Lähdeviittausopas

Siirtymäajan lähdeviittausopas luettavissa ja ladattavissa pdf-tiedostona

Tervetuloa käyttämään Humakin lähdeviittausopasta.

Oppaan alussa saat perustietoa lähteiden käytöstä. Sen jälkeen löydät yksityiskohtaista tietoa viittaamisesta ja lähdemerkinnöistä lähdetyypeittäin. Oppaan lopussa ohjeistetaan, miten suorat lainaukset tehdään ja miten taulukoihin, kuvioihin ja kuviin laaditaan tekstit. 

Humakissa noudatetaan APA7-tyylin mukaista ohjeistusta lähteisiin viittaamisessa. 

Kirjoita omin sanoin, mutta viittaa lähteisiin, kun tieto on muualta peräisin

Lähteiden monipuolinen käyttäminen ja lähdeviitteiden huolellinen merkitseminen ovat edellytyksiä tietoperustaisen tekstin uskottavuudelle. Kun lähteitä käytetään, ei ole tarkoitus siteerata niitä sanasta sanaan. Lähteestä otetaan olennaiset asiat ja sovelletaan niitä omaan aiheeseen omin sanoin. Tämä pätee myös vieraskielisiin lähteisiin, joita ei ole tarkoitus suomentaa sanatarkasti. 

Tekstiin ei pidä kirjoittaa mitään, mitä tekijä itse ei ole täysin ymmärtänyt ja sisäistänyt. Käytä alkuperäisiä ja luotettavaksi tiedettyjä lähteitä. Tarkista erityisesti internetlähteiden luotettavuus. Apua lähdekritiikkiin saat esimerkiksi Humakin tiedonhankinnan oppaasta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Perussääntö: lukijan pitää voida yksiselitteisesti erottaa, mikä tekstissä on kirjoittajan omaa panosta ja mikä on muualta saatua tietoa.

Lähdeviitteen tärkein tarkoitus on kertoa lukijalle, kenen tekstiä tai ajatuksia lainataan tai referoidaan. Lähdeviite kertoo, mistä kirjoittaja on ammentanut tietoja käsittelemästään asiasta. Hänen tulee myös voida tarkistaa tiedon oikeellisuus alkuperäisestä lähteestä. Näin hän voi halutessaan perehtyä aihepiiriin lähteiden perusteella laajemminkin.

Lähdeviitteiden avulla annetaan kunnia tekstin asiasisällöstä sille taholle, jolle se kuuluu. Tekijänoikeudet suojaavat julkaistuja teoksia ja niiden rikkomisesta (plagioinnista, linkki aukeaa uuteen välilehteen) seuraa rangaistus tai vähintäänkin ikäviä tilanteita. Humakissa käytetään plagioinnintarkistukseen Turnitin-järjestelmää. Toisen henkilön tuottamaa tietoa voi kuitenkin käyttää, kun sen alkuperä on ilmoitettu asianmukaisesti.

Eri tutkimus- ja oppilaitosten lähdeviittausten yksityiskohdat vaihtelevat, mutta niiden perusperiaatteet ovat aina samat.  Tärkeää on ymmärtää lähdeviittausten tekemisen periaatteet. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa noudatetaan kaikissa tapauksissa tämän sivuston antamien ohjeiden mukaista käytäntöä.

Lähdeviittausmerkintöjä ei tarvitse osata ulkoa. Oppaasta voi aina tarkistaa oikeat merkintätavat. 

Säilytä tekstin eheys

Kun lainataan paljon lähteitä, tekstin eheys saattaa helposti kärsiä. Sitä rikkovat sekä lähdeviittausmerkinnät että eri lähteiden tyyli, joka helposti kantautuu mukaan tekstiin. Siksi on tärkeää tarkastella tekstin sujuvuutta ja muotoilla se omin sanoin sellaiseksi, että tekstin rytmi ja sisältö etenevät katkeamatta. Seuraavassa esimerkissä näkyy, miten useista lähteistä huolimatta teksti on selkeää ja sujuvaa. Kirjoittaja on ymmärtänyt lukemansa ja viimeistellyt tekstinsä. 

• Sekä taide että leikki edellyttävät mielikuvitusta, yllätyksiä, ennalta-arvaamattomuutta sekä palkitsemista. Niille on yhteistä myös fantasia, illuusio ja mielikuvittelu. Molemmille ominainen tutkiminen ja uteliaisuus ovat rakennusainetta luovuudelle ja innovatiivisuudelle. (Dissanayake, 1974, 2000.) Lisäksi kumpikin toiminto tuottaa tekijöilleen flow-kokemuksia (Csíkszentmihályi, 2005, s. 126). Leikin flow syntyy siitä, kun leikkijät jakavat leikin todellisuuden yhdessä ja leikki ja leikkijät sulautuvat yhteen (Sava & Katainen, 2004, s. 32).

Lähdeviitteiden merkitsemistapoja on kolme erilaista:

1. Tekstiviitteet, joissa viitemerkintä tulee tekstin sisään merkittäviin sulkeisiin.
2. Alaviitteet, joissa tekstiin merkitään yläindeksi asianomaiseen viittauskohtaan ja viitteet kootaan sivun alalaitaan leipätekstistä erottuvaksi luetteloksi.
3. Loppuviitteet, joissa tekstiin merkitään yläindeksi asianomaiseen viittauskohtaan ja viitteet kootaan koko tekstin loppuun omaksi luettelokseen.

Humakissa käytetään ensisijaisesti tekstiviitteitä. Tämä opas on laadittu tekstiviitemerkintöjä varten. Samaa käytäntöä noudatetaan läpi koko tekstin. Lähdeviittaustapaa ei voi vaihtaa kesken kaiken.

Jos tekstissä käytetään viitteiden merkitsemiseen tekstiviitejärjestelmää, voi tekstissä kuitenkin käyttää esimerkiksi alaviitteitä leipätekstistä erottuvien tarkennusten tekemiseen tai tarvittavien lisätietojen esittämiseen. Etenkin opinnäytetöissä tai pidemmissä teksteissä tämä voi joskus olla tarpeellista. Kannattaa kuitenkin aina huolellisesti miettiä, tarvitaanko lisätietoa välttämättä tai voisiko sen mieluummin kirjoittaa jo leipätekstiin, mikä tekisi lukukokemuksesta sujuvamman.

Joissakin poikkeustapauksissa, jos julkaisun toimittaja on siitä antanut ohjeen tai opinnäytetyötä ohjaava opettaja luvan, voi käyttää myös ala- tai loppuviitejärjestelmää lähdeviittauksissa. Tällaisena poikkeuksena voisi olla sellainen opinnäytetyö, jossa käytetään poikkeuksellisen paljon asiakirjalähteitä. Tällöin tekstiviitteistä voisi tulla niin pitkiä, että ne haittaisivat olennaisesti tekstin luettavuutta. Mikäli opinnäytetyön tuotos on opinnäytetyön tekstiversiosta erillinen teos, esimerkiksi opinnäytetyön liitteeksi liitettävä opas, siinä voi luonnollisesti käyttää myös ala- tai loppuviitteitä tarvittaessa.

Tarvitseeko aina viitata?

Lähdeviittausta tarvitaan aina, kun käytetään tai muokataan sellaista tietosisältöä, joka on peräisin jostakin lähteestä. Yleisenä käytäntönä kuitenkin on, että ns. yleistiedon käyttöön ei välttämättä tarvita erikseen mainittua lähdettä. Jos kirjoitetaan: ”Suomi on tasavalta” tai ”aurinko laskee länteen”, voidaan tämän tasoisia asioita pitää yleistietona, eikä viitettä tarvita.

Sen sijaan, jos teksti sisältää jonkin yleistietoa luonnehtivan tai tarkentavan määrittelyn, tarvitaan yleensä lähdeviite. Jos kirjoitetaan: ”Suomi on tasavalta, mutta viime aikoina on käyty julkista keskustelua poliittisten osallistumismahdollisuuksien kaventumisesta”, tarvittaisiin ainakin yksi viite lähteeseen. Näin kirjoittaja todentaa, että tällaista keskustelua on todella käyty.

Ammattikorkeakoulussa opiskellaan eri koulutusaloilla. Tällöin perehdytään alaa koskevaan ammatilliseen, viralliseen ja tutkittuun tietoon, ei yleistietoon. Siksi tarvitaan lähteitä. 

Aina rajankäynti lähdeviitteen tarpeellisuudesta ei ole yksiselitteinen. Näissä tapauksissa kannattaa harkita asiaa yhdessä opettajan, kokeneen kirjoittajan tai mahdollisen tekstin toimittajan tai julkaisijan kanssa. Vain harvoin teksti kuitenkaan sisältää liikaa lähdeviitemerkintöjä. 

Lähteiden käyttäminen on asiantuntijalle ominainen tapa tuottaa ja tulkita tietoa

Periaatteena on, että lähdemerkintöjä käytetään kaikissa tietoperustaisissa teksteissä ja muissa julkaisuissa. Lähteiden merkitseminen on erityisen tärkeää opinnäytetöissä, esseissä, raporteissa ja julkaistavissa artikkeleissa. Myös erilaiset esitykset, yhteenvedot ja jopa kommentoivat viestit on monesti syytä varustaa viitemerkinnöillä. 

Eri tarkoituksia varten lähteet on mahdollista merkitä hiukan eri tavoin. Esimerkiksi opinnäytetöissä lähdeviitteet on merkittävä yksityiskohtaisesti, mutta vaikkapa puheenvuoron tukena käytettävissä diaesityksissä voi riittää yleisempi viittaustapa. Usein julkaisun toimittaja, tilaisuuden järjestäjä tai opettaja antaa tarkempia ohjeita lähteiden merkitsemisestä kussakin tilanteessa. 

Lähdeviittausmerkintä ja lähdeluettelomerkintä muodostavat parin 

Viittausmerkintöjen on tarpeen olla lyhyitä, jotta ne eivät kohtuuttomasti haittaa tekstin luettavuutta. Tästä syystä viittaukseen merkitään vain ne tiedot, jotka tarvitaan sen yhdistämiseksi lähdeluetteloon tarkasti ja yksiselitteisesti. Lähdeviittaus on siis ikään kuin avain ja lähdeluettelomerkintä lukko. Oikealla avaimella lukko aukeaa ja johtaa lukijan tietolähteen äärelle. Jotta oikeat parit löytyvät, on tärkeää muistaa seuraava perussääntö: lähdeviittauksen ensimmäinen sana on sama kuin lähdeluettelomerkinnän ensimmäinen sana. 

Käytetyistä lähteistä tarvitaan seuraavia tietoja lähdeluetteloa varten:

• Tekijä(t), toimittaja(t)
• Julkaisuvuosi
• Teoksen / kirjoituksen nimi
• Suomentaja(t)
• Käytetty painos, jos se on merkitty
• Kustantajan kotipaikka
• Teoksen toimittaja, jos kyseessä on kokoomateos
• Teoksen nimi, jos kyseessä on kokoomateos
• Sarjan nimi ja numero sarjassa, jos kyseessä on sarjajulkaisu
• Vuosikerta tai julkaisunumero, jos kyseessä on lehti. Päivittäin ilmestyvistä lehdistä ja verkkolehdistä myös päivämäärä.
• Sivut, joilla artikkeli on kokoomateoksessa, sarjajulkaisussa tai lehdessä
• Tilaisuuden nimi ja paikka, jos viitataan esim. esitelmään

Vinkki: kun löydät jotain mielenkiintoista lainattavaa jostain lähteestä, kirjoita lähteen tarkat lähdeluettelotiedot heti kokonaisuudessaan ylös. Muista myös kirjoittaa sivunumero muistiin. Näin säästät paljon aikaa ja vaivaa siinä vaiheessa, kun koostat lähdeviitteitä ja -luetteloa lopulliseen tekstiin. Kannattaa opetella käyttämään Humak Finnan (aukeaa uuteen välilehteen) työkaluja. Saat nopeasti muistiin esimerkiksi aineiston viitetiedot. Voit myös tehdä muistilistoja keräämisistäsi aineistoista. 

Tee alustava lähdeluettelo jo alkuvaiheessa. Näin hahmotat, millaisen kokonaisuuden lähteesi muodostavat.

Lähdeviitteet merkitään tekstissä sen virkkeen tai kappaleen perään, jossa on viitattu jonkun muun ajatuksiin. Lähdeviitemerkinnässä mainitaan yksinkertaisimmillaan tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivu tai sivut. Mitään ylimääräistä siihen ei tule, eli esimerkiksi kirjoittajan etunimeä tai sähköisten lähteiden linkkejä ei merkitä lähdeviitteeseen.

Sukunimen ja julkaisuvuoden väliin tulee pilkku, samoin julkaisuvuoden ja sivunumeron väliin tulee pilkku. Sivunumeroin eteen tulee myös s.-kirjain. Jos viitattava asia on peräisin usealta peräkkäiseltä sivulta, sivut merkitään viivalla yhdistäen. Viivana käytetään ajatusviivaa, joka on kiinni molemmista päissään numeroissa. Jos asia on peräisin usealta sivulta, jotka eivät ole peräkkäin, sivut merkitään yksittäisinä sivuina, joiden välissä on pilkku. Lähdeviittauksessa voi tarpeen mukaan olla myös niiden yhdistelmiä: (Ruohotie, 1998, s. 31–37, 145).

Kaikissa lähteissä tekijänä ei ole henkilö. Silloin sukunimen sijaan kirjoitetaan tekstin sisällön tuottanut taho ja vuosiluku: (Oulun kaupunki, 2018), (Opetusministeriö, 2019). Jos tahoakaan ei ole mahdollista selvittää, voidaan käyttää lähteen nimeä. Lakeihin ja asetuksiin viitataan ainoastaan niiden nimellä, niiden lakikokoelmassa olevalla järjestysnumerolla ja lain voimaantulemisen vuosiluvulla sekä mahdollisella tarkentavalla tiedolla lain pykälästä. 

Tekstissä kaikki se sisältö, mihin ei ole erikseen lähdeviittauksilla viitattu, tulkitaan kirjoittajan omaksi tekstiksi. Jotta tekijyyden väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, on tärkeää merkitä nämä rajat lähdeviittausmerkinnän yksityiskohdilla selkeästi näkyviin. Tämä tehdään merkitsemällä oikea määrä pisteitä oikeisiin paikkoihin.

Kun viitataan ainoastaan lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, lähdeviittaus laitetaan välittömästi tekstin perään ja viittauksen perään sijoitetaan piste. Se laitetaan sulkumerkin ulkopuolelle.

Perussääntö: yksi virke, yksi piste

• Välitavoitteiden asettamisella ja niihin pääsemisellä on merkitystä motivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä (Bandura, 1982, s. 134).
• Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä (Asetus ammattikorkeakouluista 352/2003, 7§).

Kun viitataan useampaan kuin lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, viimeisen virkkeen perään tulee piste ja sen perään tulee lähdeviittaus ikään kuin “omana virkkeenään”, sisältäen siis myös pisteen. Viittauksen piste sijoitetaan sulkumerkkien sisäpuolelle.

Perussääntö: useampi virke, useampi piste

• Motivaation ylläpitäminen on vaikeaa, mikäli tavoite on liian kaukana tulevaisuudessa. Motivaatiota voidaan parantaa rakentamalla päätavoitteeseen johtavia, lähitulevaisuuteen sijoittuvia osatavoitteita. Osatavoitteiden saavuttamisesta nouseva itsetyytyväisyys, varsinkin, jos se on sidoksissa tietyn suoritustason saavuttamiselle, voi rakentaa sisäsyntyistä kiinnostusta. (Bandura, 1982, s. 134.)

Silloin, kun viitattava asia on sellainen, että sitä käsitellään koko kirjan mitalta, tai halutaan mainita yleisellä tasolla, että tällaisesta aiheesta on tehty kirja, sivunumeroita ei tarvita.

• Suomessa tästä aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Anne Partanen (2011) ja Leena Ylönen (2011).

Kaikissa lähteissä (esimerkiksi verkkosivuissa, osassa e-kirjoja tai sähköpostiviesteissä) ei luontaisesti ole sivunumeroa, jolloin sitä ei tietenkään voi merkitäkään.  

Lähdeviittaus ei ulotu yli kappalerajojen

Jokaisessa tekstinsisäisessä kappaleessa tulee olla lähdeviittaus, mikäli siinä on lähteistä peräisin olevaa sisältöä. Sama lähdeviittaus voi myös toistua uudelleen eri kappaleessa. Lähdeviitemerkinnät eivät koskaan voi ylittää kappalerajoja. Lukijan pitää koko ajan tietää, mistä tieto on peräisin.

Muissa kuin kappalejakoon rakentuvissa esityksissä, esimerkiksi esittelydioissa, sovelletaan vastaavaa periaatetta. Periaatteessa jokainen esitysdia tarvitsee omat viitemerkintänsä, jos on käytetty muilta lainattua tietosisältöä.

Monta kirjoittajaa

Jos lähdeteoksen kirjoittajia on kaksi, heidän sukunimiensä väliin laitetaan &-merkki. Mikäli heitä on kolme tai useampia, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen ym. 

• Hyvä yleiskieli ei ole riittävä tae selkokieltä tarvitseville ihmisille (Leskelä & Uotila, 2020, s. 232).
• Asiantuntijoiden tapa jäsentää omaksumaansa tietoa perustuu ydinasioiden ymmärtämiseen ja käsitteellistämiseen. He hahmottavat tietoa merkityksellisinä rakenteina ja kokonaisuuksina. (Bransford ym., 2000, s. 31–32, 36.) 

Monen lähteen viitteessä kirjoittajien nimet tulevat peräkkäin ajalliseen järjestykseen samojen sulkeiden sisään. Lähteitä erottamaan käytetään puolipistettä. HUOM: alla olevassa esimerkissä Adams Becker on yhden henkilön sukunimi, vaikka onkin kirjoitettu ilman väliviivaa. 

• Oppimisen muotoilua ja uudelleen suunnittelua tulisi entisestään vahvistaa, jotta yhteisöllinen oppiminen mahdollistuu ja oppimisen sisällöt koetaan merkityksellisiksi (Gibson, 2013; Lonka, 2015; Traxler & Kukulska-Hulme, 2016; Adams Becker ym., 2017).

Yhdistetty lähdeviittaus useasta eri lähteestä

Mikäli usea lähde viittaa samaan asiaan, lähdeviittaukset voi yhdistää. Tällöin lähteet on tapana sijoittaa ikäjärjestykseen, vanhin ensiksi, ellei niille ole muuta perusteltua järjestystä (esim. tärkeysjärjestys). 

• Kolmannelle sektorille ulkoistamisen haasteita sitä vastoin ovat toiminnan rahoituksen epävarmuus, järjestöväen ikääntyminen ja aktiivisten toimijoiden vähäinen määrä (Jurvansuu, 2002, s. 14; Heikkala, 2003, s. 13; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2011, s. 23, 31–32).

Viitteet voi yhdistää samaan viittaukseen ainoastaan silloin, kun kaikki lähteet ovat samaa mieltä kaikesta siitä asiasta, johon viittaus kohdistuu. Mikäli lähteet eivät ole yksimieliset, lähteet täytyy kohdentaa tarkasti, jopa kesken virkkeen. 

• Oppimisteorioita ovat täydentäneet tutkimukset oppimistyyleistä (esim. Kolb, 2005) ja moniälykkyyden käsitteestä (Gardner, 1996). 

Usea lähde samalta tekijältä samana vuonna

Jos samassa tekstissä lainataan saman tekijän samana vuonna tekemiä lähteitä, nämä on tarpeen erottaa toisistaan jollain yksiselitteisellä tavalla. Erotinmerkkinä käytetään pikkuaakkosta. Jokainen eri lähde saa siis oman pikkuaakkosensa, jota käytetään sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelomerkinnässä.

Mikäli lähteiden ajallinen järjestys on tiedossa, pikkuaakkosten järjestys noudattaa ikäjärjestystä. Mikäli se ei ole tiedossa, kirjoittaja voi itse päättää niiden keskinäisen järjestyksen. Kirjoittajaa ei tarvitse mainita kuin alussa. Vuodet ja sivunumerot erotellaan puolipisteillä ja pilkuilla. Jos sivunumeroita ei ole, vuodet erotellaan pilkuilla. 

• Humakissa varmistetaan perustutkinto-opiskelijan informaatiolukutaitojen kehittyminen läpi opintojen niin, että opintojen alussa perehdytään tiedonhankinnan perustaitoihin, tiedon arviointiin ja eettiseen käyttöön. Opintojen keskivaiheessa korostuu tiedonlähteiden monipuolinen käyttö ja tiedontarpeiden arviointi. Loppuvaiheen opiskelijalta edellytetään sujuvia taitoja tiedonhankinnassa ja käytössä erityisesti kehittämistoiminnassa. (Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2018a, s. 5; 2018b, s. 8; 2018c, s. 8.) 

Kirjoittajakeskeisellä viittaamisella vivahteikkuutta tekstiin

Lähteeseen voidaan viitata myös ns. kirjoittajakeskeistä viittausta käyttäen. Tuolloin lähdeviittaus lyhenee pelkäksi julkaisuvuodeksi ja mahdolliseksi sivunumeroksi, jotka on sijoitettu välittömästi lähteen kirjoittajan nimen perään.

Kirjoittajakeskeinen viittaus korostaa viittauksella merkityn tiedon esittäjää. Se viestittää, että kyseessä on nimenomaan tämän henkilön (tai tahon) tulkinta. Kirjoittajakeskeisyydellä voidaan myös korostaa sanojan (tai tahon) arvovaltaa ja asemaa tai muuta sellaista tekijää, jonka vuoksi juuri hänet on nostettu tällä tavoin esille. 

Ensimmäisellä kerralla kirjoittajakeskeisessä viittauksessa kerrotaan aina henkilön etunimi ja titteli tai muu ominaisuus. Tämä kertoo lukijalle, mistä näkökulmasta henkilö tarkastelee asiaa. Sen jälkeen niitä ei tarvitse mainita enää samassa tekstissä, vaan sukunimi (ja vuosiluku sekä mahdollinen sivunumero) riittää.

• Kuten tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmi (2021, s. 466–469) muistuttaa, taiteellinen prosessi on aina myös vuorovaikutusprosessi, jossa ”eläin meissä” eli autonomisen hermoston vaistomainen toiminta on läsnä.
• Erilaisten oppijoiden liiton (2022) arvion mukaan noin 10–20 prosentilla väestöstä on jokin oppimisvaikeus.

Mikäli kirjoittajia on kaksi, kirjoittajien väliin laitetaan ja-sana kirjoittajakeskeisessä viittauksessa.

• Raine Koskimaa ja Tanja Välisalo (2022, s. 250) ovat tarkastelleet laajasti leikin kasvavaa roolia kulttuurissa; ilmiötä he kutsuvat ludifkaatioksi eli leikillistymiseksi, jossa leikkiin liittyvät ominaisuudet laajenevat osaksi muuta kulttuuria, ja toteavat erityisesti aikuisten leikkisyyden olevan yhä hyväksyttävämpi osa kulttuuria.

Mikäli kirjoittajia on kolme tai useampia, mainitaan vain ensimmäinen nimi ja sen lisäksi esimerkiksi sanat ”ja kollegat” tai ”ja kumppanit” tai jokin muu sana, joka kuvastaa ryhmän luonnetta. 

• Jantunen ja kollegat (2019, s. 15) toteavat, että sekä empatia että myötätunto kasvavat leikkiessä, koska niissä otetaan rooleja, jotka saattavat poiketa omasta käytöksestä paljonkin.

Kirjoittajakeskeisyyttä voi käyttää myös silloin, kun haluaa aloittaa kappaleen viittauksella ja päättää sen esimerkiksi toiseen viittaukseen tai omaan pohdintaan. Tuolloin on kuitenkin otettava huomioon edellä mainittu korostava merkitys ja harkittava, sopiiko se kulloiseenkin kontekstiin. Pienillä tekstinsisäisillä valinnoilla voi osoittaa lukijalle, missä viittausten rajat kulkevat. Kirjoittajakeskeinen viittaus tuo tekstiin vaihtelua ja rytmiä.

Alla olevassa esimerkkitekstissä ensimmäinen virke viittaa Timosen teokseen ja lopun virke on kirjoittajakeskeinen viittaus Paavilaisen, Rantasen ja Torikan teokseen. Väliin jäävä teksti on kirjoittajan omaa päättelyä. 

• Opiskelijan oppiminen digiympäristöissä on osallistumista ja yhteisössä toimimista (Timonen, 2016, s. 33). Jotta nämä kaksi seikkaa toteutuisivat ja tukisivat oppimista mahdollisimman hyvin, on valmentajan keskityttävä yhteisöllisyyden edistämiseen. Ilman yhteisöllisyyttä on vaikeaa muodostaa – niin oppimisen kannalta kuin ammatillisia – toimivia verkostoja, jotka taas ovat olennaisessa osassa verkko-oppimisessa etenemisessä. Ja, kuten opiskelijakunta HUMAKOn Salla Paavilainen ja kollegat (2016, s. 91) toteavat, on yhteisöllisyyden syntymiseksi tärkeää tuntea muut opiskelijat. 

Toissijainen viittaaminen on aina viimeinen vaihtoehto

Toisinaan alkuperäinen tieto vääristyy, jos se kulkee monen tulkitsijan kautta. Siksi lähtökohtaisesti käytetään pelkästään alkuperäisiä lähteitä. Joskus kuitenkaan alkuperäislähdettä ei ole saatavilla tai sen hankkiminen on kohtuuttoman vaikeaa. Se voi esimerkiksi olla kirjoitettu kielellä, jota itse ei hallitse. Viitattaessa toissijaisen lähteen kautta alkuperäiseen lähteeseen on viittausmerkinnässä oltava molemmat lähteet. Lähdeluetteloon merkitään vain se teos, jonka olet itse nähnyt eli alla olevassa esimerkissä Heikkinen, 2009.

Tämä tarkoittaa, että Heikkisen teoksessa vuodelta 2009, sen sivulla 124, on viitattu Virtasen vuonna 1996 kirjoittamaan teokseen. Virtasen teosta ei ole saatu käsiin, jonka vuoksi on jouduttu luottamaan siihen, että Heikkinen on tulkinnut häntä oikein.

• Virtanen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itsepäisyydestä (Heikkinen, 2009, s. 124).

• (Heikkinen, 2009, s. 124, Virtasen, 1996, s. 12 mukaan)

Milloin on järkevää siteerata suoraan? 

Sitaatti on suora lainaus alkuperäislähteestä. Sitä kannattaa käyttää harkiten, sillä liika sitaattien käyttö tekee tekstistä katkelmallista ja kirjoittajan oma ääni ja juonen kuljettelu jäävät heikoiksi. 

Siteerausta on hyvä käyttää seuraavan kaltaisissa tapauksissa:

Lähteen tyyli tms. seikka on ylittämätön. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kaunokirjalliset ansiot tai semanttiset seikat. Esimerkiksi lait siteerataan usein tarkasti, sanamuotoja muuttamatta.   

• Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaa tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimimista varten. (Laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/1995, 2§)
• Ich bin ein Berliner. (Kennedy, 1963)
• I have a dream. (King, 1963)

Lähdemateriaali on hyvin merkittävää tai kiistanalaista. Lähde voi olla erityisen arvovaltaista, esimerkiksi valtionpäämiehen, poliitikon tai mielipidevaikuttajan muotoilu jostain asiasta. Joskus lähteet ovat erimielisiä tai kiistanalaisia. Tällöin on tärkeää kertoa, kuka täsmälleen ottaen sanoi mitäkin ja mitä sanoja hän käytti: 

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Moskovan mielenosoituksia medialle tapaamisessaan presidentti Vladimir Putinin kanssa seuraavasti:

• Olisi liian helppoa sanoa, että onneksi meillä ei ole vastaavia tapahtumia. Meillä on toimiva keskusteluyhteys kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välillä. Ehkä siksi meillä ei ole vastaavaa. (Niinistö, 2019) 

Lähteen on tärkeää säilyä muodoltaan muuttumattomana tutkimussyistä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi ne, joissa tutkitaan viestintää ja sen piilomerkityksiä, tehdään diskurssianalyysiä, yms. 

• Presidentti Niinistö (2019) onnitteli Suomen jääkiekkomaajoukkuetta toteamalla: “Olette te aika velikultia.”
• Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (2018) kommentoi Iivo Niskasen hiihtoa Pyeongchangissa twiittaamalla: “Kultaa jos tulee, niin vetäisen arhinmäet!” 

Käytetään aineistosta peräisin olevia sitaatteja. Tällaisia ovat esimerkiksi haastatteluaineistot tai kyselyiden avovastauksiin vastaajan itsensä kirjoittamat tekstit. Sitaatti kirjoitetaan täsmälleen sellaisena kuin se on haastattelussa sanottu tai lomakkeeseen kirjoitettu.

• Se on niinku se hienoin välillä, että asiat ei oo helppoja, vaan että joudutaan todella pohtimaan. (H2)

Haastatteluihin ja vastauslomakkeisiin viitataan samalla tavalla kuin muihinkin lähteisiin. Mikäli kyse on anonyymisoidusta aineistosta, käytetään koodeja. Koodien kannattaa olla mahdollisimman lyhyitä ja kuvaavia. Yllä olevassa esimerkissä koodina on H2, eli Haastateltava 2. Lomakevastausten osalta käytetään lomakenumeroita. Lomakenumerot saa esim. Excelillä siten, että antaa lomakkeelle saman numeron kuin Excel on automaattiseti jo luonut sille riville, josta lomakkeen sisältö löytyy. Tästä luvusta on kuitenkin vähennettävä se Excelin ylin rivi, joilla kyselylomakkeen kysymykset ovat. Mikäli sitaatista jättää pois tai siihen lisää jotain sen selkeyden takia, poisjätöt ja lisäykset on merkittävä selkeästi. Katso lisää tästä hieman alempaa, kohdasta Poisjätöt ja lisäykset.

Mikäli erillissiteerattava teksti tai puhe on kirjoitettu suomeksi tai ruotsiksi, se voidaan Humakissa kirjoittaa lähteen alkuperäiskielellä. Muiden kielten osalta sitaatti käännetään samalle kielelle kuin varsinainen leipäteksti. Tällöin omasanainen käännös kirjoitetaan erillissitaatin alle, erillisenä sitaattina, samalla tavoin sisentäen ja sen yhteydessä mainitaan, että kyseessä on kirjoittajan oma käännös. Tämä maininta laitetaan sulkuihin käännöksen perään: (kirjoittajan oma käännös). 

Sitaatti upotettuna leipätekstiin

Mikäli siteerattu teksti on korkeintaan virkkeen mittainen ja se virketeknisesti on mahdollista upottaa osaksi leipätekstiä, se voidaan liittää suoraan siihen. Tällöin se erotetaan leipätekstistä sitaattimerkein. 

• Viidennellä kysymyksellä ”Mitä yrityksenne tavoitteita kulttuurihankinnat tukevat?” pyrin vielä syventämään edellisiä kysymyksiä luovien tuotteiden ja osaamisen merkityksestä.
• Marjo Matikaisen (1987) ”Havuja, perkele!” -huudahdus on jäänyt suomalaiseen urheiluhistoriaan.

Useamman virkkeen mittainen sitaatti

Jos siteerattu osuus on pidempi kuin yksi virke tai se muuten on tyylillisesti järkevämpää erottaa omaksi kokonaisuudekseen, se erotetaan leipätekstistä yhdellä rivivälillä ja sisennetään yhdellä sarkaimenvälillä. Sitaatin osalta riviväli on 1, kun se muualla tekstissä on 1,5. Erillissitaatissa ei käytetä lainausmerkkejä. Lähdeviittaus merkitään suoraan sitaatin yhteyteen. HUOM: Erillissitaattien yhteydessä lähdeviittaukseen ei laiteta pistettä lainkaan:

Kestävän matkailun näkökulma näkyy valtiollisen tason linjauksissa mm. näin:

• Hallitus käynnistää kansallisen matkailun ohjelmakokonaisuuden, jonka avulla jatketaan matkailualan kestävää kasvua ja tuetaan matkailuyrittäjyyden lisääntymistä. … Matkailun vastuullisuuden mittaamista, seurantaa ja arviointia kansallisella tasolla kehitetään huomioiden erityisesti Agenda 2030 -tavoitteet. (Valtioneuvoston kanslia, 2020, s. 57)

Erillissitaattiin voi viitata myös siten, että tekijän nimi ja vuosi tulevat välittömästi edellä olleeseen leipätekstiin. Jos lähteessä on sivunumerot, ne merkitään sitaatin perään. Mikäli audiovisuaalisesta aineistosta tehdään suora sitaatti, sivunumeroiden sijaan käytetään tallenteen aikaleimaa osoittamaan sitä kohtaa, josta siteerattu osa alkaa.

Kestävän matkailun näkökulma on nostettu esiin Valtioneuvoston selonteossa kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda 2030:sta (Valtioneuvoston kanslia, 2020), seuraavalla tavalla: 

• Hallitus käynnistää kansallisen matkailun ohjelmakokonaisuuden, jonka avulla jatketaan matkailualan kestävää kasvua ja tuetaan matkailuyrittäjyyden lisääntymistä. … Matkailun vastuullisuuden mittaamista, seurantaa ja arviointia kansallisella tasolla kehitetään huomioiden erityisesti Agenda 2030 -tavoitteet. (s. 57)

Mikäli erillissitaatti on peräisin audiovisuaalisesta lähteestä, sivun sijaan laitetaan aikamerkintä. Esimerkiksi: 

• Steven Johnson (2010, 9:02) käyttää innovaation eräästä syntytavasta nimitystä ”slow hunch”, joka voitaisiin suomentaa esimerkiksi hitaaksi hoksaamiseksi. 

Poisjätöt ja lisäykset

Mikäli siteeratun tekstin keskeltä jätetään joitain epäolennaisia asioita pois sen luettavuuden takia, nämä kohdat merkitään kolmella pisteellä. Lisää välilyönti ennen tätä kolmen pisteen sarjaa sekä sen jälkeen. Alla olevat esimerkit ovat kyselyvastauksista (Vastaaja 22) ja haastatteluista (H2 ja H3).

Suuryrityksillä mainonnan merkitys on vielä merkittävämpää kuin pienemmillä yrityksillä, koska tavoitellaan suurempia väkijoukkoja. Mainonnan on oltava hyvin suunniteltua ja ammattilaisten tekemää.

• Mainostoimiston välityksellä hoidetaan nämä asiat … He osaltaan ovat luovia osaajia, asiantuntijoita. (Vastaaja 22)

Mikäli siteerattu teksti tarvitsee selkeytystä tullakseen ymmärrettävämmäksi, tarvittavat lisäykset sijoitetaan hakasulkeiden sisään:

Erilaiset yhteistyön muodot vaihtelevat paikallisten osaajien kanssa:

• Kyllä [toimimme yhteistyössä] sekä yritysten että oppilaitosten [kanssa]. Suunnittelu ja muotoilu ovat aloja, joita käytämme. (H2)

Joskus joudutaan jättämään siteeratusta kohdasta jotain pois siksi, että tekstin anonyymiys säilyisi. Se voidaan tehdä kirjoittamalla poisjätettyyn kohtaan lyhyesti, minkä tyyppinen tieto siinä kohtaa olisi ilman anonymisointia lukenut. 

• Olemme todenneet, että sponsorointiyhteistyöhön [toimijan nimi] kanssa ei tulla lähtemään, koska sen toiminta ei täytä eettisiä laatustandardejamme. (H3)

Lainausmerkkien käytöstä virkkeessä, erityisesti niiden käytöstä muiden välimerkkien kanssa, on luettavissa lisää tietoa täällä (avautuu uuteen välilehteen). 

Lähdeluettelo antaa viitteitä tekstin laadusta

Lähdeluettelo tarkoittaa aineiston (esimerkiksi kirjan, artikkelin, blogitekstin jne.) lopussa olevaa luetteloa käytetyistä lähteistä. Lähdeluettelosta lukija näkee nopeasti, millaiseen aineistoon työ perustuu. Jo sen avulla hän pystyy arvioimaan käytetyn tietoperustan luotettavuutta, monipuolisuutta ja tasoa. Lähdeluettelon tietojen avulla lukijan tulee pystyä löytämään käytetty lähde ja varmistumaan sen olemassaolosta ylipäätään. Sen avulla lukija voi päätellä, onko kirjoittaja tulkinnut sen sisältämää tietoa pätevästi. Lähdeluetteloista löytyy usein myös virikkeitä tutustua käsiteltyyn aihepiiriin laajemminkin. Lähdeluettelosta lukija voi löytää kiinnostavaa aineistoa, joka on hyödyllistä. 

Tekijän tai tekijöiden nimet löytää julkaisusta usein helpoiten nimiösivulta (kirjan ensimmäiset lehdet) tai kannesta. Toimitetuissa teoksissa tekijät on merkitty sisällysluetteloon, ja kirjan kannessa ja nimiösivulla lukee usein ainoastaan teoksen toimittajien nimet. Suomessa toimitetuista teoksista käytetään usein lyhennettä toim. (Englanninkielisissä teoksissa ed. tai edited.)

Vinkki: myös kirjastojen tietokannoista kuten Finnasta (aukeaa uuteen välilehteen), löytyy useimmiten kattavat tiedot teoksesta. 

Verkkosivuilta tai uutisartikkeleista kirjoittajan nimi on tavallisesti jutun alussa tai lopussa. Joskus tekijän nimeä tarvitsee hieman etsiä. On myös lähdeaineistoa, jolla ei ole henkilötekijää. Silloin käytetään tekstin sisällön tuottaneen tahon (instituutio, uutistoimisto, hanke, jne.) nimeä. 

Perussääntö: Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, ja vain ne lähteet, joihin on viitattu tekstissä (ei kuitenkaan toissijaisia lähteitä eikä henkilökohtaisia tiedonantoja).

Lähdeluettelo sijoitetaan leipätekstin perään uudelle sivulle ja otsikoidaan sanalla LÄHTEET. Humakissa ei erotella lajityypeittäin esim. painettuja julkaisuja ja painamattomia, vaan kaikki tulevat samaan listaan. 

Perussääntö: Lähdeluettelossa olevan merkinnän ensimmäinen sana on AINA sama kuin tekstissä oleva lähdeviitemerkintä. 

Lähdeluettelomerkintä alkaa joko tekijän sukunimellä tai tekstin tuottaneen instituution tai asiakirjan nimellä. Sukunimen jälkeen merkitään etunimen ensimmäinen kirjain. Sen jälkeen tulee julkaisuvuosi ja teoksen otsikko. Tämän jälkeen tulee hieman erilaisia merkintöjä sen perusteella, minkä tyyppinen lähde on kyseessä. Katso jäljempänä olevista alaluvuista lisätietoja eri aineistotyyppien merkitsemisestä. 

Lähteen on löydyttävä lähdeluettelosta tekstissä olevan lähdeviittausmerkinnän perusteella.

Peruskaava merkinnälle on: Sukunimi, Etunimen ensimmäinen kirjain. Julkaisuvuosi. Teoksen nimi. Painos. Kustantaja. 

Merkinnän alkuosa (teoksen nimeen saakka) on aina sama, mutta loppuosa on erilainen esimerkiksi sähköisissä lähteissä ja toimitetuissa teoksissa sekä joissain muissa lähdetyypeissä.

Lähteet merkitään luetteloon aakkosjärjestyksessä. Lähteitä ei siis kirjoiteta siihen järjestykseen, jossa ne ovat tekstissä. Jos samalta tekijältä on teoksia eri vuosilta, ne merkitään ikäjärjestykseen, vanhin ensimmäiseksi.

Jos samalta tekijältä on lähdeluettelossa useita teoksia samalta vuodelta, vuosiluvun perään laitetaan pikkuaakkonen erotusmerkiksi. Nämä teokset aakkostetaan teoksen nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan.

Alla olevaan lähdeluetteloon on listattu esimerkkejä oppaassa olevista erilaisista lähdetyypeistä. Lue lisää kunkin lähdetyypin merkitsemistavoista niiden omilta alasivuilta. 

• Ateneum Art Museum. (2017). Suomen taiteen tarina – Eero Järnefelt: Kaski, 1893 [Video]. YouTube. https://youtu.be/__v1hreo2Tg
  
• Haasio, A., Ojaranta, A., & Mattila, M. (2018). Valheen jäljillä. Avain.
• Humanistinen ammattikorkeakoulu. (n.d.). Humak pähkinänkuoressa. Haettu 11.8.2024 osoitteesta. https://www.humak.fi/info/
• Hakoköngäs, E., & Martikainen, J. (2021). Visuaaliset menetelmät arkiajattelun tutkimuksessa. Teoksessa S. Ryynänen & A. Rannikko (Toim.), Tutkiva mielikuvitus: Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä (ss. 82–99). Gaudeamus.
• Hartwall Oy. (2023). Olemme menettäneet jälkemme. Helsingin Sanomat, kuukausiliite, 2003(11), 60. 
• Helenius, J. (29.4. 2024). Kestävää ruokamurrosta tehdään arvoketjujen yhteistyöllä. Keskustelua ruokajärjestelmästä. https://mmm.fi/keskustelua-ruokajarjestelmasta/-/blogs/kestavaa-ruokamurrosta-tehdaan-arvoketjujen-yhteistyolla
• HykKe – Hyvä kasvaa Keravalla -liike. (2019). HykKe-faktat. Haettu 11.8.2024 osoitteesta http://hyvakasvaakeravalla.blogspot.fi/p/blog-page_21.html
• Hongisto, T. (2023). Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ja kulttuurinen pääoma opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa 2025. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 7(1), 57–63. 
  
• Ikola, V. (11.8.2024). Turistit metsässä. Helsingin Sanomat, B10–B11.
  
• Kajaanin kaupunki. (n.d.-a). Kulttuuria Kajaanissa. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kulttuuri/
  
• Kajaanin kaupunki. (n.d.-b.). Liikunta. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/liikunta/
• Kajaanin kaupunki. (n.d.-c.). Järjestöjen toiminta-avustukset. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kaupunki-ja-hallinto/osallistu-ja-vaikuta/avustukset/jarjestojen-toiminta-avustukset/
• Kiskon Konepaja Oy. (2013). Sisäisen viestinnän opas [Ei julkaistu].
• Keski-Levijoki, N. (2024, 17. toukokuu). Kulttuuripäivillä 2024 suomalainen viittomakieli kukoisti. Kuurojen Liitto. Haettu 11.8.2024 osoitteesta https://kuurojenliitto.fi/ajankohtaista/kulttuuripaivilla-2024-viittomakielinen-kulttuuri-kukoisti/
• Korhonen, J. (2013). Kymmenen polkua populismiin: Kuinka vaikenevasta Suomesta tuli äänekkään populismin pelikenttä. Into Kustannus.
• Korhonen, J. (2016). Mikä niitä riivaa? Suomalaisen julkisen keskustelun tuska – ja eräitä etenemismahdollisuuksia. Kirjapaja.
• Korhonen, M. (2014). Herää, koulu! Into Kustannus.
• Korhonen, V. (2016). ‘In-between’ different cultures. The integration experiences and future career expectations of international degree students studying in Finland. Teoksessa A. Harju & A. Heikkinen (Toim.), Adult Education and the Planetary Condition (ss. 158–174). Vapaa sivistystyö ry. http://www.vapausjavastuu.fi/wp-content/uploads/2016/06/Planetary_condition_060716_print.pdf
• Lahtivuori, S. (13.10.2018). Kun Hugo-poika kuuroutui, perheellä ei ollut enää yhteistä kieltä – viittomakieli mullisti koko elämän. Satakunnan Kansa. https://www.satakunnankansa.fi/a/201249577  
• Oulun itäiset nuorisotalot [@nuorten_easton]. (15.10.2021). Mitä muuta haluaisit tietää meidän työstämme? Kysy kommenteissa! #nuorisoohjaaja #nuorisotyönviikko #bestjob [Video]. TikTok.
• Räsänen, H. (2016). Kulttuuritoiminta julkisissakin yksiköissä on mahdollista, jos vain tahtoa riittää [Video]. YouTube. https://youtu.be/0J2fXj6mz_4
• Tieksmäki-Metola kyläyhdistys. (n.d.). Toimintakertomus 2022. Haettu 11.8.2024 osoitteesta. https://www.laineranta.fi/@Bin/751350/Toimintakertomus+2022+lopullinen.pdf
• Valtioneuvosto. (n.d.). Valtioneuvosto [Facebook-sivu]. Facebook. Haettu 17.8.2024 osoitteesta https://www.facebook.com/valtioneuvosto

Mikäli kaksi sukunimeltään samaa henkilöä on kirjoittanut samana vuonna teoksen, lähdeviittauksessa heidät erotetaan toisistaan etunimen ensimmäisellä kirjaimella: (A. Liimatainen, 2017) ja (S. Liimatainen, 2017). Mikäli etunimetkin sattuisivat alkamaan samalla kirjaimella, lisätään toisen etunimen ensimmäinen kirjain, mikäli se on tiedossa. (J. Hakala, 2018) ja (J. T. Hakala, 2018). Missään muissa tapauksissa etunimien ensimmäisiä kirjaimia tai sen osia ei kirjoiteta lähdeviittaukseen.

Yllä olevat lähteet ovat lähdeviittauksissa: 

• Ateneum Art Museum, 2017 
  
• Haasio ym., 2018, s. 76
• Hakoköngäs & Martikainen, 2021, s. 88
• Hartwall Oy, 2023, s. 60
• Helenius, 2024
• Hongisto, 2023, 60
• Humanistinen ammattikorkeakoulu, n.d.
• HykKe – Hyvä kasvaa Keravalla -liike, 2019
• Ikola, 2024, B10
• Kajaanin kaupunki, n.d.-a
• Kajaanin kaupunki, n.d.-b
• Kajaanin kaupunki, n.d.-c
• Keski-Levijoki, 2024
• Kiskon Konepaja Oy, 2013
• Korhonen, 2013 
• J. Korhonen, 2016, s. 98
• Korhonen, 2014, s. 44
• V. Korhonen, 2016, s. 160
• Lahtivuori, 2018
• Oulun itäiset nuorisotalot, 2021
• Räsänen, 2016
• Tieksmäki-Metola kyläyhdistys, n.d.
• Valtioneuvosto, n.d.

Kirjallisista lähteistä vuosiluku löytyy yleensä helposti tai vähintään pienen hakemisen jälkeen. Toisinaan sitä ei löydy, jolloin käytetään vuosiluvun sijaan mainintaa n.d. (no date). Se korvaa vuosiluvun sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelossa. Jos n.d.-merkinnän yhteydessä tarvitaan lähteiden erotteluun pikkuaakkosia, ne erotetaan yhdysviivalla: n.d.-a.

HUOM.: Verkkosivuilla, yleensä niiden alareunassa, saattaa olla vuosilukuja. Nämä eivät kuitenkaan viittaa välttämättä sisältöön, vaan verkkosivun graafiseen ilmeeseen. Siksi niihin kannattaa suhtautua kriittisesti ja kelpuuttaa sisältötekstin vuosiluvuksi ainoastaan sellaiset, jotka ovat saumattomasti ja kiistattomasti tekstin yhteydessä. 

• Humanistinen ammattikorkeakoulu. (n.d.). Humak pähkinänkuoressa. Haettu 11.8.2024 osoitteesta https://www.humak.fi/info/

Lähdeviittauksessa: 

• Humanistinen ammattikorkeakoulu, n.d. 

Joissain lähteissä voi esiintyä n.d. -lyhenteen sijaan lyhenne s.a. Se on lyhenne latinankielisestä ilmaisusta sine anno eli ilman vuotta. Humakissa kuitenkaan sitä ei käytetä.

Lähteiden käyttämisen perusperiaate on, että lukija saa aina riittävästi systemaattisessa muodossa riittävästi tietoa käytetystä lähteestä. Näin lukija pystyy halutessaan etsimään alkuperäisen lähteen käsiinsä. 

Alla on tarkempia ohjeita erilaisiin lähdetyyppeihin. Kun tietoa haetaan, kannattaa ensin miettiä mikä lähdetyyppi on kyseessä. Tämän jälkeen on helppoa etsiä oikea merkintätapa oppaasta. 

Lähteet voivat olla julkaistuja tai julkaisemattomia. Tekstin tai kuvan julkisesti esillä oleminenkaan ei välttämättä tarkoita, että teos olisi julkaistu siinä mielessä kuin mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Se, onko lähde julkaistu vai ei, ei sinänsä määrittele sen arvoa. Molemmat voivat olla arvokkaita lähteitä.  

Kirjoissa ja lehdissä ISSN- tai ISBN-numero kertoo, että lähde on julkaistu. 

ISSN-numero tarkoittaa, että kyseessä on sarjajulkaisu (ilmestyy saman nimisenä usean numeron verran). ISBN-numero puolestaan tarkoittaa, että kyseessä on yksittäisteos.

Mikäli niillä on jompikumpi numero, ne on julkaistu. Yleensä numerosarja löytyy kirjan nimiölehdeltä. Lehden numerosarja löytyy toimitustiedot-laatikosta. 

Joskus joku teos voi olla molempia ─ sekä osa sarjaa että yksittäisteos. Tällaisia ovat usein esim. yliopistojen julkaisusarjoissa julkaistut väitöskirjat. Tällöin sitä voi ajatella kumpana hyvänsä.

Sähköisissä lähteissä julkisesti verkossa saatavilla oleva tieto on julkaistua tietoa. Esimerkiksi X-viesti on julkinen lähde. Sen sijaan suljetut keskustelufoorumit vaativat kirjautumisen ja salasanan tai jäseneksi kutsumisen. Ne eivät ole siis julkisia lähteitä. Julkaisemattomista lähteistä kerrotaan luvussa 4.8.

Jos kyse on yhden (tai useamman) yksittäisen tekijän painetusta teoksesta, lähdeluettelomerkinnän järjestys on: sukunimi, etunimi, vuosi, teoksen otsikko, mahdollisen suomentajan nimi, monesko painos on kyseessä (mikäli tämä on ilmaistu) ja kustantajan nimi.

Huomaa kuitenkin olla tarkka siitä, onko teos tekijöiden kirjoittama vai toimittama. Mikäli tekijöiden nimen perässä lukee sana (toim.) tai heidät on muuten mainittu teoksen toimittajina teoksen nimiösivulla, kyse on kokoomateoksesta ja siihen viitataan eri tavalla (ks. luku 4.3 Artikkeli toimitetussa teoksessa).

Yksittäisen tekijän tai tekijöiden tekemän teoksen nimi kursivoidaan. Jos teoksen nimessä on kaksi otsikkotasoa, niiden väliin laitetaan kaksoispiste.

• Oksanen, M. (2012). Ympäristöetiikan perusteet: Luonne, historia ja käsitteet. Gaudeamus.

Jos kyse on useamman tekijän yhdessä tekemästä teoksesta, kahden viimeisen nimen väliin sijoitetaan &-merkit. 

• Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. (2018). Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan (5. painos). Sanoma Pro. 

Mikäli kysymyksessä on käännösteos, on mainittava suomentajan nimi. Kääntäjän nimi on erityisen tärkeää suurten monografioiden ja kaunokirjallisten teosten kanssa. Kun merkitään sekä painos että kääntäjä, painos merkitään ensimmäiseksi.

• Alberoni, F. (2001). Rakastuminen (U. Ranta & L. Ryömä, suom.). Otava.
• García Márquez, G. (1971). Sadan vuoden yksinäisyys (1. painos, M. Rossi, suom.). WSOY.

E-kirjat ja verkkojulkaisut voivat olla monenlaisia formaatteja. Yhteistä niille on, että ne muodostavat loogisen, lyhyttä sivua pidemmän kokonaisuuden. Näin ne poikkeavat tavallisista verkkosivuista. 

Tyypillisimmillään e-kirja ja verkkojulkaisu on rakennettu sellaiseksi, että ne toimivat erityisen hyvin sähköisellä päätelaitteella luettaessa. E-kirjoihin, äänikirjoihin ja verkkojulkaisuihin merkitään periaatteessa samat tiedot kuin painettuihin kirjoihin. Ne voivat luonnollisesti olla myös sarja- tai kausijulkaisuja tai kokoomateoksia. Silloin niiden merkintätavassa on otettava huomioon niiden ominaispiirteet. 

HUOM: Mikäli verkkojulkaisu on tallennettu pysyvään osoitteeseen johonkin arkistoon, lähdeluetteloon merkitään tämä pysyvä osoite. Selaimen otsikkoriville ilmestyvää tilapäistä ei hakuotsikkoa ei kirjoiteta. Pysyviä osoitteita ovat esim. URN- ja DOI-alkuiset osoitteet. Esimerkiksi kaikilla ammattikorkeakoulujen opinnäytetöillä ja julkaisuilla on pysyvä DOI-osoite, koska ne on arkistoitu Theseus-palveluun.

Jos kirjan sivut on numeroitu, merkitään sivunumero normaaliin tapaan tekstiviittaukseen: 

• Korkeakouluopiskelijoiden on tärkeää osata käyttää tiedonhakumenetelmiä ja lähteitä monipuolisesti mutta myös tunnistaa eri niiden eri tilanteisiin soveltuvat käyttötavat (Kangas & Mäkelä, 2019, s. 14).

Jos e-kirjoissa ei ole sivunumerointia, viittauksessa käytetään luvun numeroa tai nimeä. E-kirjoissa on tyypillisesti monenlaisia otsikkotasoja, väliotsikoita ja taittoja. Periaatteena on kuitenkin viedä lukija mahdollisimman suoraan ja selkeästi viitatun tiedon jäljille. Tästä syystä käytetään vain sellaisia lukujen numeroita tai nimiä, jotka löytyvät myös sisällysluettelosta. Viittauksessa käytettävä otsikkotaso valitaan sen mukaan, mikä on lähin edeltävä, sisällysluettelosta löytyvä otsikko kyseiselle tiedolle, jota lainataan. 

• Polkuriippuvuusteoria viittaa tietynlaiseen lukittautumiseen jo olemassa oleviin teknologisiin tai muihin ratkaisuihin, jolloin ei enää ilman suurta vaivaa ja kustannusta kyetä vaihtamaan toimintoja toisenlaisiksi. Ollaan tultu jo ikään kuin riippuvaisiksi siitä “polusta”, jota on tähän asti kuljettu. (Hiltunen & Hiltunen, 2014, luku Mitä tarkoittaa teknologia, entä teknologian kehitys?.)

Äänikirjat merkitään lähteiksi samalla tavalla kuin muutkin julkaisut. Niiden osalta lähdeviittauksessa käytetään aikamerkintää osoittamassa sitä kohtaa, josta viitattu sisältö alkaa.

Alla olevista esimerkeistä ensimmäinen, toinen ja kolmas ovat yksittäisiä teoksia, toinen ja neljäs sarjajulkaisuja. 

• Hiltunen, E., & Hiltunen, K. (2014). Teknoelämää 2035: Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? Talentum. 
• Nivala, E., & Ryynänen, S. (2024). Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää (Toinen, uudistettu laitos). Gaudeamus.
• Jonkman, L. (2019). Introvertit: Työpaikan hiljainen vallankumous (U. Lempinen, suom.). Atena.
• Hinnerichsen, M., & Soininen, T-L. (2016). Adoptoi monumentti: Parhaita käytäntöjä. Tampereen museoiden julkaisuja, (140). https://issuu. com/vapriikki/docs/adoptoi_monumentti_iso
• Kangas, P., & Mäkelä, H. (2019). Informaatiolukutaidon ja tiedonhankintataitojen merkitys ja kehittyminen digitaalisessa opiskelussa. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (Toim.), Kampuksella digittää: Poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, (80), 12–23. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420470 

Teoksia, joiden eri luvuilla on eri kirjoittajia, kutsutaan kokoomateoksiksi. Niillä on useimmiten yksi tai useampia toimittajia. Toimittajien nimet mainitaan usein teoksen kannessa ja nimiösivulla. 

Kokoomateosten kirjoittajat mainitaan sisällysluettelossa ja kyseisen artikkelin kohdalla. Lähdeluettelossa mainitaan artikkelin kirjoittajan lisäksi myös teoksen toimittajat ja toimitetun teoksen koko nimi. Huomaa, että teoksen toimittajat mainitaan järjestyksessä: etunimen ensimmäinen kirjain, sukunimi. Loppuun tulee lisäksi maininta siitä, millä sivuilla artikkeli kokoomateoksessa sijaitsee ja kuka teoksen on kustantanut. 

Toimitetun teoksen nimi kursivoidaan. 

HUOM: Lähdeluetteloon merkitään aina koko artikkelin pituus (alku- ja loppusivujen numerot). Lähdeluetteloon ei siis merkitä pelkästään sivuja, joista tekstiä on lainattu. Sivunumeroita erottaa ajatusviiva, joka on kiinni molemmista päistään numeroissa. Sivunumeroja edeltää on kaksi s-kirjainta.

• Hakoköngäs, E., & Martikainen, J. (2021). Visuaaliset menetelmät arkiajattelun tutkimuksessa. Teoksessa S. Ryynänen & A. Rannikko (Toim.), Tutkiva mielikuvitus: Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä (ss. 82–99). Gaudeamus.

Lähdeviittauksessa: 

• Hakoköngäs & Marttinen, 2021, s. 83

Erilaiset sarjajulkaisut (esimerkiksi eri tutkimuslaitosten julkaisusarjat ja lehdet) ovat yksi toimitettujen teosten lajityyppi. Sarjajulkaisu on niissä ottanut toimittajan roolin. 

Sarjajulkaisut ilmestyvät suhteellisen säännöllisesti. Niillä on sarjanumero ja niillä voi olla myös volyymi- tai vuosikertanumero. Julkaisun nimi säilyy, vaikka järjestysnumero muuttuu. 

Sarjajulkaisut lähteet merkitään lähdeluetteloon sijoittamalla ensin tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, julkaisun nimi, julkaisun (ja mahdollisen vuosikerran tai volyymin) numero, julkaisun numero ja sivut, joilta artikkeli löytyy. Kustantajan nimeä ja paikkakuntaa ei mainita, koska ne voivat vaihtua, mutta nimi pysyy. Sarjajulkaisun nimi ja mahdollinen volyymi- tai vuosikertanumero kursivoidaan. Julkaisun numeroa ei kursivoida. 

• Hongisto, T. (2023). Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ja kulttuurinen pääoma opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa 2025. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 7(1), 57–63. 

Kausijulkaisuista ja lehdistä poimitut lähteet merkitään lähdeluetteloon sijoittamalla ensin tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, julkaisun nimi, julkaisun vuosikerran tai volyymin numero, julkaisun numero ja sivut, joilta artikkeli löytyy. Huomaa, että sivunumerot tulevat tässä aivan loppuun toisin kuin toimitetussa yksittäisteoksessa, jossa loppuun tuli vielä kustantajan nimi. Kausijulkaisuissa kustantajan nimeä ja paikkakuntaa ei mainita. 

Joskus sarjajulkaisu voi samalla olla yksittäinen teos. Tämän erottaa siitä, että sillä on sarjanumerotunnuksen (ISSN) lisäksi yksittäisteoksen tunnus (ISBN). Tunnukset löytyvät tyypillisesti teoksen alussa, ennen varsinaista sisältöä olevilta sivuilta. Toisinaan ne ovat myös teoksen takakannessa. Mikäli teoksella on yksittäisteoksen tunnus, sitä käsitellään kuin yksittäisteosta tai toimitettua teosta sen mukaisesti, kumpi se on, eikä sarjan nimeä silloin mainita lainkaan. Jos tällaisella teoksella on ainoastaan sarjanumerotunnus, se merkitään lähdeluetteloon sarjajulkaisun tavoin. Tällöin merkitään sekä toimittajatiedot että sarjan nimi ja sarjan nimi kursivoidaan.  

Lähdeviittauksessa: 

• Hongisto, 2023, s. 60

Päivittäislehdet ja verkkolehdet

Lehtien ilmestymispäivä laitetaan ilmestymisvuoden perään. Jos lehti on luettu verkossa, laitetaan lisäksi verkko-osoite. Jos lehtiartikkelissa ei mainita jutun tekijää, viitataan lehden nimellä. Lehden nimi kursivoidaan.

• Lahtivuori, S. (13.10.2018). Kun Hugo-poika kuuroutui, perheellä ei ollut enää yhteistä kieltä – viittomakieli mullisti koko elämän. Satakunnan Kansa. https://www.satakunnankansa.fi/a/201249577  

Mikäli lähteenä on printtilehti, laitetaan sivunumero tai vastaava. 

• Ikola, V. (11.8.2024). Turistit metsässä. Helsingin Sanomat, B10–B11.

• Lahtivuori, 2018  
• Ikola, 2024, s. B10

Blogeihin viitataan kuten lehtiartikkeleihin, mikäli ne ilmestyvät osana jotain blogisarjaa. Blogisarjan nimi kursivoidaan. Mikäli blogisarjaa ei ole nimetty, blogiteksteihin viitataan kuten muihinkin verkkosivuilla julkaistaviin teksteihin (ks. luku 4.9). 

• Helenius, J. (29.4. 2024). Kestävää ruokamurrosta tehdään arvoketjujen yhteistyöllä. Keskustelua ruokajärjestelmästä. https://mmm.fi/keskustelua-ruokajarjestelmasta/-/blogs/kestavaa-ruokamurrosta-tehdaan-arvoketjujen-yhteistyolla

Viittauksessa: 

• Helenius, 2024
  

Virallisiin asiakirjoihin viitataan aineiston tuottaneen instituution nimellä. Asiakirjojen joukkoon kuuluu esimerkiksi pöytäkirjat, talousarviot, toimintakertomukset ja -suunnitelmat, tiedotteet, yms.

Lähdeluetteloon merkitään asiakirjojen tarkka nimi ja mahdolliset tunnistenumerot sellaisena kuin asiakirjan julkaisija on ne ilmaissut dokumentin yhteydessä. Loppuun tulee maininta asiakirjan luonteesta, esim. pöytäkirja, viranhaltijapäätös, tms. 

• Oulun kaupunki. (7.8.2024). Rakennuslautakunta 12/24 [Pöytäkirja]. 

• Oulun kaupunki, 2024

Yhdistysten osalta esimerkiksi pöytäkirjat ovat yhdistyksen nimissä tehtyjä, vaikka niillä on henkilönimet allekirjoittajina. Tästä syystä niihin viitataan yhdistyksen, ei allekirjoittajan nimellä.

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät välttämättä sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julkisia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, ne eivät ole julkaistuja sanan varsinaisessa mielessä. Tästä syystä tällaisten dokumenttien lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan sanat: Ei julkaistu. Mikäli ne kuitenkin on julkaistu kaikille avoimella foorumilla netissä, ne ovat julkaistuja. Tuolloin ei julkaistu -maininta jätetään pois ja lisätään verkko-osoite, josta dokumentti löytyy. Dokumentin nimi kursivoidaan. 

• Siikakosken voimailuseura ry. (23.3.2017). Hallituksen pöytäkirja [Ei julkaistu].
• Tieksmäki-Metola kyläyhdistys. (n.d.). Toimintakertomus 2022. Haettu 11.8.2024 osoitteesta https://www.laineranta.fi/@Bin/751350/Toimintakertomus+2022+lopullinen.pdf

Viittauksessa:

• SOTE-sopimus 2022–2025, voimassa 1.5.2022 lukien, 2022, 10 §

• Teknologiateollisuus ry., & Teollisuusliitto ry. (2020). Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välinen työehtosopimus 4.1.2020-30.11.2021. Haettu 8.11.2024 osoitteesta https://www.teollisuusliitto.fi/wp-content/uploads/2020/02/www_TES_2020-Teollisuusliitto-04012020.pdf

Viittauksessa: 

• Teknologiateollisuus ry., & Teollisuusliitto ry., 2020

Työehtosopimus voi olla julkaistu verkkosivuilla, jolloin siihen sovelletaan normaalia verkkosivun viittausohjetta. 

• Kunta-alan yleinen virka- ja työehtosopimus 1.5.2022 lukien. (2022a). IV luku Vuosiloma. Haettu 8.11.2024 osoitteesta https://www.kt.fi/sopimukset/kvtes/2022/luku-4-vuosiloma
• Kunta-alan yleinen virka- ja työehtosopimus 1.5.2022 lukien. (2022b). VII luku Luottamusmiehet. Haettu 8.11.2024 osoitteesta https://www.kt.fi/sopimukset/kvtes/2022/luku-7-luottamusmiehet

Viittauksessa: 

• Kunta-alan yleinen virka- ja työehtosopimus 1.5.2022 lukien, 2022a 
• Kunta-alan yleinen virka- ja työehtosopimus 1.5.2022 lukien, 2022b

Laeilla ja asetuksilla ei ole nimettyä henkilötekijää. Lait syntyvät eduskunnassa tietyssä prosessissa. Lain tekijäksi ei kuitenkaan merkitä eduskuntaa tai istuvaa presidenttiä, joka allekirjoittaa lain.  Lakien yhteydessä ei myöskään mainita sitä kanavaa, josta ne on luettu. Lähdeluetteloon ei siis laiteta Finlex- tai Edilex-osoitetta tai lakikirjan painostietoja. Lähtökohtana on, että lait ja asetukset ovat kaikkialla samanmuotoisia, jolloin niiden konkreettista sijaintitietoa ei tarvitse mainita. 

Lakeihin ja asetuksiin viitataan kyseisen säädöksen nimellä ja asetusnumerolla sekä vuosiluvulla, jotka löytyvät helposti Finlex-tietokannasta (avautuu uuteen välilehteen).   

Vanhemmissa laeissa vuosiluku on kirjoitettu päiväysmuodossa ja asetusnumero on ilmoitettu sen jälkeen. Esimerkiksi Ammattikorkeakoululain yhteydessä tiedot ovat 14.11.2014/932. Lähdeviittausta ja lähdeluetteloa varten ne täytyy kääntää toiseen järjestykseen ja poistaa päivämäärätieto. Lain nimi ja numerot kursivoidaan lähdeluettelossa.

Lait merkitään lähdeluetteloon samoilla ensimmäisillä sanoilla kuin tekstin lähdeviitteessäkin. 

• Ammattikorkeakoululaki 932/2014.

Jos tekstissä viitataan lain tiettyyn pykälään, se merkitään mukaan viitteeseen.

• Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 256/1995, 18 §

Opinnäytetöihin viitattaessa lähdeluettelossa kerrotaan tekijän, vuosiluvun ja työn nimen lisäksi myös se, missä se on tehty ja millaisesta opinnäytteestä on kysymys.

Jos opinnäyte on saatavissa avoimissa sähköisissä tietokannoissa (kuten nykyään useimmat ovat), mainitaan tietokannan nimi (esim. Theseus) ja lisätään URN-osoite. Opinnäytetyön nimi kursivoidaan. 

• Posti-Ahokas, N. (2013). Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta [Amk-opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu]. Theseus. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920518
• Kavalus, M. (2019). Ongelmallisen videopelaamisen ja videopeliriippuvuuden esiintyminen opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien työssä [Pro Gradu, Lapin yliopisto]. Lauda. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080623530

Viittauksessa: 

• Posti-Ahokas, 2013, s. 22
• Kavalus, 2019, s. 16

Kaikkia lähdemateriaaliksi soveltuvia teoksia ei ole välttämättä virallisesti julkaistu millään foorumilla. Kirjan ja lehden perinteinen muoto ei välttämättä takaa sitä, että kyseessä on julkaisu.

Koska lähdeluettelon tarkoitus on johdattaa lukija mahdollisimman tarkasti lähteen äärelle, on paikallaan mainita, mikäli joku lähde ei ole julkisesti saatavissa. Tällöin lukija ei lähde etsimään sitä mistään julkisista arkistoista, kirjastoista tai netin kaikille avoimilta sivuilta. Julkaisemattomien lähteiden lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan hakasulkeisiin sanat: [Ei julkaistu]. Lähteen nimi kursivoidaan.

Esimerkkejä tyypillisistä julkaisemattomista lähteistä:

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät aina sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julkisia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, niitä ei ole välttämättä julkaistu kaikille näkyväksi esimerkiksi verkkosivuilla. Myös monet yritysten ja yhteisöjen henkilöstölle suunnatut oppaat ovat yleensä julkaisemattomia.

• Kiskon Konepaja Oy. (2013). Sisäisen viestinnän opas [Ei julkaistu].

Tyypillisiä lähdeaineistoja ovat myös erilaiset raportit, joita esimerkiksi hankkeet ja työyhteisöt tuottavat toiminnastaan. Joskus raportit on julkaistu, mutta suuri osa on julkaisemattomia.

• Humanistinen ammattikorkeakoulu. (2018). Lights On! -hankkeen loppuraportti [Ei julkaistu].

Erilaiset kirjautumista vaativat sivustot ja keskustelufoorumit, jotka vaativat jäsenenä olemisen tai muun tunnistautumisen (esim. intranet-ympäristöt), eivät ole julkisia. Julkaisemattomia tietoja lähteenä käytettäessä on oltava erityisen huolellinen sen suhteen, ettei riko julkaisemattoman lähteen suojaa ilman, että ne tahot, joiden tietoja käytetään, ovat asiasta tietoisia ja ovat antaneet siihen suostumuksensa. Lisää aiheesta löydät luvusta 4.14 Henkilökohtainen tiedonanto. 

Tarkista aina julkaisemattomien asiakirjojen tekijöiltä tai haltijiolta, onko niissä oleva tieto mahdollisesti luottamuksellista tai salassa pidettävää ja toimi sen mukaisesti.

Lähdeviittauksessa: 

• Kiskon Konepaja Oy, 2013, s. 2
• Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2018, s. 11 

Lähdeviittaus verkkosivustoon tehdään samalla tavalla kuin muunkinlaisiin lähteisiin

Verkkosivut ovat usein tärkeitä lähteitä, mutta lähdemerkintöjen tekemistä vaikeuttaa se, että niissä on niin paljon erilaista sirpaleista informaatiota. Verkkosivujen taitto voi heikentää yhteen liittyvien asioiden hahmottumista. Kannattaa siis ensin tarkastella sivuston kokonaisuutta ja tietoa.

Verkkosivuillakin ensisijaisesti etsitään tekstin (voi olla myös kuva, video tms.) tuottanutta tahoa. Mikäli tekstin välittömässä yhteydessä mainitaan henkilö, joka tekstin on tuottanut, käytetään hänen nimeään. Mikäli nimen suhde tekstiin on epäselvä (se sijaitsee kauempana tekstistä, esimerkiksi alakehyksessä), sitä ei tule käyttää. Jos lainattavaan kohtaan on mahdoton yhdistää henkilötekijää, tekijäksi merkitään verkkosivuston omistava instituutio. Toisinaan instituution nimeäkään ei ole löydettävissä. Kyse voi olla esimerkiksi useiden toimijoiden verkostosta, joka on tuottanut sivun yhdessä ja se ikään kuin on organisaatioista irrallinen. Silloin käytetään verkkosivun nimeä, esimerkiksi (Verneri.net, 2019). 

Verkkosivulähteisiin ei välttämättä ole yhdistettävissä mitään selkeää päivämäärää, jolloin sivun varsinainen tekstisisältö on julkaistu. Verkkosivuston marginaaleissa voi tosin olla erilaisia vuosilukuja, mutta ne eivät välttämättä liity suoraan tekstisisältöön, jolloin niitä ei tule käyttää. Ainoastaan sellaisia vuosilukuja voi käyttää, joiden suhde lainattavaan materiaaliin on välitön ja kiistaton. Tällainen voi olla esimerkiksi uutisartikkelin tai blogikirjoituksen päivämäärätieto. Jos vuosilukua ei ole saatavilla, käytetään merkintää ”n.d.”, joka tulee englanninkielisistä sanoista ”no date”, ei päiväystä. 

Jokainen erillinen verkkosivu on oma lähteensä. Eli kun esimerkiksi klikkaat itsesi pääsivulta jollekin toiselle sivulle, se vie sinut toiseen lähteeseen. On tärkeää, että lähteet erotellaan, sillä esimerkiksi pelkälle Humakin pääsivulle viittaava lähde ei auta löytämään jollekin alasivulle sijoitettua tietoa. 

Perussääntö: kun osoiterivillä osoite muuttuu hiemankin, myös lähde muuttuu.

• Kajaanin kaupunki. (n.d.-a.). Kulttuuria Kajaanissa. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kulttuuri/
• Kajaanin kaupunki. (n.d.-b.). Liikunta. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/liikunta/
• Kajaanin kaupunki. (n.d.-c.). Järjestöjen toiminta-avustukset. Haettu 12.8.2024 osoitteesta https://www.kajaani.fi/kaupunki-ja-hallinto/osallistu-ja-vaikuta/avustukset/jarjestojen-toiminta-avustukset/

Lähdeluetteloon, mutta vain sinne, merkitään koko pitkä http-osoite

On tärkeää, että lähdeluettelo vie perille suoraan lähteeseen. Siksi verkkosivun http-osoite laitetaan näkyviin kokonaisuudessaan, olipa se kuinka pitkä hyvänsä. Sitä ennen kirjoitetaan päivämäärä, jolloin teos on haettu, eli luettu verkosta. Tämä tehdään siitä syystä, että verkossa olevat lähteitä päivitetään uusilla sisällöillä, ne voivat hävitä tai niitä voidaan siirrellä, jolloin osoite ei enää välttämättä vie myöhemmin perille. Haettu-merkintä päivämäärineen on kirjoittajan tae siitä, että lähde oli ainakin tuolloin vielä nähtävissä verkossa. 

Lähdeluettelossa lähteen otsikkona käytetään sitä otsikkoa, joka liittyy välittömästi tekstin sisältöön. Tämä otsikko kursivoidaan.Toisinaan se voi olla hyvin yleistäkin muotoa, esimerkiksi “Yleistä” tai “Tietoa yhdistyksestä”, jne. Pääasia on, että se on kyseisen selausnäkymän otsikko, ei sivuston nimi, tms. 

• AGMA ry. (n.d.). AGMAn jäsenet. Haettu 11.8.2024 osoitteesta http://www.agma.fi/members

• Keski-Levijoki, N. (17.5.2024). Kulttuuripäivillä 2024 suomalainen viittomakieli kukoisti. Kuurojen Liitto. Haettu 11.8.2024 osoitteesta https://kuurojenliitto.fi/ajankohtaista/kulttuuripaivilla-2024-viittomakielinen-kulttuuri-kukoisti/

• AGMA ry, n.d.
• Keski-Levijoki, 2024

Myös videoihin, podcasteihin ja muuhun digitaaliseen materiaalin viitattaessa käytetään samaa periaatetta kuin muissa lähteissä: tärkeintä on osoittaa tekijä tai taho, joka on vastuussa sisällön käsikirjoituksesta (yleensä podcastin juontaja/t). Se merkitään lähteeseen aina ensimmäisenä. Joskus on hankalaa hahmottaa, mitä tekijyyttä tarkoitetaan ─ teos voi olla yhtä painava sekä sisällöllisesti että taiteellisena tuotoksena, esim. videona tai lyhytelokuvana. 

Teoksen nimi kursivoidaan, mutta jos se on osa jotain julkaisu sarjaa (esim. podcast-sarja), sarjan nimi kursivoidaan. 

Lähdeluettelomerkintään laitetaan tekijän ja hänen esityksensä/teoksensa otsikon lisäksi myös sen tuottanut ja julkaissut taho, esim. podcastin osalta sen tuottanut taho, mikäli se on tiedossa. 

• Räsänen, H. (11.3.2014). Kulttuuritoiminta julkisissakin yksiköissä on mahdollista, jos vain tahtoa riittää [Video]. YouTube. https://youtu.be/0J2fXj6mz_4
• Kareinen, J. (Juontaja). (21.4.2019). Olemmeko hukkaamassa keskustelun taidon (nro. 14) [Podcast-jakso]. Hyvää huomista -tulevaisuuspodcast. Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/olemmeko-hukkaamassa-keskustelemisen-taidon/  
• Anttonen, E.(Juontaja). (11.10.2023). Mistä toivo löytyy kriisien keskellä (nro. 9) [Podcast-jakso]. Laumapodi. Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://soundcloud.com/podiskelua/mista-toivo-loytyy-kriisien-keskella
• Ateneum Art Museum. (17.3.2017). Suomen taiteen tarina – Eero Järnefelt: Kaski, 1893 [Video]. YouTube. https://youtu.be/__v1hreo2Tg

Kun viitataan esitykseen itseensä teoksena, tieto tekijyydestä löytyy yleensä viimeistään lopputeksteistä. Tekijöitä voi olla monta, mutta yleensä joku taho tai henkilö on merkitty tekijänoikeuksien haltijaksi. Tätä tietoa on luontevaa käyttää tekijätahona. Joskus tekijänoikeuksienkaan haltijaa tai tuotanto-organisaatiota ei ole merkitty, jolloin voidaan käyttää esimerkiksi keskeisten sisällöstä (käsikirjoitus) ja muodosta (ohjaus, kuvaus, jne) vastaavien nimiä.

Viittauksessa: 

• Räsänen, 2016
• Kareinen, 2019 
• Anttonen, 2023

Jos sosiaalisen median alusta on julkinen, sitä voi käyttää lähteenä ilman luvan kysymistä. Sen sijaan sellaisten foorumeiden, joilla on rajattu lukijapiiri, tarjoamaa tietoa ei voi eettisesti käyttää lähteenä ilman asianomaisten lupaa. Näiden osalta noudatetaan ohjetta henkilökohtaisen tiedonannon merkitsemisestä. Muista aina pyytää keskustelu- ja viestikumppaneiltasi lupa viestien käyttöön!

Teknisesti sosiaalisen median viestit noudattavat samaa periaatetta kuin muutkin lähteet. Sosiaalisessa mediassa ei yleensä ole otsikoita. Päivitysten osalta otsikko korvataan kirjoittamalla sen tilalle maksimissaan 20 sanan mittainen katkelma (emojeineen) viestin alusta. Mikäli tähän sanamäärään mahtuu, otetaan mukaan myös viestin perässä olevat aihetunnisteet. Kyseinen teksti kursivoidaan. 

Jos päivitykseen on lisätty kuvia tai linkkejä, niistä mainitaan. Samoin mainitaan, että kyseessä on päivitys. 

Facebook-päivitykseen viittaaminen:

• Yle. (5.8.2024). Kun Supernormaalia-sarjan koekuvaukset järjestettiin Tesoman koululla syksyllä 2022, ysiluokalla ollut Veeti Salmi ei ollut ajatellutkaan menevänsä niihin. ”Joo, se meni [Linkki lisätty] [Päivitys]. Facebook. https://www.facebook.com/yleisradio

Facebook-sivuun viittaaminen poikkeaa hieman facebook-päivitykseen viittaamisesta. Koska ei viitata mihinkään erityiseen päivitykseen, alkuun ei tule päivämäärää vaan n.d.-merkintä. Sen sijaan lisätään loppuun se päivämäärä, jolloin lähde on haettu verkosta. 

• Valtioneuvosto. (n.d.). Valtioneuvosto [Facebook-sivu]. Facebook. Haettu 11.8.2024 osoitteesta https://www.facebook.com/valtioneuvosto

Instagram-päivitykseen viittaaminen: 

• Uudenkaupungin kaupunginkirjasto [@uudenkaupunginkirjasto]. (26.7.2024). Uudenkaupungin kirjastosta saat lainaan paitsi tietoa myös taitoa – iso kirjo urheiluvälineitä loppukesän riemuihin on saatavilla kaikille kirjastokortin haltijoille! Tutustu valikoimaan [Valokuva]. Instagram. https://www.instagram.com/p/C94AK1fN_5C/?img_index=1

X:ään viittaaminen:

• Stubb, A. [@alexstubb]. (18.7.2024). Jag deltar idag i Europeiska politiska gemenskapens möte i Woodstock, Storbritannien. Målet med mötet är att stärka säkerheten, stabiliteten och [Viesti]. X. https://x.com/alexstubb/status/1813826005296976173

TikTokiin viittaaminen: 

• Oulun itäiset nuorisotalot [@nuorten_easton]. (15.10.2021). Mitä muuta haluaisit tietää meidän työstämme? Kysy kommenteissa! #nuorisoohjaaja #nuorisotyönviikko #bestjob [Video]. TikTok.

Lähdeviitteessä merkitään sukunimi ja vuosi

• Yle, 2024
• Valtioneuvosto, n.d.
• Uudenkaupungin kaupunginkirjasto, 2024
• Stubb, 2024
• Oulun itäiset nuorisotalot, 2021

Videomuotoinen mainos: 

• Audi Finland. (2012). Audi Quattro -mainos [Video]. Youtube. https://youtu.be/QzXqB3IBCRs?feature=shared

Lehtimainonta (kursivoidaan lehden mukaan): 

• Hartwall Oy. (2023). Olemme menettäneet jälkemme. Helsingin Sanomat, kuukausiliite, 2003(11), 60. 

Ulkomainos:

• Mannerheimin lastensuojeluliitto ry. (2022). Sinisen valon sukupolvea on suojeltava [Ulkomainos].  

Viittauksessa: 

• Audi Finland, 2012
• Hartwall Oy, 2023, s. 60
• Mannerheimin lastensuojeluliitto ry, 2022  

Tekoälyyn viitattaessa on tärkeää mainita tekoälyohjelman nimi ja sen käyttöversio sekä päivä, jona sitä on käytetty. Mukaan tulee myös linkki. Jokainen tekoälyhaku on yksilöllinen. Niihin ei synny yksilöivää linkkiä, jota lukija voisi myöhemmin hyödyntää. Tästä syystä ei ole tarpeen lisätä tarkenteita a, b, c jne., vaan viitataan samaan lähteeseen niin kauan kuin versio säilyy samana. 

• Open AI. (2023). ChatGPT (versio maaliskuu 2023) [Suuri kielimalli]. https://chat.openai.com/

Lähdeviittauksessa:

• Open AI, 2023

Kun tekoäly mainitsee lähteitä, on varmistettava, että ne todellisuudessa ovat olemassa. On myös lähtökohtaisesti etsittävä tekoälyn viittaamat sisällöt näistä alkuperäislähteistä ja viitattava suoraan niihin. Mikäli näin ei perustellusta syystä voi tehdä, toimitaan kuten toissijaiseen lähteeseen viitattaessa.

Tutustu huolellisesti opinnäytetyöoppaassa olevaan ohjeeseen siitä, miten tekoälyn hyödyntäminen tekstin tuottamisessa tulee tuoda esiin. Humakin tekoälyn käyttösuositukset noudattavat Arenen (avautuu uuteen selaimeen) suosituksia. 

Henkilökohtaisiksi tiedonannoiksi lasketaan kaikki sellainen tieto, joita ulkopuolinen lukija ei voi saada haltuunsa. Näitä ovat esimerkiksi puhelinkeskustelut, tekstiviestit, sähköpostiviestintä, chat-keskustelut, intranetissä ja suljetuissa verkkoympäristöissä tapahtuva viestintä sekä sosiaalisen median livestriimi.

Henkilökohtaisia tiedonantoja eivät kuitenkaan ole sellaiset luennot, paneelikeskustelut tms. tilaisuudet, jossa joku puhuu suuremmalle yleisölle. Poikkeuksellisesti kuitenkin opetustilanteissa saatu tieto luetaan kuitenkin henkilökohtaiseksi tiedonannoksi, vaikka kuulijoita on kerralla useampikin. 

Joskus jokin tärkeä tieto voi olla peräisin haastattelusta. Silloin, kun kyseessä on tietoperustaan kuuluva haastattelu (esimerkiksi asiantuntijan haastattelu tai opinnäytetyön toimeksiantajan haastattelu), kyseessä on henkilökohtainen tiedonanto. Tällainen haastattelu on eri asia kuin tutkimuksellinen haastattelu, joka esimerkiksi opinnäytetyössä muodostaa aineiston ja on analysoinnin kohde. Näitä aineistohaastatteluja käsitellään toisella tavalla. Niihin ei viitata henkilökohtaisena tiedonantona vaan analyysi rakennetaan siten, että haastateltavien nimet tulevat muulla tavoin ilmi (mikäli kyseessä ei ole anonymisoitu haastattelu) tekstissä soveltuvissa kohdin. 

On erittäin tärkeää, että henkilökohtaisen tiedonannon antaja tietää, mihin tietoa tullaan käyttämään ja antaa siihen suostumuksensa. Joskus tiedon mahdollista käyttötarkoitusta ei voi tietää ennakolta, jolloin sitä ei voi kertoa etukäteen. Luvan tiedon käyttöön voi aina varmistaa jälkikäteen tiedon antajalta. 

Henkilökohtaisia tiedonantoja ei laiteta lainkaan lähdeluetteloon, mutta ne mainitaan viittauksissa näin: 

• (P. Hokkanen, henkilökohtainen tiedonanto, 13.4.2024)

Joskus lähdekirjallisuudessa voi näkyä merkintää “pers. comm.” Humakissa kuitenkin käytetään suomenkielisiä merkintöjä.

Arvokasta ja ajankohtaista tietoa voi saada myös esimerkiksi seminaareissa ja konferensseissa pidetyistä asiantuntijapuheenvuoroista. Niihin viitataan puhujan nimellä, sen jälkeen tulee vuosi päivämäärineen ja tilaisuuden ohjelmatiedoissa mainittu puheenvuoron otsikko sekä paikkakunta. Puheenvuoron otsikko kursivoidaan. 

• Heusala, T. (2019, 24. lokakuu). Aivotyö & kognitiivinen ergonomia [Esitelmä]. Digi & työhyvinvointi -seminaari, Rovaniemi.

Taulukoiden, kuvioiden ja kuvien osalta ohje ei noudata täsmällisesti APA7:n ohjetta vaan se on muokattu muodoltaan saavutettavammaksi. 

Humakissa käytetään erilaisista tekstiä elävöittävistä visualisoinneista kolmenlaisia nimityksiä: 

• Taulukot ovat taulukoita.
• Kaikenlaiset kaaviot, diagrammit ja muut kuviot ovat kuvioita.
• Valokuvat ja muut kuvat ovat kuvia. 

Kaikki visualisoinnit numeroidaan siten, että jokaisella lajilla on oma juokseva numerointinsa: 

• Taulukko 1, Taulukko 2, Taulukko 3 jne
• Kuvio 1, Kuvio 2, Kuvio 3, jne
• Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, jne. 

Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), sen on toimittava itsenäisesti.

Kaikilla visualisoinneilla on oma taulukko-, kuvio- tai kuvatekstinsä. Se muodostaa visualisoinnin kanssa erottamattoman parin ja toimii sitä selittävänä osana. Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), se toimii itsenäisesti, eli siinä (ja sen tekstissä) on kaikki ymmärtämisen kannalta olennainen mukana.

Taulukon, kuvion ja kuvien teksti laitetaan niiden alapuolelle. Tekstit ovat normaalia leipätekstiä pienempiä, jotta ne erottuvat siitä selkeästi. Älä käytä lihavointia tai kursiivia. Teksti alkaa aina taulukon, kuvion tai kuvan numeroinnilla. Sen jälkeen tulee piste ja sen perään selostus taulukon, kuvion tai kuvan sisällöstä. Teksteissä on yksityiskohtaista, taulukon/kuvan/kuvion sisältöön liittyvää tietoa. Mikäli niissä on lainattua sisältöä, niihin viitataan taulukko-, kuvio- tai kuvatekstissä.

• Taulukko 1. Taiteilijoiden syyt hakeutua taiteilijaksi hankkeeseen. Skaala 0 = ei lainkaan merkitystä, 5 = erittäin suuri merkitys, n=10–11.

Valokuviin lisätään aina kuvaajan nimi ja vuosiluku. Mikäli visualisointi on jonkun muun kuin kirjoittajan kyseistä tarkoitusta varten muotoilema, maininta tekijästä lisätään kuva/kaavio-tekstiin. Maininnan perään laitetaan sulkuihin vuosiluku, mikäli se on tiedossa. Vaikka kyse onkin lähdeviittauksenomaisesta merkinnästä, tietoa ei näissä tapauksissa kuitenkaan enää toisteta lähdeluettelossa. Mikäli kuva/kaavio on kuitenkin aiemmin julkaistu jossain aikaisemmassa teoksessa, siitä tehdään normaali lähdeviittaus ja se lisätään lähdeluetteloon.

• Kuva 3. Valmis muraali on näyttävä näky Peltosaaressa. Säänkestävä teos tulee ihastuttamaan alueen käyttäjiä vielä pitkään, sillä rakennus on tarkoitus purkaa vasta 2026. Kuva: Emma Abendstein (2016).
• Kuvio 3. Toimintatutkimuksen vaiheet. Grafiikka: Nina Luostarinen (2016).

Toisilta lainatut kuviot on sallittua piirtää myös itse uusiksi, mikäli ei muuta niiden asiasisältöä. Näin saa omaan julkaisuunsa siistin ja huolitellun yleisilmeen. Tällöinkin pitää kuitenkin viitata alkuperäiseen lähteeseen. Silloin viitataan teknisesti näin:

• Kuvio 2. Maailmankaikkeuden järjestys Muttilaisen (2002, kuvio 7) pohjalta.

Voi myös tehdä niin, että lainaa osaa kuviosta tai taulukon tiedoista muualta ja lisää siihen omia tietojaan. Tällöin pitää kuitenkin kuva- tai taulukkotekstistä selkeästi käydä ilmi, mikä osa on lainattua. Esimerkiksi näin:

• Kuvio 2. Maailmankaikkeuden järjestys. Alkuräjähdystä kuvaava osuus perustuu Muttilaisen (2002, kuvio 7) näkemykseen.

Mikäli jotain taulukkoa, kuviota tai kuvaa lainataan lähteenä, siihen viitataan muuten samoin kuin muuhunkin lähteeseen, mutta sivunumeron sijaan käytetään lähteessä ilmoitettua taulukko-, kuvio- tai kuvanumeroa.