuselitteeseen (saatekirjeeseen), ja lomakkeeseen lisätään erillinen kohta, jossa vastaaja erikseen ilmaisee halunsa osallistua tutkimukseen.
Mikäli kyselyllä kysytään suoria tai välillisiä henkilötietoja, tarvitaan myös Seloste henkilötietojen käsittelytoimista -lomakkeen avulla muodostettua tietosuojaselostetta. Selosteen voi liittää alkuselosteeseen esimerkiksi linkin taakse. Jos henkilötietoja pyydetään, silloin lomakkeessa on oltava lisäksi erillinen pakollinen rastittava kohta, jossa vastaaja voi ilmaista suostumuksensa henkilötietojen käsittelyyn niillä ehdoilla, joita tietosuojaselosteessa on kerrottu.
Muistilista:
Mikäli olette epävarmoja siitä, mitä lomakkeita ja mallipohjia tarvitsette omassa opinnäytetyössänne, ottakaa yhteyttä opinnäytetyöohjaajaanne.
Esimerkki 1:
Kehitätte opinnäytetyössänne oppilaitoksen X verkko-opetusta. Tätä varten haluatte saada selville, millaisia kokemuksia oppilaitoksen opiskelijoilla on tästä asiasta. Toteutatte laajan anonyymin kyselyn ja sen lisäksi haastattelette joitakin opiskelijoita. Toimikaa seuraavasti:
Esimerkki 2:
Kehitätte opinnäytetyössänne toimijan X palveluprosessia. Tätä varten haluatte tietää, mitä mieltä nykyisestä palvelusta ollaan. Jalkaudutte palvelun pariin ja tiedustelette asiakkailta kokemuksia palvelun käyttämisestä ja samalla kyselette heiltä kehittämisehdotuksia. Olette valmistaneet kysymyksistä lomakkeen ja kirjaatte jokaisen asiakkaan antamat vastaukset erilliselle lomakkeelle itse. Myös asiakkaiden antamat vastaukset vapaasanaisiin kohtiin kirjoitatte omin sanoin. Ette tallenna mitään ettekä kysy tai kirjaa asioita, jotka sisältävät suoria tai epäsuoria henkilötietoja. Toimikaa seuraavasti:
Syy eroille esimerkkien informointi- ja suostumuskäytänteissä on se, että tässä jälkimmäisessä esimerkissä ei synny tallennetta ja vastaukset muotoilee haastattelija omin sanoin. Olennaista on se, ettei mitään asiaa kirjoiteta niin yksityiskohtaisesti ylös, että haastatellun voisi tunnistaa. Näin ei synny myöskään henkilörekisteriä. Suullinen informointi ja suullinen suostumuksen antaminen ovat riittäviä silloin, kun kyse on tämän kaltaisista lyhyistä lomakehaastatteluista, jotka ovat alusta loppuun saakka anonyymejä (niissä ei missään vaiheessa kysytä eikä kirjata suoria eikä välillisiä henkilötietoja). Pidemmissä haastatteluissa, jotka niille tyypilliseen tapaan tulee taltioida ja litteroida sanatarkasti, tulee kuitenkin aina informoida ja pyytää suostumus kirjallisesti.
Jotta opiskelijat hahmottavat, minkälainen tieto voisi auttaa kehittämisongelman tarkentamisessa ja sen ratkaisemisessa, heidän tulee tutustua kehittämisaiheeseen liittyvään aiempaan tietoon ja sen ympärillä käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Tämä edellyttää hyvää perehtymistä alan ammatti- ja tutkimuskirjallisuuteen kotimaisten ja useimmiten myös kansainvälisten lähteiden avulla. Opinnäytetyön tavoitteet tarkentuvat usein vasta, kun opiskelijat ovat päässeet perehtymään työnsä aihepiiriin riittävän monipuolisesti.
Ennen kehittämistyön aloittamista tulee ymmärtää, mitä aiheesta jo tiedetään. Olemassa oleva tieto, kuten tutkimukset ja selvitykset, muodostavat opinnäytetyön tietoperustan. Lukeneisuus ja kyky soveltaa lukemaansa ovat keskeisiä asioita korkea-asteen opinnäytetyössä. Parhaassa tapauksessa opiskelijat kykenevät esittämään, miten hänen toimintansa avulla saatu uusi tieto kartuttaa oman ammattialan osaamis- ja tietovarantoa.
Käsitteet ja teoriat ovat olennainen osa sitä aiheeseen liittyvää ymmärrystä, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Niiden avulla tunnistetaan kehittämistarve ja saadaan vihjeitä siitä, miten kehittämistyö käytännössä suoritetaan. Useimmissa ammattikorkeakouluissa, Humak mukaan lukien, käytetään teorian sijaan sanaa tietoperusta, jotta tiedon käytännöllinen luonne tulisi paremmin ilmi. Tietoperusta viittaa myös siihen, että tiedon ei tarvitse olla pelkkää tutkimuskirjallisuutta, vaan myös erilaiset strategiapaperit, dokumentit ja kirjoittamaton kokemusperäinen tieto voivat auttaa toiminnan kehittämisessä. Tietoperusta ei kuitenkaan saa nojautua pelkkään kokemusperäiseen tietoon eli ns. hiljaiseen tietoon. Jos hiljaiseen tietoon viitataan, se tulee dokumentoida.
Usein opiskelijat arastelevat lähdekirjallisuudessa olevan tekstin muokkaamista. Kokematon kirjoittaja saattaa pelätä vääristävänsä lähteen sanomaa. Tämä näkyy esimerkiksi runsaana suorien lainausten käyttönä tutkimuskirjallisuudesta. Opinnäytetyö tulee kuitenkin kirjoittaa omin sanoin, yhdistelemällä eri lähteitä sekä omaa ajattelua. Suoriakin lainauksia saa käyttää, mutta harkitusti ja säästeliäästi. Näin monipuolisesta tietoperustasta muokkautuu ainutlaatuinen teksti, joka välittää juuri näiden opiskelijoiden näkökulman aiheeseen. Jos opiskelijat ovat liian sidoksissa yhteen lähteeseen, tietoperusta jää väistämättä liian referaattimaiseksi.
Relevanttien lähteiden kartoittaminen on opiskelijoiden oma tehtävä ja osa heidän tutkimuksellisen kehittämistehtävänsä prosessia. Hyviä tietokantoja lähteiden etsimiseen ovat esimerkiksi Humak Finna, Melinda ja Google Scholar Myös informaatikoilta voi pyytää apua lähteiden konkreettiseen löytämiseen ja sen varmistamiseen, onko itse osannut löytää kaikki olennaisimmat ja tuoreimmat aihetta käsittelevät lähteet.
Humak Finnassa ja Melindassa kannattaa yleensä valita suoraan tarkennettu haku, jolloin lähteitä voidaan etsiä kahden tai useamman hakusanan yhdistelmillä. Humak Finnassa on myös välilehti “Kansainvälisten e-aineistojen haku”, joka löytää sähköisessä muodossa olevat tutkimukselliset julkaisut. Google Scholarin hakutoiminto toimii samalla tavalla kuin tavallinen Google eli hakusanat syötetään yhteen kenttään ilman väliin tulevia sanoja.
Nykyisin monet ovat tottuneet googlaamaan tarvitsemansa tiedon luottaen siihen, että lähes kaikki olennainen tieto löytyy sen avulla. Tämä on kuitenkin korkea-asteen opinnäytetyössä riittämätöntä. Apua tietokantojen käyttöön saa opinnäytetyön ohjaajalta ja kirjastojen henkilökunnalta. Kannattaa myös tutustua Opinnäytetyön tiedonhankinta -oppaaseen (Tiedonhankinnan oppaat).
Tekoälyä voi käyttää hyödyksi lähteiden etsinnässä, mutta sen tuottamaan tietoon ei voi sellaisenaan luottaa. Tekoäly voi hallusinoida, eli kehitellä lähteitä, joita ei ole olemassakaan. Siksi sen ehdottamien lähteiden olemassaolo tulee aina varmistaa myös muilla tavoin ja ehdotettujen lähteiden sisältö tarkistaa itse.
Humakin opinnäytetyön tavoite on kehittää tilaajan toimintaa. Tutkimusmenetelmien sijasta on osuvampaa puhua tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmistä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset yhteisölliset ideointimenetelmät, aivoriihet, prosessianalyysit, vertaisarvioinnit ja tulevaisuusverstaat. Näihin tutustuminen kannattaa aloittaa esimerkiksi Katri Ojasalon ym. teoksesta Kehittämistyön menetelmät (2009 tai 2015) ja Minna Haution ja Arto Lindholmin toimittamasta teoksesta Heittäydy – Irrottele – Ylläty: Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät (2025). Keskeistä menetelmien käytössä on niiden soveltuvuus kyseiseen kehittämistarpeeseen ja se, että niitä käytettäessä noudatetaan tutkimuksellisia periaatteita: systemaattisuutta, objektiivisuutta, eettisyyttä, läpinäkyvyyttä, kriittisyyttä ja analyyttisyyttä. Menetelmäkysymyksiä käsitellään Kehittämistoiminnan opintojen yhteydessä.
Kehittämistyön menetelmille on ominaista, että monia eri menetelmiä yhdistellään päämäärän saavuttamiseksi. Opinnäytetyön tekijä voi esimerkiksi aloittaa kehittämistyönsä ryhmähaastattelulla, jonka avulla tunnistetaan kehittämistarve. Tämän jälkeen voidaan yhteisöllisesti ideoida aivoriihen avulla erilaisia ratkaisumalleja. Vertailukehittämisen (benchmarking) avulla voidaan etsiä hyviä käytäntöjä kotimaasta ja ulkomailta. Kehittämistyön konkreettisen suorittamisen jälkeen voidaan kerätä palautetta esimerkiksi sähköpostikyselyllä.
Yksi tapa kehittää toimintaa on kokeileminen. Kokeilemisen kohteena ovat ne asiat (esim. prosessit, tuotteet, palvelut), joiden toimivuus ei selviä muuten kuin kokeilemalla. Kokeilla voidaan pienesti, mutta pienetkin kokeilut tähtäävät johonkin isompaan muutokseen. Kokeilut voivat olla hyvinkin rohkeita ja ne tuottavat tietoa epäonnistuessaankin. Tärkeää on, että kokeiluista kerätään huolellisesti ja systemaattisesti tietoa esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin keinoin, aineistoa analysoidaan ja analyysistä saatu tieto vaikuttaa kehittämisehdotuksiin.
Kehittämistyötä tehdään yleensä yhdessä työyhteisön kanssa. Kyky kehittää työtä ennakkoluulottomasti yhdessä toisten kanssa valmistaa opiskelijoita opintojen jälkeiseen tiimi- ja verkostotyöskentelyyn, jota työelämässä arvostetaan. Vaikka ideat ja ratkaisumallit olisikin kehitelty yhteisöllisesti, voivat opiskelijat hyödyntää niitä opinnäytetyössään, mikäli osallistujat ovat tästä tietoisia ja ovat antaneet sille suostumuksensa. Olennaista on kuitenkin se, että opinnäytetyön tekijä on tällaisissa yhteisöllisissä kehittämisprosesseissa itse keskeisessä roolissa (esimerkiksi kehittämisprosessin johtajana tai pääasiallisena vetäjänä) ja osoittaa opinnäytetyöllään kykenevänsä analysoimaan saatua aineistoa systemaattisesti ja objektiivisesti ja tekemään sen pohjalta tilaajan toimintaa suoraan tai välillisesti kehittäviä johtopäätöksiä.
Kehittämistyön eri menetelmillä tuotettua dataa kutsutaan yleensä aineistoksi. Aineistosta voidaan käyttää myös nimitystä primääriaineisto. Tämä korostaa sitä, että aineisto on kerätty varta vasten tätä opinnäytetyötä varten ja sitä käytetään nyt ensimmäistä kertaa. Aineisto-sana esiintyy usein myös lähdeaineisto-sanan osana. Lähdeaineisto muodostuu aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta ja muusta tietoperustasta. Lähdeaineisto sekä itse kerätty aineisto ovat siis eri asioita: ensin mainittu pohjustaa tietoperustan ja jälkimmäistä analysoidaan. Nämä kaksi aineistoa opiskelijat saattavat vuoropuheluun opinnäytetyön analyysi- ja johtopäätösosassa, sillä molemmilla on merkitystä opinnäytetyössä syntyvän uuden tiedon tuottamisessa ja sen jalostamisessa. Aineistoa ei laiteta opinnäytetyön liitteeksi, mutta sen keruussa mahdollisesti käytetyt kyselylomakkeet sekä työpaja- ja haastattelurungot laitetaan.
Aineisto tulee dokumentoida huolellisesti, mutta usein opiskelijoiden huomio kohdistuu haastatteluista tms. suoriutumiseen ja dokumentointi pyrkii unohtumaan. Haastattelut ja yhteisöllisin ideointimenetelmin hankittu aineisto on syytä tallentaa ja litteroida tavoitteen kannalta riittävällä tarkkuudella. Toimintakokeiluissa on usein välttämätöntä pitää opinnäytetyöpäiväkirjaa, koska muuten iso osa tärkeistä havainnoista yksinkertaisesti unohtuu.
Kehittämistyössä on erittäin tärkeää työn onnistumisen huolellinen arviointi ja jatkokehittämisen tarpeen tunnistaminen. Kehittämistyöhön liittyy pragmatistinen käsitys tiedosta: mitä paremmin jokin asia toimii, sitä lähempänä ollaan oikeaa tietoa. Työn toimivuuden arviointi unohtuu opiskelijoilta liian usein. Palautteen kerääminen työn tilaajalta ja muilta asianosaisilta on yksi keino arvioida onnistumista. Toinen on työn sovellusmahdollisuuksien tunnistaminen jossakin toisessa kohteessa. Joskus työn onnistumista voidaan arvioida ennalta määrätyillä objektiivisilla kriteereillä. Pääasia on, että kriittinen arviointi on syvällistä ja perusteltua eikä pohjaudu ainoastaan omaan ylimalkaiseen mielipiteen esittämiseen. Opinnäytetyön ohjaajan on myös syytä tähdentää, että arvioinnissa ei ole tarkoitus nostaa esille ainoastaan oman työnsä onnistumisia: epäonnistumisten huolellinen analyysi ja monitahoinen pohdinta onnistuneenkin työn kehittämistarpeista ovat tärkeä osa arviointia.
Kehittämistyössä käytetään tyypillisesti useita menetelmiä. Määrälliset aineistot kerätään useimmiten kyselymenetelmällä. Laadullisia aineistoja tuotetaan esimerkiksi haastattelulla, havainnoinnilla, dokumenttianalyysillä, yhteiskehittelytyöpajoissa sekä erilaisilla muilla luovilla ja toiminnallisilla tavoilla. Kehittämistyö voi kuitenkin joissakin tapauksissa perustua yhteen aineistoon, kuten haastatteluun tai kyselyyn. Tällöin aineiston analyysiltä kuitenkin vaaditaan enemmän kuin jos haastattelua tai kyselyä käytettäisiin yhtenä monista menetelmistä, esimerkiksi palautteen keräämistä varten.
Aineistoa voidaan analysoida määrällisin tai laadullisin menetelmin. Määrällisessä analyysissa tarkastellaan eri asioiden lukumääriä sekä niiden jakautumista ja keskinäisiä suhteita. Laadullisessa analyysissa puolestaan korostuvat aineiston sisältämät merkitykset ja niiden tulkinta.
Opiskelijoiden yleisin aineistoon liittyvä kysymys opinnäytetyön ohjaajalle on, mistä tietää, että aineistoa on kerätty riittävästi. Laadullisia menetelmiä käytettäessä aineiston riittävyyttä arvioidaan usein aineiston kyllääntymisen eli saturaation käsitteen avulla. Kyllääntyminen tarkoittaa sitä, että uusi hankittu aineisto ei enää oleellisella tavalla lisää jo hankitun aineiston tarjoamaa aihetta koskevaa tietoa. Viisikin haastattelua voi olla hyvä määrä silloin, kun haastattelut ovat sisällöllisesti relevantteja. Yhteiskehittelytyöpajoissa ja muussa osallistavassa toiminnassa on olennaista tarkastella, miten hyvin osallistujajoukko edustaa sitä ryhmää, jota on tavoiteltu ja varmistaa, että kaikki tulevat kuulluksi. Kyselyissä on tärkeää kiinnittää huomiota aineiston edustavuuteen ja määrään: onko tavoitettu kehittämisen kannalta keskeinen kohderyhmä ja onko vastauksia tullut riittävästi päätelmien tekemiseksi. Jos kyselyaineisto kerätään sähköisellä kyselyllä, on hyvä varautua siihen, että keskimäärin vain 10–20 % vastaa kyselyyn. Siltä varalta, että aineiston kerääminen epäonnistuu, on hyvä olla varasuunnitelma.
Kaiken tyyppisten aineistojen analysoinnissa on muistettava, että päämääränä on viime kädessä toiminnan kehittäminen. Opinnäytetyö ei saa päättyä tulosten esittämiseen, vaan kehittämistyön lopputulemana tulisi syntyä tilaajan toimintaa konkreettisesti palveleva tuotos. Minimivaatimuksena voidaan pitää, että opinnäytetyön tekijät esittävät tilaajalle suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Monissa tapauksissa opiskelijat pääsevät esittämään työnsä tulokset ja tuotokset tilaajalle tähän tarkoitukseen varatussa palaverissa.
Kyky hyödyntää tekoälyä on monissa ammateissa tärkeä taito ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpi. Humak kannustaa opiskelijoitaan hyödyntämään tekoälyn mahdollisuuksia jo opintojensa aikana muun muassa opinnäytetyön eri vaiheissa. Alkuvaiheessa tekoälyltä voi pyytää kommentteja opinnäytetyön ideointiin. Tekoäly saattaa myös ehdottaa käyttökelpoisia innovatiivisia, luovia ja osallistavia kehittämistyön menetelmiä, kun sitä siihen kannustaa. Tietoperustaa rakennettaessa tekoäly saattaa ehdottaa relevantteja lähteitä. Loppuvaiheessa tekoäly voi auttaa oikeakielisyyden tarkistamisessa.
Myös aineiston analyysivaiheessa tekoäly voi olla hyödyllinen aputyökalu. Tekoälysovelluksia voidaan käyttää esimerkiksi laadullisen aineiston koodaamiseen, luokitteluun, kvantifiointiin ja yhteenvetoihin. Myös määrällistä analyysiä voidaan tehdä tekoälyavusteisesti. Tekoäly voi myös ideoida, miten tutkimustuloksia voisi tulkita teoreettiseen tietoon peilaten. Aineiston syöttämisestä tekoälyohjelmaan tulee kertoa tutkittavalle etukäteen informointilomakkeessa ja siitä tulee olla maininta aineistonhallintasuunnitelmassa. Litterointi tulee tietoturvasyistä tehdä oppilaitoksen tarjoamilla Microsoftin työkaluilla.
Tekoälyohjelmiin ei koskaan saa syöttää henkilötietoja, eli tekoälyyn syötettävän aineiston tulee aina olla täysin anonymisoitua. Sensitiivisten aineistojen osalta tulee noudattaa erityistä harkintaa. Perehdy huolellisesti siihen, mitä henkilötieto ja anonymisointi tarkoittavat. Lisätietoa asiasta löytyy Tietosuojavaltuutetun sivulta.
Tekoälyn analyyseihin ei pidä luottaa sokeasti. Tekoäly voi hallusinoida eli tarjota virheellisiä tietoja ja tulkintoja vakuuttavin sanankääntein. Tekoäly saattaa viitata myös lähteisiin, joita ei ole olemassakaan. Tekijä on aina itse vastuussa opinnäytetyössä esitetyistä tulkinnoista ja syyllistyy eettiseen rikkeeseen kirjoittaessaan tekoälyn hallusinaatioita työhönsä.
Tekoälyn hyödyntäminen opinnäytetyössä ilmaistaan läpinäkyvästi. Opiskelijoiden tulee kertoa opinnäytetyönsä johdannossa, miten he ovat hyödyntäneet tekoälyä työssään ja mitä tekoälysovelluksia he ovat käyttäneet. Tekoälyn käytön kuvausta voi tarkentaa tarpeen mukaan opinnäytetyön muissa luvuissa. Jos opiskelijat esimerkiksi ovat käyttäneet tekoälyä aineiston analyysissa, he voivat kertoa siitä tarkemmin opinnäytetyönsä menetelmä- tai analyysiluvussa. Kuvauksen tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta lukija saa käsityksen tekoälyn osuudesta työn eri vaiheissa. Opinnäytetyöhön ei tule jättää suoria lainauksia tekoälyn tuottamasta sisällöstä. Jos kuitenkin käytät tekoälyn tuottamaa sisältöä, muista sanoittaa sitä omin sanoin ja viitata tekoälyyn asianmukaisella, Humakin lähdeviiteoppaan neuvomalla tavalla.
Tekoälyn ehdottamaa tai viittaamaa lähdettä ei tule käyttää opinnäytetyössä, jollei ole hankkinut kyseistä lähdettä käsiinsä ja tutustunut siihen riittävän hyvin itse. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että tekoälyn ehdottama lähde on ylipäätään olemassa ja ettei tekoäly ole tulkinnut sitä kyseenalaisesti, vinoutuneesti tai aivan väärin. Hyvässä opinnäytetyössä ei juurikaan ole käytetty lähteenä tekoälyä.
Tämä ohjeistus pohjautuu ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen suosituksiin ja se on linjassa Helsingin ja Turun yliopistojen ohjeiden kanssa. Ohjetta saatetaan päivittää nopeasti teknisen kehityksen myötä ja korkeakoulujen yhteisten linjausten muuttuessa. Mahdolliset uudet ohjeet päivitetään viipymättä opinnäytetyöoppaaseen.
Opinnäytetyö kirjoitetaan hyvää asiatekstityyliä noudattaen. Hyvän opinnäytetyön teksti on selkeää, pohdiskelevaa ja helppolukuista: selkeästi kirjoitettu on myös selkeästi ajateltu. Tyylillisesti opinnäytetyössä kirjoitetaan hyvää ja vivahteikasta asiatekstiä; ei puhekieltä. Asiallinen tyyli ei ole kuivaa ja tylsää, vaan aiheeseen vihkiytyneen mielestä hyvinkin kiinnostavaa ja vakuuttavaa.
Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa miettiä tekstiä lukijan näkökulmasta. Opinnäytetyötä ei kirjoiteta pelkästään tilaajalle eikä varsinkaan opinnäytetyön ohjaajalle, vaan laajemmalle lukijakunnalle. Erityisesti oman pitkäaikaisen työpaikan kehittämistehtävistä tulee helposti sisäpiirimäisiä, jolloin sekä ohjaajan että muun ulkopuolisen lukijan on vaikea saada juonen päästä kiinni. Yksi keino välttää likinäköistä kirjoitustapaa on kuvitella lukijoiksi ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet kehittämistyön aihepiiristä mutta eivät tunne kyseistä tapausta entuudestaan. Opiskelijoiden olisikin hyvä luetuttaa työtään muilla ennen sen lopullista arviointia ja pyytää palautetta tekstin ymmärrettävyydestä.
Raskassoutuisuus ei ole hyve opinnäytetyössä. Ylipitkinä polveilevat virkkeet ja vaikeaselkoinen kapulakieli eivät kuulu opinnäytetyöhön. Byrokraattiselle tekstille ominaista substantiivitautia tulee välttää: esimerkiksi ”tehdä kehittämistä”, ”suorittaa analyysi”, ”toteuttaa haastattelu” jne. voidaan ilmaista pelkällä verbillä kehittää, analysoida ja haastatella. Lyhenteitä käytetään säästeliäästi; yleensä hyvässä tekstissä on lyhenteitä vain sulkumerkkien sisällä. Virkkeiden ylimääräiset johdannot (”On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että…) ovat useimmiten turhia. ”Mene suoraan asiaan ja kirjoita konstailemattomasti” on hyvä kirjoittamisen yleisohje.
Passiivin liiallista käyttöä on syytä varoa, koska se saattaa hämärtää kuka oli tekijä missäkin asiassa. Ilmaisut ”aineisto kerättiin” ja ”aineisto analysoitiin” herättävät mielikuvan siitä, että tekijällä on taustallaan salaperäinen aineistonkeruu- ja analysointiryhmä. Opinnäytetyön voi kirjoittaa pääsääntöisesti aktiivissa eikä minä-muodon runsaskaan käyttäminen ole kiellettyä. Subjektiivisuuden esiintuominen ei kuitenkaan tarkoita, että opinnäytetyö olisi mielipidekirjoitus. Lukijalla on oikeus tietää, mihin tekijän näkemykset perustuvat.
Opinnäytetyössä hyödynnetään lähteitä. Lähteistä ammennetaan niiden sisältämä tieto, joka kirjoitetaan omin sanoin opinnäytetyön tekstiin. Tieto ilmaistaan lähteestä peräisin olevaksi viittausmerkinnöillä. Toisinaan oman tekstin ja lähteiden tekstin välisen tasapainon hakeminen voi tuntua vaikealta. Tähän voi olla avuksi Turnitin Draft Coach -ohjelma, joka on käytettävissä Humakin Microsoft-tunnuksella Word Onlinessa. Ohjelma vertaa itse kirjoitettua tekstiä lähteisiin ja osoittaa niiden samankaltaisuudet.
Draft Coachin tarkoituksena on tarkistaa tekstien alkuperäisyys ja sitaatit tekstissä jo tekstin kirjoitusvaiheessa. Draft Coach tarjoaa Turnitinin “alkuperäisyysraportin”, joka näyttää tekstien samankaltaisuuksia Turnitinin tietokannoista. Lisäksi kirjoittaja saa ohjausta oman tekstinsä kirjoittamiseen. Draft Coach on käytettävissä henkilökunnalla ja opiskelijoilla Humakin Microsoft-tunnuksella. Draft Coach toimii Word Onlinessa ja se näkyy yläotsikossa nimellä “Turnitin”. Valitse Turnitin välilehti ja sieltä Draft Coach, jolloin dokumentin oikealle puolelle tulee Turnitin Draft Coach -lisäosa.
Huolellinen lähdeviitteiden ja -luettelon merkitseminen lisäävät lukijoiden luottamusta työhön, samoin kuin ohjeiden mukainen siisti ja yhdenmukainen muotoilu. Lähdemerkinnät tehdään Humakin hyväksymän ohjeen mukaisesti. Lähteet kannattaa merkitä täydellisesti heti, koska puuttuvien lähteiden etsiminen jälkikäteen voi olla erittäin työlästä. Syytä on myös varmistaa, että työn alkupuolella esitettyihin kysymyksiin on vastattu viimeistään johtopäätösluvussa. Lisäksi opinnäytetyössä kunnioitetaan oikeakielisyyttä eikä työssä saa olla mitään, mitä opiskelijat eivät itse täysin ymmärrä.
Opinnäytetyötä ei tule ajatella raporttina. Raportointi viittaa siihen, että ensin tehdään ja sitten raportoidaan. Opinnäytetyö on kuitenkin liian suuri työ, jotta se voitaisiin tällä tavalla toteuttaa. Kirjoittaminen ei ole pelkkä menetelmä siirtää päässä olevia ajatuksia paperille, vaan se on myös yksi tärkeimmistä menetelmistä tuottaa ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä idea kirjoittaa alinomaa.
Jos opinnäytetyöhön liittyvä kehittämistoiminta perustuu vahvasti toiminnallisuuteen, kirjoittaminen helposti unohtuu. Opinnäytetyöpäiväkirjan pitäminen on hyvä keino pitää työn vaiheet ja niiden dokumentointi järjestyksessä, ja sitä voi soveltaa kaiken tyyppisten opinnäytetöiden tekemisessä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että itse opinnäytetyö ei ole päiväkirjatyyppinen tuotos.
Pari- ja ryhmätyönä työskentelyssä on monia etuja: kun tekijöitä on useampi, myös ajattelu monipuolistuu. Yhdessä työskenneltäessä vertaistuki on aina lähellä ja haasteita päin käydään yhdessä. Kun omaa ajatusta joutuu selittämään toiselle, omakin ajattelu jäsentyy. Yhteinen neuvottelu, yhteisistä tavoitteista sopiminen ja pohdinta siitä, mikä työssä on keskeistä, auttaa kirkastamaan työn punaista lankaa ja karsimaan epäolennaisuuksia. Yhdessä syntyy uusia oivalluksia ja jaettuja onnistumisia.
Kun opinnäytetyö tehdään pari- tai pienryhmätyönä, työskentelyssä korostuvat sitoutuminen, suunnittelu ja luottamus. Opinnäytetyön tuloksellinen tekeminen edellyttää, että kaikki osapuolet ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään. Työn alussa tekijöiden on tärkeää sopia työnjaosta ja vastuista selkeästi sekä luoda toteutukselle realistinen aikataulu. Luottamuksen ylläpito edellyttää rehellistä ja avointa kommunikaatiota kaikissa opinnäytetyön tekemisen vaiheissa. Pelisäännöt erilaisten tilanteiden varalle kannattaa luoda jo työskentelyn alkuvaiheessa.
Kirjoittamisen ongelmat ovat melko yleisiä. Liian voimakas itsekritiikki voi estää prosessin käynnistymisen, epäonnistumisen pelko voi lamauttaa, ja keskinkertaisuuden pelko voi pakottaa hiomaan tekstiä loputtomiin. Kirjoittamisen alkuvaiheessa ei kannata olla liian ankara itselleen; lopulliseen versioon jää kuitenkin vain murto-osa ensimmäisistä luonnoksista. Kirjoittamisessa alkuun pääsemisessä määrä on laatua tärkeämpi. Hataratkin havainnot ja pohdinnat kannattaa mieluummin saattaa tekstimuotoon kuin pyöritellä niitä loputtomasti ajatuksissaan. Yksikin sivu tekstiä on paljon enemmän kuin tyhjä sivu, jonka ylälaidassa lukee ”johdanto”. Epäonnistumisen pelko on mahdollista kääntää onnistumisen tavoittelemiseksi ja aikataulun kunnioittaminen asettaa takarajat hiomiselle.
Kirjoittamisen alkuun voi päästä piirtämällä käsitekarttoja, listaamalla kirjoitettavaan lukuun kuuluvia asioita paperille tai kirjoittamalla niitä post it -lapuille. Kannattaa päättää etukäteen, milloin ja miten kauan kirjoittaa. Kirjoittamiseen varattu aika on hyvä merkitä omaan kalenteriin – ja pitää kiinni tästä päätöksestä. Yksi hyvä tapa päästä vauhtiin kirjoittamisessa on aloittaa työskentely lukemalla ja muokkaamalla edellisellä kerralla kirjoitettua tekstiä. Kirjoittaminen kannattaa myös aina lopettaa ajatukseen siitä, mistä kirjoittaa seuraavaksi.
Kirjoittamiseen liittyy monia myyttejä. Usein väitetään, että kirjoittamiseen tarvitaan pitkiä täysin rauhallisia hetkiä. Mieluiten kirjoittaminen tapahtuisi yksin erämaamökissä aamuyön tunteina erityisen luovassa olotilassa. Tämän kaltaiset myytit on hyvä häivyttää mielestään. Johtavat kirjoittamisen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaa voi parikymmentä minuuttia päivässä muiden kiireiden ja hälyn keskellä. Aloittaa voi laskemalla kädet näppäimistölle ilman, että tuntuisi olevan mitään erityistä uutta sanottavaa. Opinnäytetyön ohjaaja arvostaa alkuvaiheessa enemmän tekstin määrää kuin laatua.
Entäpä jos tekstiä ei ole syntynyt tarpeeksi ja työ tuntuu liian lyhyeltä? Liian tiukkaa tekstiä ei pidä yrittää laventaa keinotekoisesti sisällyksettömällä tekstillä. Oikea tapa laajentaa tekstiä on vertaileminen, soveltaminen, asioiden yhdisteleminen, analysoiminen sekä väitteiden esittäminen puolesta ja vastaan. Tällöin teksti pysyy tiiviinä, mutta aiheen käsittely syvenee.
Opinnäytetyö noudattelee seuraavaa rakennetta:
Opinnäytetyön varsinaiset pääluvut ja niiden alaluvut:
Työn johdannossa lukijan mielenkiinto viritetään ja hänet johdatellaan työn aihepiiriin. Johdannossa selvitetään, miksi tilaajan toimintaa tulee kehittää, mitkä ovat työn tavoitteet ja mitä konkreettista työn on tarkoitus tuottaa. Johdantoa ei tule sekoittaa tiivistelmään: johdannon tehtävä on perustella kehittämistehtävän sekä koko opinnäytetyön tärkeys ja esitellä työn tavoitteet. Hyvä johdanto on tiivis, selkeä ja johdonmukainen.
Tietoperustan, jonka sisältöä on käsitelty tarkemmin opinnäytetyöoppaan luvussa 3.3, jälkeen tulee kehittämistyön menetelmiä esittelevä luku.
Menetelmäluvussa kuvataan kehittämistyössä käytetyt aineistonhankinta- ja analyysimenetelmät sekä perustellaan, miksi ne on valittu. Tässä luvussa kerrotaan lisäksi, miten eettiset seikat on otettu huomioon työssä. Lukuun voi lisätä myös työssä käytetyn lähestymistavan esittelyn.
Analyysiluvussa tai -luvuissa esitellään ja analysoidaan opinnäytetyön varsinainen aineisto. Analyysin jälkeen tulevassa tulososiossa esitetään työn varsinaiset tulokset. Analyysin tulisi olla riittävän yksityiskohtaisesti kuvattua, jotta lukija pystyy seuraamaan, miten tuloksiin on päädytty. On tärkeää kuvata myös aineistojen analyysiprosessi. Aineistoa analysoidaan määrällisin ja/tai laadullisin analyysimenetelmin sekä löydöksiä tietoperustaan peilaten ja niitä tulkiten.
Analyysin tulokset kootaan yhteen ja niistä tehdään johtopäätökset, joiden pohjalta syntyy tuotos. Tuotos voidaan liittää myös liitteeksi opinnäytetyöhön, mikäli se muotonsa tai pituutensa vuoksi ei ole liitettävissä suoraan tekstin osaksi. Tässäkin tapauksessa kirjoittajan tulee kuvata työn leipätekstissä varsinaisen opinnäytetyön ja erillisen tuotoksen suhde – miten tietoperusta ja aineisto ovat vaikuttaneet siihen, millainen tuotoksesta tuli. Lisäksi perustellaan työn hyödyllisyys tilaajalle ja kuvataan työn tulosten jalkauttamista tilaajan toimintaan.
Opinnäytetyön päättää pohdintaluku, jossa reflektoidaan ja arvioidaan kehittämistyön prosessia ja siitä saatuja oppeja kriittisesti argumentoiden. Tässä vaiheessa kerrotaan myös, millaista palautetta tilaaja antoi työstä. Lopussa palataan vielä alussa esiteltyyn näkökulmaan ja kuvataan tehdyn kehittämistyön yleistä merkitystä alan kehittämisessä. Yksittäisen toimijan työn kehittäminen voi tuottaa esimerkkinsä kautta sovellettavaa tietoa ja ideoita myös laajemmalle ammattiyleisölle, mikäli opinnäytetyö on toteutettu laadukkaasti ja läpinäkyvästi, käytäntöä ja käsitteellistä tietoa yhdistäen. Perustellut kehittämisehdotukset ja rohkeat toimintakokeilut voivat jopa kyseenalaistaa aikaisemman ymmärryksen tai ainakin monipuolistaa sitä. Tässä luvussa kuvataan myös, mitä jatkokehittämisen aiheita ja tarpeita opinnäytetyön tekijät ovat tilaajan toiminnassa tai laajemmin ammattialalla havainneet opinnäytetyötä tehdessään. Pohdintalukua ei siis pidä ajatella sellaisena yhteenvetona, jossa pelkästään kerrataan edellisissä luvuissa mainittuja asioita.
Työn alkuun sijoittuva tiivistelmä kirjoitetaan yleensä viimeisenä. Lukija usein päättää tiivistelmän perustella, kannattaako työhön tutustua tarkemmin, joten sen kirjoittamiseen kannattaa panostaa. Tiivistelmä noudattaa yleensä seuraavaa rakennetta:
Tiivistelmässä ei käytetä lähteitä. Tiivistelmän persoonamuoto on passiivi. Aikamuoto on imperfekti, paitsi selostettaessa yleispäteviä tuloksia ja päätelmiä, jotka kirjoitetaan preesensissä. Tiivistelmään kirjataan lisäksi työn tarkat bibliografiset tiedot ja opinnäytetyön keskeiset asiasanat tiedonhakua varten. Jos suomenkielisessä tutkinnossa tehty opinnäytetyö on kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä, tulee työn sisältää aina myös suomenkielinen tiivistelmä. Englanninkielisen tutkinnon opinnäytetöissä suomenkielistä tiivistelmää ei tarvita.
Abstrakti ei ole suora, sanasta sanaan käännös suomenkielisestä tiivistelmästä, vaan itsenäinen, englanninkielinen teksti. Se on yleensä suomenkielistä tiivistelmää lyhyempi. Myös englanninkieliseen abstraktiin kirjoitetaan avainsanat. Tarkempia tietoja abstraktin tekemisestä löytyy tältä sivulta.
Otsikkorakenne on tärkeää pitää lukijaystävällisenä. Kahden otsikkotason rakenne on huomattavasti parempi kuin kolme otsikkotasoa. Neljättä otsikkotasoa ei kannata edes harkita. Luvuista ei pidä tehdä liian pitkiä, muttei myöskään liian lyhyitä. Alalukujen osalta hyvä nyrkkisääntö on se, että jokaisessa alaluvussa tulisi olla vähintään kolme kappaletta, joista jokaisessa on vähintään kolme virkettä. Mikäli alalukuja käytetään, niitä tarvitaan vähintään kaksi. Jos tarvetta useammalle kuin yhdelle alaluvulle ei ole, alalukujakoa ei tarvita, vaan tekstin voi kirjoittaa suoraan edeltävän tason luvun alle.
Opinnäytetyö ei ole irrallisista osiosta koostuva kirjallinen tuotos. Otsikot eivät saisi liittyä ainoastaan luvun sisältöön vaan myös toisiinsa. Käytännössä on kuitenkin viisainta ajatella lukuja suhteellisen itsenäisinä kokonaisuuksina – onhan norsukin helpompi syödä pala kerrallaan kuin kokonaisena. Punaista lankaa voidaan ja pitääkin kirkastaa työn myöhemmissä vaiheissa. Vaikka kirjoittaminen aloitetaan yleensä johdannosta, sen voi aloittaa myös siitä kohdasta, mikä tuntuu helpoimmalta. Usein on kuitenkin järkevää palata vielä kerran johdantoon ja kirjoittaa se osittain uudelleen, kun opinnäytetyön päätelmät ja kehittämisehdotukset on kirjoitettu.
Lisää vinkkejä opinnäytetyön tekemiseen löytyy Opinnäytetyön tekemisen tukisivustolta.
Humakin opinnäytetöissä noudatetaan oppilaitoksen määrittelemiä ulkoasuohjeita sekä tapaa merkitä lähdeviitteet ja -luettelo. Lähdeviitteiden avulla lukija tietää, mikä on tekijän omaa tekstiä ja mikä kirjallisuudesta lainattua. Lähdetietojen avulla lukija saa aiheesta lisätietoa ja voi halutessaan tarkistaa lainatun tiedon oikeellisuuden. Lisäksi lähdeviitemerkinnät kunnioittavat alkuperäisen tiedon haltijan tekijänoikeuksia. Puutteellisia viitemerkintöjä pidetään opinnäytetyön tekijän eettisenä rikkeenä. Humakin lähdeviittausoppaasta löytyy tietoa Humakin standardin mukaisten lähdemerkintöjen tekemisestä.
Opinnäytetöiden sisältöjen täytyy olla saavutettavia. Tähän velvoittaa laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019), ja sen taustalla oleva EU:n saavutettavuusdirektiivi (2016/2102). Sellaisia töitä, joissa saavutettavuutta ei ole lainkaan otettu huomioon, ei voida ottaa arvioitaviksi. Opinnäytetöihin sovellettavat saavutettavuusohjeet löytyvät tämän linkin takaa.
Opinnäytetyö kirjoitetaan valmiiseen opinnäytetyön mallipohjaan. Siinä on valmiina oikeat asettelut tekstin suhteen, mutta saavutettavuutta se ei vielä takaa. Mallipohjan muodon noudattamisen lisäksi opiskelijoiden tulee vähintään kuvata muu kuin tekstimuotoinen materiaali vaihtoehtoisen tekstin avulla, tekstittää av-materiaali ja muokata lopulliseen arviointiin lähetettävä opinnäytetyö PDF/A-formaattiin.
Wordin selainversio ei tue läheskään kaikkia Wordin ominaisuuksia. Tällöin pohjaan tehdyt asetukset eivät välttämättä toimi oikein ja saavutettavuusasetusten tekeminen ei onnistu. Siksi kannattaa käyttää Wordin työpöytäversiota viimeistään siinä vaiheessa, kun työn ulkoasua viimeistellään. Humakin opiskelijoilla on Office 365-paketti käytössään ja työpöytäversion voi ladata koneelleen osoitteessa portal.office.com. Lisää ohjeita löytyy tältä sivulta.
Sivunumerointi aloitetaan Johdanto-luvun ensimmäisestä sivusta. Tekstinkäsittelyohjelmassa tämä voi vaatia osanvaihdot -toiminnon alkusivujen erotukseksi. Numerointia jatketaan juoksevana myös lähdeluettelon ja liitteiden läpi. Opinnäytetyön pituus lasketaan leipätekstistä. Siihen eivät kuulu ennen Johdanto-lukua olevat osat, lähdeluettelo eivätkä mahdolliset liitteet.
Lukujen otsikot numeroidaan ja ne alkavat vasemmanpuoleisesta marginaalista. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla ja alalukujen otsikot pienillä kirjaimilla. Otsikoinnissa tulee ehdottomasti käyttää opinnäytetyön mallipohjassa määriteltyjä tyylejä (otsikkotasot, leipäteksti, jne.). Jokainen pääluku aloitetaan aina uudelta sivulta. Jos tekstissä korostetaan jotain, käytetään mieluummin lihavointia kuin kursivointia. Yleensä lihavointikaan ei ole tarpeellinen. Pidemmät suorat lainaukset sisennetään yhdellä sarkainvälillä ja kirjoitetaan rivivälillä 1.
Kuvioita ja taulukoita kannattaa käyttää harkiten ja vain tekstiä havainnollistavassa tarkoituksessa. Valokuvissa tulee olla kuvateksti, jonka tulee täydentää muuta informaatiota eikä toistaa tekstissä esitettyä asiaa. Kuvioille, taulukoille ja kuville annetaan oma, juokseva numerointinsa ja niille luodaan vaihtoehtoistekstitys.
Opinnäytetöiden arvointiaikataulut ovat koulutuskohtaisia. Ota selvää oman koulutuksesi aikatauluista Opinnäytetyö AMK -Hoodle-sivulta.
Ennen varsinaista arviointia opinnäytetyö esitellään esittelytilaisuudessa, jossa opiskelijat saavat palautetta työstään opinnäytetyön ohjaajalta ja vertaisarvioijilta. Palautteen pyytäminen myös tilaajalta on olennainen osa opinnäytetyön viimeistelyprosessia. Esittelytilaisuuden jälkeen työtä voi vielä korjata siten, että opiskelijat saavat työnsä hyväksytyksi tai voi mahdollisesti yltää parempaan arvosanaan.
Viimeistelty versio palautetaan saavutettavuusmerkinnöin varustettuna ja pdf/a-muodossa Wihiin siinä olevan plagioinnintarkastusohjelman kautta. Opinnäytetyön arviointi perustuu tähän versioon, eikä opinnäytetyötä tämän jälkeen enää saa muuttaa. Sama versio ladataan Theseukseen.
Opinnäytetyön palautusprosessi on tiivistetysti seuraava:
Opinnäytetyön arviointiprosessin loppuvaiheessa opiskelijoita pyydetään lisäämään opinnäytetyönsä Theseus-linkki Wihiin. Linkki on muotoa https://urn.fi/URN ja se syntyy, kun työ on tallennettu Theseukseen ja julkaistu siellä. Opiskelijoiden tulee tarkistaa ennen työn viemistä Theseukseen, ettei opinnäytetyöhön tai sen liitteisiin ole jäänyt tietosuojaongelmaisia kohtia. Theseus-palautuksessa oleva kuvailukenttä kuuluu jättää tyhjäksi.
Theseuksessa vaihtoehtoina tallennukseen ovat joko:
1. Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma) eli opinnäytetyö vapaasti luettavissa Theseuksessa.
2. Opinnäytetyöt (Käyttörajattu kokoelma) eli opinnäytetyö on luettavissa vain Humakin tiloissa, Humakin omassa verkossa.
Opiskelijat voivat itse valita kokoelman, johon tallentavat opinnäytetyönsä. Pari- ja ryhmätöissä työn tallentaa vain yksi henkilö, mutta hän kirjaa Theseukseen kaikkien tekijöiden nimet.
Suomen ammattikorkeakoulut ovat allekirjoittaneet avoimen tieteen julistuksen ja opiskelijoita kannustetaan avoimeen julkaisemiseen aina kun se vain on mahdollista. Opinnäyte on aina julkinen asiakirja, johon kaikki kiinnostuneet voivat tutustua (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Kumpaankin kokoelmaan tallennettujen opinnäytetöiden metatiedot (tekijä, työn nimi, asiasanat, tiivistelmä) näkyvät kaikille verkossa. Käyttörajatun kokoelman opinnäytetyöt ovat luettavissa Theseuksessa ainoastaan Humakin tietoverkossa. Kuka tahansa voi kuitenkin pyytää käyttörajattuun kokoelmaan kuuluvaa opinnäytetyötä luettavakseen Humakin kirjaamosta ja se on hänelle tällöin julkisuuslain nojalla toimitettava sähköpostitse.
Kun opinnäytetyö ladataan Theseukseen, sille voi valita sopivan tekijänoikeuksiin liittyvän lisenssin (Creative Commons). Annettu lisenssi vaikuttaa siihen, miten muut saavat jakaa, muokata tai hyödyntää opinnäytetyön sisältöä verkossa. Lisää tietoa eri lisenssivaihtoehdoista löytyy Theseuksen sivulta Tekijänoikeudet ja Creative Commons.
Opinnäytetyöllä on kaksi arvioijaa, joista toinen on yleensä opinnäytetyön ohjaaja. Toista arvioijaa kutsutaan Wihissä toiseksi tarkastajaksi. He kirjoittavat työstä noin sivun mittaisen lausunnon, jossa antavat työn arvosanaksi: suoritettu tyydyttävästi (1–2), suoritettu hyvin (3–4) tai suoritettu kiitettävästi (5). Opinnäytetöiden arviointi perustuu siihen tietoon, joka ilmenee työn kirjallisesta osuudesta. Työn tuotoksen onnistumista ei välttämättä arvioida, koska myös epäonnistuminen – huolellisesti analysoituna – voi tuottaa arvokasta kokemusta ja tietoa.
Opinnäytetyötä arvioidaan kolmen pääkohdan kautta. Jokainen pääkohta arvioidaan osa-arvosanalla, jolla on oma painokertoimensa. Opinnäytetyön arvosana muodostuu näiden osa-arvosanojen ja niiden painokertoimien tuottaman keskiarvon perusteella. Yksilötyöt arvioidaan samoilla kriteereillä kuin pari- ja pienryhmätyöt. Pari- ja pienryhmätöiden kaikki jäsenet saavat opinnäytetyöstään saman arvosanan ja lausunnon.
Ensimmäisessä arviointiosassa opinnäytetyötä tarkastellaan työn tilaajan näkökulmasta ja ammattialan kontekstissa. AMK-perustutkinnossa työn tärkeys ammattialalle tarkoittaa ensisijaisesti työn merkitystä tilaajalle. Parhaassa tapauksessa työ sekä palvelee tilaajan konkreettisia tavoitteita että kartuttaa ammattialaan liittyvää tieto- ja osaamisperustaa. Tilaajan toiminnan tuloksellisen kehittämisen edellytyksenä on, että opinnäytetyön tekijät tunnistavat ja määrittelevät tilaajan todelliset kehittämistarpeet yhdessä tilaajan kanssa. Kehittämistarpeiden tunnistaminen edellyttää uteliasta ja laaja-alaista perehtymistä alan uusimpaan tietoon ja verkostoitumista ammattialalle. Opinnäytetyön lopputuloksena syntyvä tuotos kehittää tilaajan toimintaa konkreettisesti. Arvioitavia seikkoja ovat:
Työn tärkeys ammattialalle on kiitettävä (5), jos työ uudistaa ja hyödyttää tilaajan toimintaa merkittävästi, työn tuotos on konkreettinen ja helposti käyttöön otettavissa ja se kytkeytyy kiinnostavalla tavalla alan ajankohtaiseen keskusteluun.
Työn tärkeys ammattialalle on hyvä (3), jos työ on tilaajalle sinänsä hyödyllinen, mutta ei erityisen uudistava ja sen sovellettavuus käytäntöön voisi olla parempi. Työ kytkeytyy alan ajankohtaiseen keskusteluun kohtalaisesti.
Työn tärkeys ammattialalle on tyydyttävä (1), jos työn hyödyllisyys tilaajalle on vaatimaton, työn sovellettavuudessa on huomattavia puutteita eikä se juurikaan kytkeydy alan ajankohtaiseen keskusteluun.
Tässä osiossa arvioidaan opinnäytetyön tekijän kykyä suoriutua vaativasta tehtävästä itsenäisesti ja tavoitteellisesti. Tietolähteiden monipuolinen hyödyntäminen tarkoittaa tiedon muokkaamista tiedon luettelemisen sijaan. Hyvä menetelmällinen osaaminen on kykyä soveltaa kehittämistyön menetelmiä tarkoituksenmukaisesti – ei pelkästään menetelmäoppaiden siteeraamista. Kehittämistyön menetelmillä hankitun aineiston analysointiin ja tulosten esittämiseen tulee myös kiinnittää riittävää huomiota. Vastuullinen toiminta, erityisesti tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen, kuuluu menetelmälliseen osaamiseen. Opinnäytetyön tekijän tulee myös arvioida kriittisesti omaa kehittämistyötään sen eri vaiheissa sekä työn merkittävyyttä tilaajalle.
Arvioitavia seikkoja ovat:
Tiedon ja taidon tuottaminen on kiitettävää (5), jos tietolähteet on laitettu keskustelemaan keskenään, on muodostettu oma näkökulma ja kyetty soveltamaan tätä näkökulmaa käytännön tehtävissä. Menetelmiä on käytetty tarkoituksenmukaisesti, aineiston analyysi on tehty huolellisesti ja työn tulokset sekä tuotos on esitetty selkeästi ja tietoperustaan peilaten. Työhön liittyvä eettisyys ja muu vastuullisuus on kuvattu kiitettävästi ja työn kriittinen arviointi on kautta linjan huomattavan laadukasta.
Tiedon ja taidon tuottaminen on hyvää (3), jos lähteet ovat relevantteja ja niitä on käytetty monipuolisesti, mutta tietoa on pikemminkin lueteltu kuin muokattu ja sovellettu. Menetelmien käyttö on tarkoituksenmukaista, mutta aineiston analyysi ja tulosten esittely ovat jääneet jossain määrin pintapuolisiksi. Eettiset ja muut vastuullisuuteen liittyvät näkökulmat on kuvattu työssä kohtuullisen hyvin. Työtä on arvioitu jossain määrin kriittisesti, mutta kriittinen ote voisi olla vahvempaa tai kattavampaa.
Tyydyttävässä (1) työssä kirjalliset lähteet jäävät sisällöstä irrallisiksi, työ on hajanainen ja työn tavoitteita ei ole ilmaistu selvästi. Myös menetelmien käytössä, aineiston analyysissa ja tulosten esittelyssä on huomattavia puutteita. Eettisyyden ja vastuullisuuden kuvaus jää työssä pintapuoliseksi eikä kriittisyyttä juuri ole.
III. Työn ulkoasu ja luettavuus, 1–5 (painokerroin 20 %)
Tässä osassa arvioidaan opinnäytetyön yleistä luettavuutta: rakenteen selkeyttä, tekstin johdonmukaisuutta ja laatua. Kyse ei ole pelkästään ulkoasuun liittyvistä muotoseikoista, vaan myös työn ja sen tuotoksen käyttöarvosta työelämässä. Luettavuus tarkoittaa myös saavutettavuutta: Sellaisia töitä, joissa saavutettavuutta ei ole lainkaan otettu huomioon, ei voida ottaa arvioitaviksi. Opinnäytetöihin sovellettavat saavutettavuusohjeet löytyvät tämän linkin takaa.
Arvioitavia seikkoja ovat:
Ulkoasultaan ja luettavuudeltaan kiitettävä (5) työ on kielellisesti moitteeton, sisällöllisesti vakuuttava, rakenteellisesti lukijaystävällinen sekä johdonmukainen. Kuviot, taulukot ja kuvat ovat tarkoituksenmukaisia, havainnollistavia ja siististi muotoiltuja. Niissä on selkeät ja informatiiviset vaihtoehtoistekstitykset. Lähdeviitteet ja -luettelo on laadittu huolellisesti. Leipäteksti pysyy opinnäytetyöoppaassa mainitun sivumäärän puitteissa (35–50 sivua).
Ulkoasultaan ja luettavuudeltaan hyvässä (3) työssä sallitaan joitakin ulkoasuun ja rakenteeseen liittyviä puutteita, jos on teksti sinänsä sujuvaa asiantuntijatekstiä. Lisäksi kuviot, taulukot ja kuvat ovat tarkoituksenmukaisia ja siististi muotoiltuja ja vaihtoehtoistekstitykset ovat kohtuullisen hyviä. Lähdeviitteet ja -luettelo on laadittu huolellisesti, mutta niissä voi olla yksittäisiä virheitä.
Ulkoasultaan ja luettavuudeltaan tyydyttävän (1) työn rakenne on epäjohdonmukainen, eikä teksti ole sujuvaa asiatekstityyliä. Kuviot, taulukot ja kuvat eivät ole selkeitä tai kaikin osin tarkoituksenmukaisia ja vaihtoehtoistekstityksissä on selviä puutteita. Lähdeviittauksiin ja -luetteloon on jäänyt huomattavasti virheellisiä merkintöjä.
Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijoiden on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa (A1129/2014). Kypsyysnäytteen kielen määrittelee opiskelijan koulusivistyskieli. Koulusivistyskieleksi määritellään se kieli, jolla opiskelija on käynyt peruskoulun tai lukion, ja josta hänellä on päättötodistuksessaan hyväksytty arvosana äidinkielenä opiskellusta suomen tai ruotsin kielestä. Opiskelijat, jotka ovat saaneet koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, kirjoittavat kypsyysnäytteen koulutusohjelman
kielellä.
Kypsyysnäytteen tehtävänä on kirjoittaa mediatiedote tai muu opinnäytetyötä edelleen edistävä tuotos, kuten esimerkiksi julkaistava blogi tai vuosikirjassa julkaistava teksti. Kypsyysnäytteessä opiskelijat osoittavat, miten syvällisesti he ovat oppineet kehittämänsä asian. Hyväksytty kypsyysnäyte on laadittu ammattimaisesti. Tekstin tulee noudattaa hyvän asiatyylin vaatimuksia ja olla rakenteeltaan, kieliasultaan sekä ulkoasultaan selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus.
Kypsyysnäyte kirjoitetaan opinnäytetyön palautuspäivänä tai muuna sovittuna ajankohtana opinnäytetyön palauttamisen jälkeen. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kieliasun osalta. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan hyväksytty – hylätty -periaatteella. Arviointi annetaan noin viikon kuluessa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta. Mikäli suoritus ei ylitä hyväksytyn rajaa, opiskelijalle annetaan palautetta ennen uusintayritystä.
Opinnäytetyöstä annetaan kirjallinen arviointi, johon opiskelijat voivat tutustua viipymättä arvioinnin valmistuttua Wihissä. Halutessaan opiskelijat voivat keskustella arviointiperusteista arvioijien kanssa. Mikäli opinnäytetyön tekijät ja opinnäytetyön arvioijat eivät ole yhtä mieltä opinnäytetyön arvioinnista, menetellään seuraavasti:
Sivusta vastaa:
Viimeksi päivitetty: 24 marraskuun, 2025
