Lähdeviittausopas

Lähdeviittausopas siirtymäajalle 31.7.2025 saakka Humakin lähdeviittausohje muuttuu 1.8.2024 alkaen Harvard-standardin mukaiseksi. Ne opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa tätä ennen, voivat halutessaan käyttää tätä Humakin aiempaa lähdeviittausopasta 31.7.2025 saakka.

A drawn paper airplane flying.

Lähdeviittausopas luettavissa ja ladattavissa pdf-tiedostona

1 Lähteiden rooli opinnäytetöissä ja muissa oppimistehtävissä

1.1 Milloin viittausta tarvitaan?

1.2 Lähdeviitteiden merkitsemistavat

2 Lähdeviitteet tekstissä

2.1 Ytimekäs ilmaisu ja tarkka sijoittelu tuottavat selkeyttä

2.2 Lähteiden vaikutusrajan ilmaiseminen on tärkeää

2.3 Lähteiden merkitsemistavoista

3 Lähdeluettelon laatiminen

3.1 Lähdeviittausten ja lähdeluettelon välinen suhde

3.2 Lähteiden aakkostaminen

3.3 Puuttuvat julkaisuvuodet

4 Viittausohjeita erilaisiin lähdetyyppeihin

4.1 Kirja, painettu

4.2 E-kirjat, äänikirjat ja verkkojulkaisut

4.3 Artikkeli toimitetussa teoksessa

4.4 Artikkeli lehdessä, sarjassa tai kausijulkaisussa

4.5 Viralliset asiakirjat ja muut viralliset dokumentit

4.6 Lait ja muut dokumentit ilman henkilötekijää

4.7 Julkaisemattomat lähteet

4.8 Verkkosivut

4.9 Mainokset

4.10 Suullisesti saatu tieto

4.11 Haastattelut

4.12 Opinnäytetyöt

4.13 Videot, podcastit ja muu digitaalinen materiaali

4.14 Sähköpostit ja muut digitaaliset viestit

4.15 Tekoäly

5 Suorat lainaukset

6 Taulukot, kuviot ja kuvat

Kirjoita omin sanoin, mutta viittaa lähteisiin, kun tieto on muualta peräisin

Lähteiden monipuolinen käyttäminen ja lähdeviitteiden huolellinen merkitseminen ovat edellytyksiä tietoperustaisen tekstin uskottavuudelle. Lähteitä hyödynnettäessä ei ole tarkoitus siteerata niitä sanasta sanaan. Lähteestä otetaan olennaiset asiat soveltaen niitä omaan aiheeseen. Tämä pätee myös vieraskielisiin lähteisiin, joita ei ole tarkoitus suomentaa sanatarkasti. Tekstiin ei pidä kirjoittaa mitään, mitä tekijä itse ei ole täysin ymmärtänyt ja sisäistänyt. Käytä alkuperäisiä ja luotettavaksi tiedettyjä lähteitä. Tarkista erityisesti internet-lähteiden luotettavuus. Apua lähdekritiikkiin saat tältä sivulta

Nyrkkisääntö: lukijan pitää voida yksiselitteisesti erottaa, mikä tekstissä on kirjoittajan omaa panosta, mikä muualta saatua ainesta.

Lähdeviitteen tärkein tarkoitus on kertoa lukijalle, kenen tekstiä tai ajatuksia lainataan tai referoidaan, ja mistä kirjoittaja on ammentanut tietoja käsittelemästään asiasta. Hänen tulee myös voida tarkistaa tiedon oikeellisuus alkuperäisestä lähteestä. Näin hän voi halutessaan perehtyä aihepiiriin lähteiden perusteella laajemminkin.

Lähdeviitteiden avulla annetaan kunnia tekstin asiasisällöstä sille taholle, jolle se kuuluu. Tekijänoikeudet suojaavat julkaistuja teoksia ja niiden rikkomisesta (plagioinnista) seuraa rangaistus tai vähintäänkin ikäviä tilanteita. Toisen henkilön tuottamaa tietoa voi kuitenkin käyttää, kunhan sen alkuperä on ilmoitettu asianmukaisesti.

Eri tutkimus- ja oppilaitosten lähdeviittausten yksityiskohdat vaihtelevat, mutta niiden perusperiaatteet ovat aina samat. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa noudatetaan kaikissa tapauksissa tämän sivuston antamien ohjeiden mukaista käytäntöä. 

 

Säilytä tekstin eheys

Kun lainataan paljon lähteitä, tekstin eheys saattaa helposti kärsiä. Sitä rikkovat sekä lähdeviittausmerkinnät että eri lähteiden tyyli, joka helposti kantautuu mukaan tekstiin. Siksi onkin tärkeää tarkastella tekstin sujuvuutta ja muotoilla se omin sanoin sellaiseksi, että tekstin rytmi ja sisältö etenevät katkeamatta. 

  • Sekä taide että leikki edellyttävät mielikuvitusta, yllätyksiä, ennalta-arvaamattomuutta sekä palkitsemista. Niille on yhteistä myös fantasia, illuusio ja mielikuvittelu. Molemmille ominainen tutkiminen ja uteliaisuus ovat rakennusainetta luovuudelle ja innovatiivisuudelle. (Dissanayake 1974; 2000.) Lisäksi kumpikin toiminto tuottaa tekijöilleen flow-kokemuksia (Csíkszentmihályi 2005, 126). Leikin flow syntyy siitä, kun leikkijät jakavat leikin todellisuuden yhdessä ja leikki ja leikkijät sulautuvat yhteen (Sava & Katainen 2004, 32).

 

Laita lähteet ja oma ajattelusi keskustelemaan keskenään 

Alla olevassa esimerkissä mustalla kirjoitetut sisällöt ovat peräisin lähteestä. Välissä on kirjoittajan omaa tekstiä, joka on merkitty sinisellä. Huomaa erityisesti, miten kirjoittaja on kiinnittänyt viimeisen virkkeen lähdeviittauksen yhteyteen käyttämällä se-pronominia, joka yhdistää virkkeiden sisällöt yhteen ja liittää ensimmäisen virkkeen alussa olevan viittauksen koskemaan myös viimeistä virkettä. Hän on myös selventänyt eroa lainatun tekstin ja itse tuotetun tekstin välillä käyttämällä me-pronominia. Jälkimmäinen viittaus on lyhennetty muotoon mt. Näin tehdään silloin, kun käytetään useamman kerran peräkkäin samaa lähdettä. Tästä ja muista lähdeviittaustekniikan yksityiskohdista voit lukea lisää seuraavilta välilehdiltä. 

Tiimin välinen vuorovaikutus on yksi onnistuneen ryhmätyön edellytys. Tiimin tehokkuutta voidaan kuvata jäävuorimallilla, jossa vuorovaikutuksen lisäksi tärkeitä elementtejä ovat tavoitteen saavuttaminen sekä yksilöllinen jäsenyys sekä sitoutuminen. (Vehkaperä, Pirilä & Roivas 2013, 65–66.) Mielestäni meidän työryhmämme vuorovaikutus oli hyvin

  • luontevaa, ja kaikki nämä jäävuorimallin asiat olivat kunnossa. Ryhmämme kesken yhteistyö oli vaivatonta. Kaikki osasivat ottaa itselleen sopivia vastuualueita, ja pääsimme vauhtiin tehokkaasti. Mukavaa oli myös huomata se, että kaikki ottivat työn tosissaan ja hoitivat tunnollisesti omat osuutensa.Julkaisussa Innostu ja innovoi (mt., 65) puhutaan myös tiimin tehokkuudesta. Sen mukaan monilta ryhmätyön haasteilta vältytään, kun ryhmän tehtävät ovat tarpeeksi haastavia, mielekkäitä, ja ne vaativat kaikkien ryhmäläisten osallistumista.

Lähdeviittaustyylit

Lähdeviitteiden merkitsemistapoja on kolme erilaista:

  1. Tekstiviitteet, joissa viitemerkintä tulee tekstin sisään merkittäviin sulkeisiin.
  2. Alaviitteet, joissa tekstiin merkitään yläindeksi asianomaiseen viittauskohtaan ja viitteet kootaan sivun alalaitaan leipätekstistä erottuvaksi luetteloksi.
  3. Loppuviitteet, joissa tekstiin merkitään yläindeksi asianomaiseen viittauskohtaan ja viitteet kootaan koko tekstin loppuun omaksi luettelokseen.

Humakissa käytetään ensisijaisesti tekstiviitteitä, ja tämä ohjeistus on laadittu tekstiviitemerkintöjä varten. Samaa käytäntöä noudatetaan läpi koko tekstin, eikä sitä voi vaihtaa kesken kaiken. Jos tekstissä käytetään viitteiden merkitsemiseen tekstiviitejärjestelmää, ei se estä käyttämästä vaikkapa alaviitteitä leipätekstistä erottuvien tarkennusten tekemiseen tai tarvittavien lisätietojen esittämiseen.

Joissakin poikkeustapauksissa, jos julkaisun toimittaja on siitä antanut ohjeen tai opinnäytetyötä ohjaava opettaja luvan, voi käyttää myös ala- tai loppuviitejärjestelmää. Tällaisena poikkeuksena voisi olla vaikkapa sellainen opinnäytetyö, jossa käytetään poikkeuksellisen paljon asiakirjalähteitä. Tällöin tekstiviitteistä voisi tulla niin pitkiä, että ne haittaisivat olennaisesti tekstin luettavuutta.

Tarvitseeko aina viitata?

Lähdeviittausta tarvitaan aina, kun käytetään tai muokataan sellaista tietosisältöä, joka on peräisin jostakin tietystä lähteestä. Yleisenä käytäntönä kuitenkin on, että ns. yleistiedon käyttöön ei välttämättä tarvita erikseen mainittua lähdettä. Jos kirjoitetaan: ”Suomi on tasavalta” tai ”aurinko laskee länteen”, voidaan tämän tasoisia asioita pitää yleistietona, eikä viitettä tarvita.

Sen sijaan, jos teksti sisältää jonkin yleistietoa luonnehtivan tai tarkentavan määrittelyn, voidaan lähdeviitettä tarvita. Jos kirjoitetaan: ”Suomi on tasavalta, mutta viime aikoina on käyty julkista keskustelua poliittisten osallistumismahdollisuuksien kaventumisesta”, tarvittaisiin ainakin yksi viite lähteeseen, jossa tätä keskustelua on käyty.

Aina rajankäynti lähdeviitteen tarpeellisuudesta ei ole yksiselitteinen. Näissä tapauksissa kannattaa harkita asiaa yhdessä opettajan, kokeneen kirjoittajan tai mahdollisen tekstin toimittajan tai julkaisijan kanssa. Vain harvoin teksti kuitenkaan sisältää liikaa lähdeviitemerkintöjä. 

Lähteiden käyttäminen on asiantuntijalle ominainen tapa tuottaa ja tulkita tietoa

Periaatteena on, että lähdemerkintöjä käytetään kaikissa tietoperustaisissa teksteissä ja muissa julkaisuissa. Lähteiden merkitseminen on erityisen tärkeää opinnäytetöissä, esseissä, raporteissa ja julkaistavissa artikkeleissa, mutta myös erilaiset esitykset, yhteenvedot ja jopa kommentoivat viestit on monesti syytä varustaa viitemerkinnöillä. 

Eri tarkoituksia varten lähteet on mahdollista merkitä hiukan eri tavoin. Esimerkiksi opinnäytetöissä lähdeviitteet on merkittävä yksityiskohtaisesti, mutta vaikkapa puheenvuoron tukena käytettävissä diaesityksissä riittää yleisempi viittaustapa. Usein julkaisun toimittaja, tilaisuuden järjestäjä tai opettaja antaa tarkempia ohjeita lähteiden merkitsemisestä kussakin tilanteessa.

 

Lähdeviittausmerkintä ja lähdeluettelomerkintä muodostavat parin 

Viittausmerkintöjen on tarpeen olla hyvin lyhyitä, jotta ne eivät kohtuuttomasti haittaa tekstin luettavuutta. Tästä syystä viittaukseen merkitään vain ne tiedot, jotka tarvitaan sen yhdistämiseksi lähdeluetteloon tarkasti ja yksiselitteisesti. Lähdeviittaus on siis ikään kuin avain ja lähdeluettelomerkintä lukko. Oikealla avaimella lukko aukeaa ja johtaa lukijan tietolähteen äärelle. Jotta oikeat parit löytyvät on erittäin tärkeää muistaa seuraava nyrkkisääntö: lähdeviittauksen ensimmäinen sana on sama kuin lähdeluettelomerkinnän ensimmäinen sana. 

Käytetyistä lähteistä tarvitaan seuraavia tietoja lähdeluetteloa varten:

  • ​Tekijä(t), toimittaja(t)
  • Julkaisuvuosi
  • Teoksen / kirjoituksen nimi
  • Suomentaja(t)
  • Käytetty painos, jos niitä on useita
  • Kustantajan kotipaikka
  • Teoksen toimittaja, jos kyseessä on kokoomateos
  • Teoksen nimi, jos kyseessä on kokoomateos
  • Sarjanimike ja numero sarjassa
  • Vuosikerta tai julkaisunumero, nettilehdistä myös päivämäärä
  • Sivut, joilla artikkeli on kokoomateoksessa
  • Tilaisuuden aika ja paikka, jos viitataan esim. esitelmään

Vinkki: kun löydät jotain mielenkiintoista lainattavaa jostain lähteestä, kirjoita lähteen tarkat lähdeluettelotiedot heti kokonaisuudessaan ylös. Muista myös kirjoittaa ylös, miltä sivulta lainaus on peräisin. Näin säästät paljon aikaa ja vaivaa siinä vaiheessa, kun koostat lähdeviitteitä ja -luetteloa lopulliseen tekstiin. 

Tee alustava lähdeluettelo jo alkuvaiheessa. Näin hahmotat, millaisen kokonaisuuden lähteesi muodostavat.

Lähdeviitteet merkitään tekstissä sen virkkeen tai kappaleen perään, jossa on viitattu jonkun muun ajatuksiin. Lähdeviitemerkinnässä mainitaan tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivu, sivut tai lakien kohdalla lakipykälä, joista ajatus on otettu. Esimerkiksi kirjoittajan etunimeä tai sen alkukirjainta ei merkitä, ei myöskään sivu-sanaa tai sen s.-lyhennettä. Myöskään sähköisten lähteiden linkit eivät kuulu lähdeviittaukseen.

Sukunimen ja julkaisuvuoden väliin ei tule pilkkua mutta julkaisuvuoden ja sivunumeron väliin tulee. Jos viitattava asia on peräisin usealta peräkkäiseltä sivulta, sivut merkitään viivalla yhdistäen. Viivana käytetään ajatusviivaa, joka on kiinni molemmista päissään numeroissa. Jos asia on peräisin usealta sivulta, jotka eivät ole peräkkäin, sivut merkitään yksittäisinä sivuina, joiden välissä on pilkku. Lähdeviittauksessa voi tarpeen mukaan olla myös niiden yhdistelmiä: (Ruohotie 1998, 31–37, 75, 145).

Kaikissa lähteissä tekijänä ei ole henkilö. Silloin sukunimen sijaan kirjoitetaan tekstin sisällön tuottanut taho ja vuosiluku: (Oulun kaupunki 2018), (Opetusministeriö 2019). Jos tahoakaan ei ole mahdollista selvittää, voidaan käyttää lähteen nimeä. Lakeihin ja asetuksiin viitataan ainoastaan niiden nimellä ja niiden lakikokoelmassa olevalla järjestysnumerolla sekä lain voimaantulemisen vuosiluvulla. 

Tekstissä kaikki se sisältö, mihin ei ole erikseen lähdeviittauksilla viitattu, tulkitaan kirjoittajan omaksi tekstiksi. Jotta tekijyyden väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, on hyvin tärkeää merkitä nämä rajat lähdeviittausmerkinnän yksityiskohdilla selkeästi näkyviin. Tämä tehdään merkitsemällä oikea määrä pisteitä oikeisiin paikkoihin.

Kun viitataan ainoastaan lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, lähdeviittaus laitetaan välittömästi tekstin perään ja viittauksen perään sijoitetaan piste. Se laitetaan sulkumerkin ulkopuolelle.

Nyrkkisääntö: yksi virke, yksi piste

  • Välitavoitteiden asettamisella ja niihin pääsemisellä on merkitystä motivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä (Bandura 1982, 134).
  • Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä (Asetus ammattikorkeakouluista 352/2003, 7§).

Kun viitataan useampaan kuin lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, viimeisen virkkeen perään tulee piste ja sen perään tulee lähdeviittaus ikään kuin “omana virkkeenään”, sisältäen siis myös pisteen. Viittauksen piste sijoitetaan sulkumerkkien sisäpuolelle.

Nyrkkisääntö: useampi virke, useampi piste

  • Motivaation ylläpitäminen on vaikeaa, mikäli tavoite on liian kaukana tulevaisuudessa. Motivaatiota voidaan parantaa rakentamalla päätavoitteeseen johtavia, lähitulevaisuuteen sijoittuvia osatavoitteita. Osatavoitteiden saavuttamisesta nouseva itsetyytyväisyys, varsinkin, jos se on sidoksissa tietyn suoritustason saavuttamiselle, voi rakentaa sisäsyntyistä kiinnostusta. (Bandura 1982, 134.)

Silloin, kun viitattava asia on sellainen, että sitä käsitellään koko kirjan mitalta tai halutaan mainita yleisellä tasolla, että tällaisesta aiheesta on tehty kirja, sivunumeroita ei tarvita.

  • Suomessa tästä aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Anne Partanen (2011) ja Leena Ylönen (2011).

Kaikissa lähteissä (esimerkiksi nettisivuissa tai sähköpostiviesteissä) ei luontaisesti ole sivunumeroa, jolloin sitä ei tietenkään voi merkitäkään.  

Lähdeviittaus ei ulotu yli kappalerajojen

Jokaisessa tekstinsisäisessä kappaleessa tulee olla lähdeviittaus, mikäli siinä on lähteistä peräisin olevaa sisältöä. Muissa kuin kappalejakoon rakentuvissa esityksissä, esimerkiksi esittelydioissa, sovelletaan vastaavaa periaatetta. Periaatteessa jokainen esitysdia tarvitsee omat viitemerkintänsä, jos on käytetty muilta lainattua tietosisältöä.

Usea lähde samalta tekijältä samana vuonna

Jos samassa tekstissä lainataan saman tekijän samana vuonna tekemiä lähteitä, nämä on tarpeen erottaa toisistaan jollain yksiselitteisellä tavalla. Erotinmerkkinä käytetään pikkuaakkosta. Jokainen eri lähde saa siis oman pikkuaakkosensa, jota käytetään sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelomerkinnässä. Mikäli lähteiden ajallinen järjestys on tiedossa, pikkuaakkosten järjestys noudattaa ikäjärjestystä. Mikäli se ei ole tiedossa, kirjoittaja voi itse päättää niiden keskinäisen järjestyksen. Kirjoittajaa ei tarvitse mainita kuin alussa. Vuodet ja sivunumerot erotellaan puolipisteillä ja pilkuilla. 

  • Humakissa varmistetaan perustutkinto-opiskelijan informaatiolukutaitojen kehittyminen läpi opintojen niin, että opintojen alussa perehdytään tiedonhankinnan perustaitoihin, tiedon arviointiin ja eettiseen käyttöön. Opintojen keskivaiheessa korostuu tiedonlähteiden monipuolinen käyttö ja tiedontarpeiden arviointi. Loppuvaiheen opiskelijalta edellytetään sujuvia taitoja tiedonhankinnassa ja käytössä erityisesti kehittämistoiminnassa. (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2018a, 5; 2018b, 8; 2018c, 8.) 

Yhdistetty lähdeviittaus useasta eri lähteestä

Mikäli usea lähde viittaa samaan asiaan, lähdeviittaukset voi yhdistää. Tällöin lähteet on tapana sijoittaa ikäjärjestykseen, vanhin ensiksi. 

  • Kolmannelle sektorille ulkoistamisen haasteita sitä vastoin ovat toiminnan rahoituksen epävarmuus, järjestöväen ikääntyminen ja aktiivisten toimijoiden vähäinen määrä (Jurvansuu 2002, 14; Heikkala 2003, 13; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 23, 31–32).

Mikäli lähteet eivät ole yksimieliset, lähteet täytyy kohdentaa tarkasti, jopa kesken virkkeen. 

  • Oppimisteorioita ovat täydentäneet tutkimukset oppimistyyleistä (esim. Kolb 2005) ja moniälykkyyden käsitteestä (Gardner 1996). 

Monta kirjoittajaa

Jos lähdeteoksen kirjoittajia on kolme tai useampia, ensimmäisen kerran viitattaessa laitetaan näkyviin kaikki sukunimet. Muut sukunimet erotetaan pilkulla mutta kahden viimeisen väliin laitetaan &-merkki.

  • Asiantuntijoiden tapa jäsentää omaksumaansa tietoa perustuu ydinasioiden ymmärtämiseen ja käsitteellistämiseen. He hahmottavat tietoa merkityksellisinä rakenteina ja kokonaisuuksina. (Bransford, Brown & Cocking 2000, 31–32, 36.) 

Kun samojen kirjoittajien samaan teokseen viitataan samassa tekstissä toisen kerran, viittaukseen laitetaan vain ensimmäinen sukunimi ja sen perään ym.-merkintä.

  • Osaaminen ei siten perustu sirpaletietoon vaan kokonaisuuksien hallintaan ja tiedon tilannekohtaiseen ja joustavaan soveltamiseen (Bransford ym. 2000, 36). 

Monen lähteen viitteessä kirjoittajien nimet tulevat peräkkäin ajalliseen järjestykseen samojen sulkeiden sisään. Lähteitä erottamaan käytetään puolipistettä. HUOM: alla olevassa esimerkissä Adams Becker on yhden henkilön sukunimi, vaikka onkin kirjoitettu ilman väliviivaa. 

  • Oppimisen muotoilua ja uudelleen suunnittelua tulisi entisestään vahvistaa, jotta yhteisöllinen oppiminen mahdollistuu ja oppimisen sisällöt koetaan merkityksellisiksi (Gibson 2013; Lonka 2015; Traxler & Kukulska-Hulme 2016; Adams Becker, Cummins, Davis, Freeman & Hall 2017).

Viitteet voi yhdistää samaan viittaukseen ainoastaan silloin, kun kaikki lähteet ovat samaa mieltä kaikesta siitä asiasta, johon viittaus kohdistuu.

Mikäli kaikki kirjoittajat eivät ole samaa mieltä tai on muuten tarpeen kohdistaa joku lähde koskemaan tarkemmin vain tiettyä kohtaa, viittaus sijoitetaan suoraan sen yhteyteen, jopa keskelle virkettä, jos se on tarpeen.

  • Oppimisteorioita ovat täydentäneet tutkimukset oppimistyyleistä (esim. Kolb 2005) ja moniälykkyyden käsitteestä (Gardner 1996). 

Sama lähde monta kertaa peräkkäin

Viitattaessa useamman kerran peräkkäin samaan lähteeseen ensimmäisellä kerralla viitteessä mainitaan normaaliin tapaan tekijä, vuosi ja sivut. Jatkossa riittää viittaus edellä mainittuun teokseen kirjainyhdistelmällä mt. (=mainittu teos). Mt. -viittaus voi viitata tavallisen tekstinsisäisen kappalejaon (=tyhjät välirivit kappaleita erottamassa) yli, muttei numeroidun kappaleen tai luvun yli.

Alla olevassa esimerkissä Opetus- ja kulttuurimininsteriön teokseen liittyviä viitteitä ei olisi voitu kirjoittaa samaan, koko tekstin loppuun sijoitettavaan viitteeseen, sillä välissä on tekstiä, joka on kirjoittajan omaa (merkitty sinisellä). Tässä tapauksessa mt.-viittauksessa sivunumerokin on sama, mutta se voisi olla myös eri. 

  • Saavutettavuus on laaja kattotermi. Sen eri näkökulmien avulla voidaan tarkastella sitä, kuinka helposti informaatio, järjestelmä, laite, ohjelma tai palvelu ovat käytettävissä riippumatta henkilön ominaisuuksista, esimerkiksi toimintarajoitteesta, vähemmistöön kuulumisesta tai vähävaraisuudesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013, 15.)Tässä kohteessa tarkastelun kohteena ovat pääasiassa saavutettavuuden alueelliset ja sosiaaliset osa-alueet sekä taloudellinen saavutettavuus. Saavutettavuus-terminologiaan kuuluu lisäksi esteettömyys, jolla tarkoitetaan ympäristön, palvelun ja tarjonnan toimivuutta etenkin toimintarajoitteisten ihmisten kannalta (mt., 15). Tässä tutkimuksessa esteettömyyttä ei tarkastella erikseen, mutta sitä sivutaan kuitenkin jossain määrin niissä yhteyksissä, kun tarkastellaan taidetoimintaa laitoshoitoympäristössä toteutettuna.

HUOM: Mt. viittaa vain juuri edeltävään viittaukseen, eli kannattaa varoa tekstiä käsitellessään, ettei virkkeiden paikkoja vaihdellessaan tule vahingossa aiheuttaneeksi väärää mt-viittaussuhdetta. Kannattaakin aluksi merkitä kaikki viittaukset niiden kokonaisessa asussa ja vasta tekstin oikolukuvaiheessa huolitella peräkkäiset samaan lähteeseen viittaavat viittaukset mt-viittauksiksi.  

Kirjoittajakeskeisellä viittaamisella vivahteikkuutta tekstiin

Lähteeseen voidaan viitata myös ns. kirjoittajakeskeistä viittausta käyttäen. Tuolloin lähdeviittaus lyhenee pelkäksi julkaisuvuodeksi ja mahdolliseksi sivunumeroksi, jotka on sijojitettu välittömästi lähteen kirjoittajan nimen perään.

Kirjoittajakeskeinen viittaus korostaa viittauksella merkityn tiedon esittäjää. Se viestittää, että kyseessä on nimenomaan tämän henkilön (tai tahon) tulkinta. Kirjoittajakeskeisyydellä voidaan myös korostaa sanojan arvovaltaa ja asemaa tai muuta sellaista tekijää, jonka vuoksi juuri hänet on nostettu tällä tavoin esille. Ensimmäisellä kerralla kirjoittajakeskeistä viittausta käytettäessä kuuuukin mainita henkilön etunimi ja titteli tai muu ominaisuus, joka avaa lukijalle sitä, mistä näkökulmasta hän aihetta tarkastelee. Sen jälkeen niitä ei tarvitse mainita enää samassa tekstissä, vaan sukunimi (ja vuosiluku sekä mahd. sivunumero) riittää.

  • Taiteen tohtori Asta Raamin (2015) mukaanintuition tietoinen hyödyntäminen on merkittävä voimavara omien luovien prosessien ymmärtämisessä.

Kirjoittajakeskeisyyttä voi käyttää myös silloin, kun haluaa aloittaa kappaleen viittauksella ja päättää sen esimerkiksi toiseen viittaukseen tai omaan pohdintaan. Tuolloin on kuitenkin otettava huomioon em. korostava merkitys ja harkittava, sopiiko se kulloiseenkin kontekstiin. Pienillä tekstinsisäisillä valinnoilla voi osoittaa lukijalle, missä viittausten rajat kulkevat. 

Alla olevaan esimerkkiin on merkitty eri lähteiden ja kirjoittajan oman päättelyn rajat eri väreillä. Musta teksti alussa viittaa Timoseen ja lopun  musta virke on kirjoittajakeskeinen viittaus Paavilaisen, Rantasen ja Torikan teokseen. Väliin jäävä sininen teksti on kirjoittajan omaa päättelyä. 

  • Opiskelijan oppiminen digiympäristöissä on osallistumista ja yhteisössä toimimista (Timonen 2016, 33).Jotta nämä kaksi seikkaa toteutuisivat ja tukisivat oppimista mahdollisimman hyvin, on valmentajan keskityttävä yhteisöllisyyden edistämiseen. Ilman yhteisöllisyyttä on vaikeaa muodostaa – niin oppimisen kannalta kuin ammatillisia – toimivia verkostoja, jotka taas ovat olennaisessa osassa verkko-oppimisessa etenemisessä. Ja kuten opiskelijakunta HUMAKO:n edustajat Salla Paavilainen, Marianna Rantanen ja Suvi Torikka (2016, 91) toteavat, on yhteisöllisyyden syntymiseksi tärkeää tuntea muut opiskelijat. 

Toissijainen viittaaminen on aina viimeinen vaihtoehto

Toisinaan alkuperäinen tieto vääristyy, jos se kulkee monen tulkitsijan kautta. Siksi lähtökohtaisesti käytetään pelkästään alkuperäisiä lähteitä. Joskus kuitenkaan alkuperäislähdettä ei ole saatavilla tai sen hankkiminen on kohtuuttoman vaikeaa. Se voi esimerkiksi olla kirjoitettu kielellä, jota itse ei hallitse. Viitattaessa toissijaisen lähteen kautta alkuperäiseen lähteeseen on viittausmerkinnässä oltava molemmat lähteet. ​Lähdeluetteloon merkitään vain se teos, jonka olet itse nähnyt eli alla olevassa esimerkissä Heikkinen 2009.

Tämä teksti luetaan siis sillä tavoin, että Heikkisen teoksessa vuodelta 2009, sen sivulla 124, on viitattu Virtasen vuonna 1996 kirjoittamaan teokseen, jossa tuo tietosisältö Caesarin huolesta on. Virtasen teosta ei ole saatu käsiin, jonka vuoksi on jouduttu luottamaan siihen, että Heikkinen on tulkinnut häntä oikein.

  • Virtanen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itsepäisyydestä (Heikkinen 2009, 124).

Lähdeluettelo antaa viitteitä tekstin laadusta

Lähdeluettelosta lukija näkee nopeasti, millaiseen aineistoon työ perustuu. Jo sen avulla hän pystyy arvioimaan käytetyn tietoperustan monipuolisuutta ja tasoa. Lähdeluettelon tietojen avulla lukijan tulee pystyä löytämään käytetty lähde, varmistumaan sen olemassaolosta ylipäätään ja siitä, onko kirjoittaja tulkinnut sen sisältämää tietoa pätevästi. Lähdeluetteloista löytyy usein myös virikkeitä tutustua käsiteltyyn aihepiiriin laajemminkin. 

Tekijän tai tekijöiden nimet löytää julkaisusta usein helpoiten nimiösivulta (kirjan ensimmäiset lehdet) ja/tai kannesta. Toimitettujen teosten osalta tekijät on merkitty sisällisluetteloon ja kirjan kannessa ja nimiösivulla lukee usein ainoastaan teoksen toimittajien nimet. Vinkki: myös kirjastojen tietokannoista, esimeriksi Finnasta, löytyy useimmiten kattavat tiedot teoksesta.

Verkkosivuilta tai uutisartikkeleista kirjoittajan nimi on tavallisesti jutun alussa tai lopussa. Joskus tekijän nimeä tarvitsee hieman etsiskellä. On myös lähdeaineistoa, jolla ei ole henkilötekijää. Silloin käytetään tekstin sisällön tuottaneen tahon (instituutio, hanke, jne) nimeä. 

Nyrkkisääntö: Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, ja vain ne lähteet, joihin on viitattu tekstissä (ei kuitenkaan toissijaisia lähteitä).

Lähdeluettelo sijoitetaan leipätekstin perään uudelle sivulle ja otsikoidaan sanalla LÄHTEET. Humakissa ei erotella lajityypeittäin esim. painettuja julkaisuja ja painamattomia, vaan kaikki tulevat samaan listaan. Poikkeuksena haastattelut, jotka laitetaan omaksi kokonaisuudekseen lähdeluettelon perään otsikolla HAASTATTELUT.

Nyrkkisääntö: Lähdeluettelossa olevan merkinnän ensimmäinen sana on AINA sama kuin tekstissä oleva lähdeviitemerkintä. 

Lähdeluettelomerkintä alkaa JOKO tekijän sukunimellä TAI tekstin tuottaneen instituution TAI asiakirjan nimellä. Sukunimen jälkeen merkitään etunimi, jos se on tiedossa. Sen jälkeen tulee julkaisuvuosi ja teoksen otsikko. Tämän jälkeen tulee hieman erilaisia merkintöjä sen perusteella, minkä tyyppinen lähde on kyseessä. Katso jäljempänä olevista alaluvuista lisätietoja eri aineistotyyppien merkitsemisestä. 

Lähteen on löydyttävä lähdeluettelosta tekstissä olevan lähdeviittausmerkinnän perusteella.

Peruskaava merkinnälle on: Sukunimi, Etunimi Julkaisuvuosi. Teoksen nimi. Painos. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 

Merkinnän alkuosa (teoksen nimeen saakka) on aina sama, mutta loppuosa on erilainen esimerkiksi sähköisissä lähteissä ja toimitetuissa teoksissa sekä joissain muissa lähdetyypeissä.

Lähteet merkitään luetteloon aakkosjärjestyksessä. Jos samalta tekijältä on teoksia eri vuosilta, ne merkitään ikäjärjestykseen, vanhin ensimmäiseksi. Jos samalta tekijältä on lähdeluettelossa useita teoksia samalta vuodelta, vuosiluvun perään laitetaan pikkuaakkonen erotusmerkiksi. Nämä teokset aakkostetaan teoksen nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. 

  • Haasio, Ari & Ojaranta, Anu & Mattila, Markku 2018. Valheen jäljillä. Vantaa: Avain
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019a. Kulttuurituotannon koulutus. Opetussuunnitelma 2018–2024. Viitattu 6.9.2019. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2018/08/Kulttuurituottaja-AMK-OPS-2018-2024.pdf
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019b. Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutus. Opetussuunnitelma 2018–2024. Viitattu 6.9.2019. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2018/08/Tulkki-AMK-OPS-2018-2024.pdf
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019c. Yhteisöpedagogikoulutus. Opetussuunnitelma 2018–2024. Viitattu 6.9.2019. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2018/08/Yhteis%C3%B6pedagogi-AMK-OPS-2018-24.pdf 
  • HykKe –Hyvä kasvaa Keravalla -liike 2019. HykKe-faktat. Viitattu 6.9.2019. http:// hyvakasvaakeravalla.blogspot.fi/p/blog-page_21.html
  • Ikonen, Eili 2016. Muotokuvamaalaamisen metataidot työelämän kehittämisessä. Teoksessa Kai Pärssinen & Anne Pässilä & Mari Martin & Maiju Pulkki (toim.) Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä. Kokos-julkaisuja 1/2016, 185–203.
  • Korhonen, Johanna 2013. Kymmenen polkua populismiin. Kuinka vaikenevasta Suomesta tuli äänekkään populismin pelikenttä.Helsinki: Into Kustannus.
  • Korhonen, Johanna 2016. Mikä niitä riivaa? Suomalaisen julkisen keskustelun tuska –ja eräitä etenemismahdollisuuksia. Helsinki: Kirjapaja.
  • Korhonen, Maarit 2014. Herää, koulu! Helsinki: Into Kustannus.
  • Korhonen, Vesa 2016. ‘In-between’ different cultures. The integration experiences and future career expectations of international degree students studying in Finland. Teoksessa Arsi Harju & Anja Heikkinen (toim.) Adult Education and the Planetary Condition. Helsinki: Vapaa sivistystyö ry, 158– Viitattu 3.11.2019. http://www.vapausjavastuu.fi/wp-content/uploads/2016/06/Planetary_condition_060716_print.pdf
  • Majabacka, Benny 2016. VS: Hyvinvoinnin välitystoimiston välittäjämekanismeista. Email minna.hautio@humak.fi 28.10.2016.
  • Niinistö, Sauli 2019. Twitter-viesti @niinisto 23.8.2019, 4:49.
  • Räsänen, Helena 2016. Kulttuuritoiminta julkisissakin yksiköissä on mahdollista, jos vain tahtoa riittää -luento. Mikä on kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus?-seminaari. Taiteen edistämiskeskus ja Kulttuurihyvinvointia Turussa -verkosto. Turun yliopisto 6.3.2014. Viitattu 27.9.2016. https://youtu.be/0J2fXj6mz_4
  • Tikkaoja, Oona 2016. Suullinen tiedonanto 16.11.2016.

 

Yllä olevat lähteet ovat lähdemerkintöinä: 

  • Haasio, Ojaranta & Mattila 2018 – seuraavan kerran mainittaessa Haasio ym. 2018
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019a
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019b
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019c
  • HykKe– Hyvä kasvaa Keravalla -liike 2019
  • Ikonen 2016
  • Korhonen 2013 
  • Korhonen J. 2016
  • Korhonen 2014
  • Korhonen V. 2016
  • Majabacka 2016
  • Niinistö 2019
  • Räsänen 2016
  • Tikkaoja 2016

Mikäli kaksi sukunimeltään samaa henkilöä on kirjoittanut samana vuonna teoksen, lähdeviittauksessa heidät erotetaan toisistaan etunimen ensimmäisellä kirjaimella: (Liimatainen A. 2017) ja (Liimatainen S. 2017). Mikäli etunimetkin sattuisivat alkamaan samalla kirjaimella, lisätään toisen etunimen ensimmäiinen kirjain, mikäli se on tiedossa. (Hakala J. 2018) ja (Hakala J. T. 2018). Missään muissa tapauksissa etunimien ensimmäisiä kirjaimia tai sen osia ei kirjoiteta lähdeviittaukseen. 

Kirjallisista lähteistä vuosiluku löytyy yleensä helposti tai vähintään pienen hakemisen jälkeen. Toisinaan sitä ei löydy, jolloin voidaan käyttää vuosiluvun sijaan mainintaa n.d. (no date). Se korvaa vuosiluvun sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelossa. 

HUOM: Mikäli sähköisestä lähteestä (tyypillisimmin nettisivulta) ei käy ilmi, milloin se on kirjoitettu, käytetään vuosilukuna viittausvuotta. Nettisivuilla, tyypillisesti niiden alareunassa, saattaa olla vuosilukuja. Nämä eivät kuitenkaan viittaa välttämättä sisältöön vaan nettisivun graafiseen ilmeeseen. Siksi niihin kannattaa suhtautua kriittisesti ja kelpuuttaa sisältötekstin vuosiluvuksi ainoastaan sellaiset, jotka ovat saumattomasti ja kiistämättömästi tekstin yhteydessä. 

  • Humakissa opiskelee noin 1500 opiskelijaa joita valmentaa noin 130 asiantuntijaa (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019). 

Lähdeviitteenä tämä olisi: 

  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019. Tietoa Humakista. Viitattu 5.9.2019. https://www.humak.fi/humak/

Joissain lähteissä voi esiintyä n.d. -lyhenteen sijaan lyhenne s.a. Se on lyhenne latinankielisestä ilmaisusta sine anno, eli ilman vuotta. Humakissa kuitenkaan sitä ei käytetä. 

Perusperiaate erilaisiin lähteisiin viitattaessa on se, että lukijalle tulee antaa systemaattisessa muodossa riittävästi tietoa, jotta tämä pystyy halutessaan etsimään alkuperäisen lähteen käsiinsä. 

Alla on tarkempia ohjeita erilaisiin lähdetyyppeihin.

Jos kyse on yksittäisen tekijän painetusta teoksesta, lähdeluettelomerkinnän järjestys on: Sukunimi, Etunimi vuosi. Teoksen otsikko. mahdollisen suomentajan nimi, monesko painos on kyseessä (mikäli tämä on ilmaistu) ja lopuksi kustantajan/julkaisijan kotipaikka ja kustantajan nimi. 

  • Burkhardt, Joanna 2016. Teaching information literacy reframed. 50+ framework-based exercises for creating information literate learners. Chicago: Neal-Schuman.

Jos kyse on useamman tekijän yhdessä tekemästä teoksesta, nimien väliin sijoitetaan &-merkit. Huomaa kuitenkin olla tarkka siitä, onko teos tekijöiden kirjoittama vai toimittama. Mikäli tekijöiden nimen perässä lukee sana (toim.) tai heidät on muuten mainittu teoksen toimittajina teoksen nimiösivulla, kyse on kokoomateoksesta ja siihen viitataan eri tavalla (ks. välilehti Artikkeli toimitetussa teoksessa).

  • Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2018. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 5. painos. Helsinki: Sanoma Pro. 

Huomaa, että julkaisija/kustantaja ja painopaikka ovat eri asioita, esimerkiksi helsinkiläinen kustantaja saattaa painaa teoksensa Virossa. Viimeiseksi laitetaan nimenomaan kustantajan kotipaikka ja kustantajan nimi. EI siis painopaikkaa ja painajan nimeä.

Jos kirjan nimessä on kaksi otsikkotasoa, niiden väliin laitetaan piste.

Mikäli kysymyksessä on käännösteos, on mainittava suomentajan nimi. Kääntäjän nimi on erityisen tärkeää suurten monografioiden ja kaunokirjallisten teosten kanssa.

  • Francesco, Alberoni 2001. Rakastuminen. Suom. Ulla Ranta ja Liisa Ryömä. Helsinki: Otava.

Jos viitataan suomentajan (tai jonkun muun kirjoittajan kirjoittamaan) johdantotekstiin tai esipuheeseen monografiassa, sitä käsitellään erillistekstinä kuten artikkelia kokoomateoksessa. Viittaus tuolloin kirjoittajan mukaan.

  • Nieminen, Liisa 2010. Saatesanat. Teoksessa Jim Smith Elämän tarkoitus. Suom. Liisa Nieminen. Helsinki: Otava.

E-kirjat voivat olla monenlaisia formaatteja. Yhteistä niille on se, että ne, erotukseksi nettisivuista, muodostavat loogisen, lyhyttä sivua pidemmän kokonaisuuden. Tyypillisimmillään E-kirja on rakennettu sellaiseksi, että se toimii erityisen hyvin sähköisellä päätelaitteella luettaessa. Mutta myös verkkojulkaisut ovat e-kirjoja, vaikka niiden formaatti voi olla identtinen painetun teoksen kanssa. Näin siis esim. pdf-muodossa Theseus-julkaisuarkistossa julkaistu opinnäytetyö on e-kirja. E-kirjoihin merkitään periaatteessa samat tiedot kuin painettuihin kirjoihin, mutta lisätään myös linkki ja viittauspäivämäärä. E-kirja tai verkkojulkaisu voi luonnollisestikin olla myös sarja- tai kausijulkaisu. Silloin sen merkintätavassa on otettava huomioon myös niiden ominaispiirteet. 

HUOM: Mikäli verkkojulkaisu on tallennettu pysyvään osoitteeseen johonkin arkistoon, lähdeluetteloon merkitään pysyvä osoite, ei tilapäistä hakuotsikkoa, joka ilmestyy selaimen otsikkoriville teosta haettaessa. Pysyviä osoitteita ovat esim. URN- ja DOI-alkuiset osoitteet.

Jos e-kirjoissa ei ole sivunumerointia, kerrotaan tekstiviittauksessa se luku ja kappale, johon lainaus sijoittuu – joko numero tai otsikkoteksti.

Jos kirjan sivut on numeroitu:

  • Korkeakouluopiskelijoiden on tärkeää osata käyttää tiedonhakumenetelmiä ja lähteitä monipuolisesti mutta myös tunnistaa eri niiden eri tilanteisiin soveltuvat käyttötavat (Kangas & Mäkelä 2019, 14).

 Jos sivuja ei ole numeroitu, viitataan e-kirjan lukujen numeroilla tai nimillä.​

  • Polkuriippuvuusteoria viittaa tietynlaiseen lukittautumiseen jo olemassa oleviin teknologisiin tai muihin ratkaisuihin, jolloin ei enää ilman suurta vaivaa ja kustannusta kyetä vaihtamaan toimintoja toisenlaisiksi. Ollaan tultu jo ikään kuin riippuvaisiksi siitä “polusta”, jota on tähän asti kuljettu. (Hiltunen & Hiltunen 2014, luku ”Mitä tarkoittaa teknologia, entä teknologian kehitys?”.)

Äänikirjat merkitään lähteiksi samalla tavalla kuin muutkin julkaisut, mutta lähdeviittauksessa sivunumerojen sijaan käytetään aikamäärettä, jonka sisällä viitattu asia sijaitsee: (Jonkman 2019, 1:45:06–1:46:08).

Mikäli kyseessä on e-kirja tai äänikirja, tämä tieto mainitaan lähdeluettelossa. Jos e-kirjassa on kyse kirjan muotoisesta teoksesta, jolle on annettu julkaisuvuosi, mainitaan julkaisuajankohta. Mikäli formaatti on jotain muuta, käytetään selaimen osoiteriville tulevaa osoitetta:

  • Hiltunen, Elina & Hiltunen, Kari 2014. Teknoelämää 2035. Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? (E-kirja.) Helsinki: Talentum. 
  • Hinnerichsen, Miia & Soininen, Tuija-Liisa 2016. Adoptoi monumentti. Parhaita käytäntöjä. Tampereen museoiden julkaisuja 140. Viitattu 30.10.2016. https://issuu. com/vapriikki/docs/adoptoi_monumentti_iso
  • Jonkman, Linus 2019. Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Suom. Ulla Lempinen. (Äänikirja.) Jyväskylä: Atena.
  • Kangas, Pirjo & Mäkelä, Hilla 2019. Informaatiolukutaidon ja tiedonhankintataitojen merkitys ja kehittyminen digitaalisessa opiskelussa. Teoksessa Päivi Timonen & Hilla Mäkelä & Sanna Lukkarinen (toim.) Kampuksella digittää. Poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 80, 12–23. Viitattu 6.9.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420470 

Kokoomateoksiksi tai toimitetuiksi teoksiksi sanotaan teoksia, joiden eri luvuilla on eri kirjoittajia. Sellaisessa tapauksessa kirjalla on useimmiten yksi tai useampia toimittajia. Toimittajien nimet mainitaan usein teoksen kannessa ja nimiösivulla ja artikkelien kirjoittajat sisällysluettelossa ja kyseisen artikkelin kohdalla. Toimittaja ei aina ole henkilö, se voi olla myös instituutio.

Kokoomateoksesta tehdyssä lähdeviittauksessa viitataan juuri siihen kirjoittajaan, kenen ajatuksia lainataan sekä sivuun tai sivuihin, joilta kyseinen asia löytyy. Tekijäksi merkitään siis artikkelin kirjoittajaei koko teoksen toimittaja. Alla olevissa esimerkeissä kokoomateoksen varsinainen nimi ja toimittajat on merkitty punaisella

Lähdeviittauksessa: 

  • ​Myös Humakin opiskelijat mainitsevat yhteisöllisyyden luomisen haasteena digitalisaatiolle: miten luoda tunne yhteisöllisyydestä opiskelijoille, joita ei välttämättä yhdistä opiskelun lisäksi kovin moni muu asia (Paavilainen, Rantanen & Torikka 2016, 89).

Lähdeluettelomerkinnässä:

  • Paavilainen, Salla & Rantanen, Marianna & Torikka, Suvi 2016. Opiskelijat verkkoympäristössä. Teoksessa Jukka Määttä & Titta Pohjanmäki & Päivi Timonen (toim.) Kohti digikampusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 22, 89–95.

Lähdeluetteloon merkitään lähdeviitettä vastaava tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, teoksen toimittajat ja teoksen nimi, kustantajan tiedot ja kyseisen artikkelin sivunumerot. Huomaa, että teoksen toimittajat mainitaan järjestyksessä Etunimi Sukunimi.

Loppuun tulee lisäksi maininta siitä, millä sivuilla artikkeli kokoomateoksessa sijaitsee. HUOM: Merkitään siis koko artikkelin pituus, ei ainoastaan niitä sivuja, joista tekstiä on lainattu. Sivunumeroita erottaa ajatusviiva, joka on kiinni molemmista päistään numeroissa. 

  • Määttä, Jukka 2018. Humanistisen ammattikorkeakoulun tarina. Teoksessa Hanna Kiuru & Arto Lindholm (toim.) Yhdessä tehden. 20-vuotiaan Humanistisen ammattikorkeakoulun tarina. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 19–30. Viitattu 30.5.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-310-9¨
  • Silvanto, Satu 2016. Festivaalien merkityksestä. Johdanto festivaalien Suomi -kirjan teemoihin. Teoksessa Satu Silvanto (toim.) Festivaalien Suomi. Helsinki: Cupore, 8–16.

Viittauksessa: 

  • Määttä 2018, mahdollinen sivunumero
  • Silvanto 2016, mahdollinen sivunumero

Kausijulkaisut (esimerkiksi eri tutkimuslaitosten sarjajulkaisut) ja lehdet ovat yksi toimitettujen teosten lajityyppi. Kausijulkaisu tai lehti on niissä ottanut toimittajan roolin. 

Joskus tosin julkaisusarjan numero voi koostua myös vain yhden tekijän tekstistä. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi väitöskirjat, jotka ilmestyvät jonkun yliopiston sarjassa. Alla olevissa esimerkeissä sarjojen tai lehtien nimet ja järjestysnumerot on merkitty punaisella.

  • Kullaslahti, Jaana 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1074. Viitattu 5.9.2019. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8452-0

Viittauksessa:

  • Kullaslahti 2011

Kausijulkaisuista ja lehdistä poimitut lähteet merkitään lähdeluetteloon sijoittamalla ensin tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, julkaisun nimi, julkaisun vuosikerran (ja mahdollisen volyymin) numero, julkaisun numero ja sivut, joilta artikkeli löytyy. Kustantajan nimeä ja paikkakuntaa ei mainita, koska ne voivat vaihtua, mutta nimi pysyy. Sarjajulkaisun nimi kertoo usein jo kustantajan (esim. tutkimuslaitoksen nimi), joten sitäkään ei siksi tarvita. 

Lehtien osalta on selvyyden vuoksi joskus paikallaan mainita myös artikkelin laatu, eli esim. pääkirjoitus, mielipidekirjoitus, sen-ja-sen henkilön haastattelu, kolumni, jne. 

  • Houni, Pia & Ansio, Heli 2014. Taiteilijan ammatti tänään – tietoja, taitoja, diskursseja. Yhteiskuntapolitiikka 79, 4/2014, 375–387.
  • Lahtivuori, Sallamari 2018. Kun Hugo-poika kuuroutui, perheellä ei ollut enää yhteistä kieltä – viittomakieli mullisti koko elämän. Satakunnan Kansa 13.10.2018. Viitattu 5.9.2019. https://www.satakunnankansa.fi/a/201249577 

Viittauksessa:

  • Houni & Ansio 2014, mahdollinen sivunumero
  • Lahtivuori 2018, mahdollinen sivunumero

Jos lehtiartikkelissa ei mainita jutun tekijää, viitataan lehden nimellä.

Kun viitataan nettilehtien artikkeleihin, loppuun kirjoitetaan lehden numeron sijaan jutun julkaisupäivämäärä. Lähdeluettelomerkinnässä on siis vuosiluku kaksi kertaa. Jos lehti on näköispainoksena netissä, silloin tietenkin käytetään lehden omaa sivunumerointia, mikäli sellainen on.

Alemmassa esimerkissä Verkkoviestintä on kirjoitettu kahteen kertaan – ensin tekijän ominaisuudessa ja sitten julkaisun nimen ja numeron ominaisuudessa. Tässä yhteydessä toisto on pakko tehdä, koska tekijän nimen lisäksi lähdeluettelon alkuun ei koskaan tule muuta kuin vuosiluku. Muut tarkentavat seikat kirjoitetaan jäljempänä tulevaan kohtaan alla kuvatulla tavalla. Vastaavasti Helsingin Sanomista merkitään aluksi vain vuosiluku ja myöhemmin päivämäärä. 

  • Verkkoviestintä 2010. Sosiaalisen median monet kasvot. Verkkoviestintä 1/2010, 12–19.
  • Helsingin Sanomat 2019. Syntyvyyden laskun seuraukset ulottuvat myös Helsinkiin. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat 2.9.2019. Viitattu 5.9.2019. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006224435.html

Viittauksessa: 

  • Verkkoviestintä 2010, mahdollinen sivunumero
  • Helsingin Sanomat 2019, mahdollinen sivunumero 

Virallisiin asiakirjoihin viitataan aineiston tuottaneen instituution nimellä. Asiakirjojen joukkoon kuuluu esimerkiksi pöytäkirjat, talousarviot, toimintakertomukset ja -suunnitelmat, tiedotteet, yms.

Viittaus tekstissä: 

  • Kajaanin kaupunki 2019
  • Sosiaali- ja terveysministeriö 2017
  • Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry 2018
  • Oulun kaupunki 2016

Lähdeluetteloon merkitään asiakirjojen tarkka nimi ja mahdolliset tunnistenumerot sellaisena kuin asiakirjan julkaisija on ne ilmaissut dokumentin yhteydessä.  

  • Oulun kaupunki 2016. Ympäristötaidemaksun käyttöönotto tontinluovutuksessa. Pöytäkirja Dno OUKA/5249/10.00.02.02/2015

Yhdistysten osalta esimerkiksi pöytäkirjat ovat yhdistyksen nimissä tehtyjä, vaikka niillä on henkilönimet allekirjoittajina. Tästä syystä niihin viitataan yhdistyksen, ei allekirjoittajan nimellä. 

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät välttämättä sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julksia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, ne eivät ole julkaistuja sanan varsinaisessa mielessä. Tästä syystä tällaisten dokumenttien lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan sanat: Ei julkaistu. Mikäli ne kuitenkin on julkaistu kaikille avoimella foorumilla netissä, ne ovat julkaistuja. Tuolloin ei julkaistu -maininta jätetään pois. Sen tilalle laitetaan päivämäärä, jolloin se on itse luettu netistä ja nettisivun osoite kokonaisuudessaan. 

  • Siikakosken voimailuseura ry 2017. Hallituksen pöytäkirja 23.3.2017. Ei julkaistu.
  • Turun luonnonsuojeluyhdistys ry 2019. Toimintasuunnitelma. Viitattu 15.9.2019. https://www.sll.fi/turku/yhdistys/toimintasuunnitelma/ 

Tyypillisiä lähteitä, joilla ei ole nimettyä tekijää, ovat lait ja asetukset. Vaikka lait syntyvätkin tietyn prosessin kautta ja niiden muotoillut taho on identifoitiavissa, ja vaikka ne allekirjoittaa istuva presidentti, näitä ei nimetä tekijöiksi. Niiden yhteydessä ei myöskään mainita sitä kanavaa, josta ne on luettu. Lähdeluetteloon ei siis laiteta Finlex- tai Edilex-osoitetta tai lakikirjan painostietoja. Lähtokohtana on, että lait ja asetukset ovat kaikkialla saman muotoisia, jolloin niiden konkreettista sijaintitietoa ei tarvitse mainita. 

Lakeihin ja asetuksiin viitataan kyseisen säädöksen nimellä ja asetusnumerolla sekä vuosiluvulla, jotka löytyvät helposti Finlex-tietokannasta. Vanhemmissa laeissa vuosiluku on kirjoitettu päiväysmuodossa ja asetusnumero on ilmoitettu sen jälkeen. Esimerkiksi Ammattikorkeakoululain yhteydessä tiedot ovat 14.11.2014/932. Lähdeviittausta ja lähdeluetteloa varten ne täytyy kääntää toiseen järjestykseen ja poistaa päivämäärätieto.  

​Lait merkitään lähdeluetteloon samoilla ensimmäisillä sanoilla kuin tekstin lähdeviitteessäkin. 

  • Ammattikorkeakoululaki 932/2014

Jos tekstissä viitataan lain tiettyyn pykälään, se merkitään mukaan viitteeseen.

  • Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 256/1995, 18§

Muita tyypillisiä lähteitä, joissa henkilötekijää ei välttämättä tiedetä, ovat esimerkiksi jotkut esitteet, flyerit ja muut pienpainatteet, julisteet, tarrat ja muut sen kaltaiset materiaalit. Näistäkin kannattaa kuitenkin aina etsiä tekijää. Usein esimerkiksi esitteen tekijätaho mainitaan jossain taitollisesti melko näkymättömässä kohdassa, esimerkiksi takasivulla tai esitteen reunassa pienellä kirjoitettuna. Julisteita, vaikka ne ovatkin julkisesti nähtävillä, ei ole kuitenkaan virallisesti julkaistu julkaisun muodossa, joten niiden perään laitetaan sanat “ei julkaistu”. 

  • United Against Plutocracy 2019. Juliste. Ei julkaistu. 

Lähdeviittauksessa: 

  • United Against Plutocracy 2019

Mistä tietää, onko lähde julkaistu? 

Kaikkia lähdemateriaaliksi soveltuvia teoksia ei ole välttämättä virallisesti julkaistu millään foorumilla. Kirjan ja lehden perinteinen muoto ei välttämättä takaa sitä, että kyseessä on julkaisu. Tekstin tai kuvan julkisesti esillä oleminenkaan ei välttämättä tarkoita, että teos olisi julkaistu siinä mielessä kuin mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Tarkista, löydätkö kirjasta tai lehdestä ISSN- tai ISBN-numeron. Mikäli niillä on jompi kumpi numero, ne on julkaistu. Yleensä numerosarja löytyy nimiölehdeltä, mikäli kyseessä on kirja, tai lehden toimitustiedot-laatikosta, mikäli kyseessä on lehti. ISSN-numero tarkoittaa, että kyseessä on sarjajulkaisu (ilmestyy saman nimisenä usean numeron verran) ja ISBN-numero puolestaan tarkoittaa, että kyseessä on yksittäisteos. Joskus joku teos voi olla molempia – sekä osa sarjaa että yksittäisteos. Tällaisia ovat usein esim. yliopistojen julkaisusarjoissa julkaistut väitöskirjat. Tällöin sitä voi ajatella kumpana hyvänsä.

Sähköisten lähteiden osalta kaikki se, mikä on julkisesti kaikkien saatavilla netissä, on julkaistu. Esimerkiksi Twitter-viesti on julkinen, mutta kirjautumisen ja salasanat vaativa tai jäseneksi kutsumiseen perustuva, suljettu keskustelufoorumi ei sitä ole.

Se, onko lähde julkaistu vai ei, ei sinänsä määrittele sen arvoa. Molemmat voivat olla arvokkaita lähteitä. Koska lähdeluettelon tarkoitus on johdattaa lukija mahdollisimman tarkasti lähteen äärelle, on kuitenkin paikallaan mainita, mikäli joku lähde ei ole julkisesti saatavissa. Tällöin lukija ei lähde etsimään sitä mistään julkisista arkistoista, kirjastoista tai netin kaikille avoimilta sivuilta. Julkaisemattomien lähteiden lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan sanat: “Ei julkaistu”.

Esimerkkejä tyypillisistä julkaisemattomista lähteistä:

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät välttämättä sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julksia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, ne eivät ole julkaistuja sanan varsinaisessa mielessä.

  • Kaituenkosken kyläyhdistys ry 2017. Hallituksen pöytäkirja 23.3.2017. Ei julkaistu.

Myös monet yritysten ja yhteisöjen henkilöstölle suunnatut oppaat ovat yleensä julkaisemattomia.

  • Kiskon Konepaja Oy 2013. Sisäisen viestinnän opas. Ei julkaistu.

Tyypiillisiä lähdeaineistoja ovat myös erilaiset raportit, joita esimerkiksi hankkeet ja työyhteisöt tuottavat toiminnastaan. Joskus raportit on julkaistu, mutta suuri osa on julkaisemattomia. 

  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2018. Lights On! -hankkeen loppuraportti. Ei julkaistu.

Erilaiset kirjautumista vaativat sivustot ja keskustelufoorumit, jotka vaativat jäsenenä olemisen tai muun tunnistautumisen (esim. intranet-ympäristöt), eivät ole julkisia. Alla olevassa (kuvitteellisessa) esimerkissä Virtuaalinuokkari on nuorten (jäseneksi rekisteröitymistä edellyttävä) keskustelufoorumi, jossa on Pulinaboxi-niminen chattiympäristö. Lähteenä on käytetty siellä 14.8.2019 käytyjä keskusteluja.

  • Virtuaalinuokkari 2019. Pulinaboxi 14.8.2019. Ei julkaistu.

Julkaisemattomia tietoja lähteenä käytettäessä on oltava erityisen huolellinen sen suhteen, ettei riko julkaisemattoman lähteen suojaa ilman, että ne tahot, joiden tietoja käytetään, ovat asiasta tietoisia ja ovat antaneet siihen suostumuksensa. Jos esimerkiksi käyttää ei-julkisen keskustelufoorumin materiaalia lähteenään, on keskustelufoorumin jäsenten tiedettävä asiasta. 

Tarkista aina julkaisemattomien asiakirjojen tekijöiltä tai haltijiolta, onko niissä oleva tieto mahdollisesti luottamuksellista tai salassa pidettävää ja toimi sen mukaisesti.

Lähdeviittaus verkkosivustoon tehdään samalla tavalla kuin muunkinlaisiin lähteisiin

Nettisivut ovat usein tärkeitä lähteitä, mutta lähdemerkintöjen tekemistä vaikeuttaa se, että niissä on niin paljon erilaista sirpaleista informaatiota ja niiden taitto voi heikentää yhteen liittyvien asioiden hahmottumista.

Nettisivuillakin ensisijaisesti etsitään tekstin (voi olla myös kuva, video tms.) tuottanutta tahoa. Mikäli tekstin välittömässä yhteydessä mainitaan henkilö, joka tekstin on tuottanut, käytetään hänen nimeään. Mikäli nimen suhde tekstiin on epäselvä (se sijaitsee kauempana tekstistä, esimerkiksi alakehyksessä), sitä ei tule käyttää. Jos lainattavaan kohtaan on mahdoton yhdistää henkilötekijää, tekijäksi merkitään verkkosivuston omistava instituutio. Toisinaan instituution nimeäkään ei ole löydettävissä. Kyse voi olla vaikkapa useiden toimijoiden verkostosta, joka on tuottanut sivun yhdessä ja se ikään kuin on organisaatioista irrallinen. Silloin käytetään nettisivun nimeä, esimerkiksi (Verneri.net 2019). 

Nettisivulähteisiin ei välttämättä ole yhdistettävissä mitään selkeää päivämäärää, jolloin sivun varsinainen tekstisisältö on julkaistu. Nettisivuston marginaaleissa voi tosin olla erilaisia vuosilukuja, mutta ne eivät välttämättä liity suoraan tekstisisältöön, jolloin niitä ei tule käyttää. Ainoastaan sellaisia vuosilukuja voi käyttää, joiden suhde lainattavaan materiaaliin on välitön ja kiistaton. Tällainen voi olla esimerkiksi uutisartikkelin tai blogikirjoituksen päivämäärätieto. Jos vuosilukua ei ole saatavilla, lähdeviittauksessa käytetään kuluvan vuoden vuosilukua. 

Jokainen erillinen nettisivu on oma lähteensä. Eli kun esimerkiksi klikkaat itsesi pääsivulta jollekin toiselle sivulle, se vie sinut toiseen lähteeseen. On tärkeää, että lähteet erotellaan, sillä esimerkiksi pelkälle Humakin pääsivulle viittaava lähde ei auta löytämään jollekin alasivulle sijoitettua tietoa. 

 

Nyrkkisääntö: kun osoiterivillä osoite muuttuu hiemankin, myös lähde muuttuu.

  • Tilastokeskus 2018. Viidennes yrityksistä hyödyntänyt big dataa. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/icte/2018/icte_2018_2018-11-30_tie_001_fi.html
  • Tilastokeskus 2019a. Bruttokansantuote kasvoi 0,5 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/ntp/2019/02/ntp_2019_02_2019-08-30_tie_001_fi.html
  • Tilastokeskus 2019b. Eduskuntavaaleissa 2019 valituista 41,5 prosenttia uusia edustajia. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/evaa/2019/01/evaa_2019_01_2019-04-29_tie_001_fi.html

Lähdeluetteloon, mutta vain sinne, merkitään koko pitkä http-osoite

On tärkeää, että lähdeluettelo vie perille suoraan lähteeseen. Siksi verkkosivun http-osoite laitetaan näkyviin kokonaisuudessaan, olipa se kuinka pitkä hyvänsä. Sitä ennen kirjoitetaan päivämäärä, jolloin teos on luettu verkosta. Tämä tehdään siitä syystä, että verkossa olevat lähteet voivat hävitä tai niitä voidaan siirrellä, jolloin osoite ei enää välttämättä vie myöhemmin perille. Viitattu-merkintä päivämäärineen on kirjoittajan tae siitä, että lähde oli ainakin tuolloin vielä nähtävissä verkossa. 

Lähdeluettelossa lähteen otsikkona käytetään sitä otsikkoa, joka liittyy väliittömästi tekstin sisältöön. Toisinaan se voi olla hyvin yleistäkin muotoa, esimerkiksi “Yleistä” tai “Tietoa yhdistyksestä”, jne. Pääasia on, että se on kyseisen selausnäkymän otsikko, ei sivuston nimi, tms. 

  • AGMA ry 2016. Our members. Viitattu 12.11.2016. http://www.agma.fi/members
  • Kuurojen liitto 2019. Suomalaisen viittomakielen uhanalaisuutta arvioidaan. Viitattu 31.5.2019. https://www.kuurojenliitto.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/suomalaisen-viittomakielen-uhanalaisuutta-arvioidaan
  • Verneri.net 2019. Työlainsäädäntö. Viitattu 6.9.2019. https://verneri.net/yleis/tyolainsaadanto

Joskus voi olla paikallaan lisätä lähdeluetteloon tieto siitä, minkä tyyppinen tieto on kyseessä ja myös tarkentava päivämäärä, milloin se on annettu. Esimerkiksi tiedotteiden, uutisointien, blogikirjoitusten yms. kohdalla on suositeltavaa tehdä näin. 

  • Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Uusi valtion liikuntaneuvosto asetettu. Tiedote 22.8.2019. Viitattu 6.9.2019. https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uusi-valtion-liikuntaneuvosto-asetet-1
  • Määttä, Jukka 2019. ”Osallistava ja osaava Suomi” – mitä humakilainen hallitusohjelma merkitsee? Blogikirjoitus 18.6.2019. https://www.humak.fi/blogit/osallistava-ja-osaava-suomi-mita-humakilainen-hallitusohjelma-merkitsee/

Edellisissä esimerkeissä mainittujen lähteiden lähdeviittaukset: 

  • Tilastokeskus 2018
  • Tilastokeskus 2019a
  • Tilastokeskus 2019b
  • AGMA ry 2016
  • Kuurojen liitto 2019
  • Verneri.net 2019
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019
  • Määttä 2019

Videomuotoinen mainos: 

Lehtimainonta: 

  • Hartwall Oy 2023. Olemme menettäneet jälkemme. Helsingin Sanomat, kuukausilliite 11/2023, 60. 

Ulkomainos:

  • Mannerheimin lastensuojeluliitto ry 2022. Sinisen valon sukupolvea on suojeltava. Ulkomainos.  

Viittauksessa: 

  • Audi Finland 2012
  • Hartwall Oy 2023
  • Mannerheimin lastensuojeluliitto ry 2022 

Suullinen tiedonanto

Suullisiksi tiedonannoiksi kutsutaan sitä tietoa, joka saadaan joltakulta henkilöltä henkilökohtaisesti. Myös puhelinkeskustelut kuuluvat tähän kategoriaan. Suullisen tiedonannon erottaa haastattelusta se, että suullinen tiedonanto on tyypillisesti lyhyt tilanne, joka ei sisällä haastattelulle ominaista rakennetta, jossa haaastattelija kysyy ennalta valmistelemansa kysymyslistan mukaisia asioita haastateltavalta. 

Suullisia tiedonantoja eivät siis ole haastattelut eivätkä myöskään luennot, paneelikeskustelut tms. tilaisuudet, jossa joku puhuu suuremmalle yleisölle. 

On erittäin tärkeää, että suullisen tiedonannon antaja tietää, mihin tietoa tullaan käyttämään ja antaa siihen suostumuksensa. Joskus tiedon mahdollista käyttötarkoitusta ei voi tietää ennakolta, jolloin sitä ei voi kertoa etukäteen. Luvan tiedon käyttöön voi aina varmistaa jälkikäteen tiedon antajalta. 

Suullisista tiedonannoista kerrotaan tietolähteen nimi, aika, aihe ja paikka.

  • Tirkkonen, Pekka 2009. Suullinen tiedonanto 3.9.2019.

Joskus lähdekirjallisuudessa voi näkyä merkintää pers. comm. Humakissa kuitenkin käytetään suomenkielisiä merkintöjä.

Lähdeviittauksessa: 

  • Tirkkonen 2009

 

Paneelikeskustelut, puheet, esitelmät

Arvokasta uutta tietoa voi saada myös esimerkiksi otsikossa mainituista asiantuntijapuheenvuoroista. Niihin viitataan puhujan nimellä, sen jälkeen tulee vuosi ja puheenvuoron otsikko (tilaisuuden ohjelmatiedoissa mainittu) sekä tilaisuus, jossa esitys on pidetty ja sen päivämäärä ja paikkakunta. 

  • Heusala, Tiina 2019. Aivotyö & kognitiivinen ergonomia. Digi & työhyvinvointi -seminaari, 24.10.2019, Rovaniemi.

Mikäli lähteenä käytettävä puheenvuoro on taltioitu, siihen viitataan edelleen samalla periaatteella kuin suoraankin kuultuun puheeseen, eli ensin mainitaan henkilön nimi ja sen jälkeen yhteys sekä puheenaiheeseen että taltiointiin. Mikäli tallenne on pitkä ja koostuu useista puheenvuoroista, voidaan laittaa tarkenteeksi myös se taltioinnin kohta, jossa sanottu asia tarkalleen on. 

  • Nylander, Mikaela 2017. Puheenvuoro eduskunnan kyselytunnilla 21.9.2017. Yle Uutiset viittomakielellä: Vammaisten tulkkauspalvelu nousi voimakkaasti esiin eduskunnan kyselytunnilla, 3:44–4:50. Yle Areena 22.9.2017. Viitattu 16.10.2019. https://areena.yle.fi/1-4241427

Lähdeviittauksessa:

  • Heusala 2019
  • Nylander 2017

Haastattelut luetteloidaan samalla periaatteella kuin muutkin lähteet. Haastattelut sijoitetaan lähdeluettelon jälkeen ja haastattelujen luettelo nimetään otsikolla HAASTATTELUT.

Myös haastattelijan nimi kuuluu mainita haastattelun yhteydessä, varsinkin, jos haastatteluja ovat tehneet useammat henkilöt. Jos on vain yksi haastattelija, riittää kertaviittaus haastattelijan nimeen (ennen kaikkia haastatteluja, esim: kaikki haastattelut on tehnyt Tauno Tolonen). Haastateltavan nimen ja haastatteluvuoden lisäksi on tapana merkitä haastateltavan titteli, mikäli henkilöä on haastateltu hänen työhönsä liittyen eikä yksityishenkilönä. Haastattelun paikkakunta ja päivämäärä merkitään lähdeluetteloon. Mikäli haastattelu on tehty puhelimella tai videon välityksellä, se tieto mainitaan paikkakunnan sijaan.

HAASTATTELUT

  • Koivumäki, Tanja 2015. Projektijohtaja. Tampere, 2.9.2015. Haastattelija: Minna Hautio.
  • Liutu, Jarkko 2015. Kuvataiteilija. Savonlinna, 7.9.2015. Haastattelija: Minna Hautio.
  • Mulari, Leena 2016. Kuvataiteilija. Puhelinhaastattelu 16.2.2016. Haastattelija: Laura-Kristiina Moilanen.

Lähdeviittauksiin haastattelut merkitään samalla tavalla kuin muutkin lähteet: (Koivumäki 2015). 

Opinnäytetöihin viitattaessa lähdeluettelossa kerrotaan tekijän, vuosiluvun ja työn nimen lisäksi myös se, missä se on tehty ja millaisesta opinnäytteestä on kysymys.

Jos opinnäyte on saatavissa avoimissa sähköisissä tietokannoissa (kuten nykyään useimmat ovat), laitetaan lisäksi URN-osoite ja viittauspäivämäärä.

  • Posti-Ahokas, Netta 2013. Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Viitattu 12.12.2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920518

Opinnäytteistä mainitaan, minkä asteisesta työstä on kysymys. Ammattikorkeakoulujen osalta erotuksena amk-opinnäytetyön ja yamk-opinnäytetyön välillä on se, että yamk-opinnäytetöihin lisätään sulkuihin sijoitettu kirjainyhdistelmä (YAMK) sanan Opinnäytetyö perään.

  • Kavalus, Matias 2019. Ongelmallisen videopelaamisen ja videopeliriippuvuuden esiintyminen opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien työssä. Lapin yliopisto. Sosiaalityö. Pro gradu. Viitattu 5.9.2019. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080623530

Myös videoihin, podcasteihin ja muuhun digitaaliseen materiaalin viitattessa käytetään samaa periaatetta kuin muissa lähteissä: tärkeintä on osoittaa tekijä tai taho, joka on vastuussa sisällöstä. Se merkitään lähteeseen aina ensimmäisenä. Joskus on hankalaa hahmottaa, mitä tekijyyttä tarkoitetaan – teos voi olla yhtä painava sekä sisällöllisesti että taiteellisena tuotoksena, esim. videona tai lyhytelokuvana. ​

Olennaista onkin sen hahmottaminen, mihin itse asiassa viitataan. Jos viitataan esimerkiksi videolla esiintyvän asiantuntijan sanomisiin, silloin viitataan suoraan häneen. Videoformaatti ohjaajineen ja kuvaajineen on tässä yhteydessä vain formaatti, jonka kautta tieto on saatavissa. Lähdeviittaukseen laitetaan tekijän ja hänen esityksensä/teoksensa otsikon lisäksi myös sen tuottanut ja julkaissut taho. Se voi olla esim. tilaisuuden järjestäjänyt ja taltioinut taho tai yritys.  

  • Onaheim, Balder 2015. 3 tools to become more creative.  TEDxCopenhagenSalon. Viitattu 3.10.2017. https://www.youtube.com/watch?v=g-YScywp6AU
  • Räsänen, Helena 2016. Kulttuuritoiminta julkisissakin yksiköissä on mahdollista, jos vain tahtoa riittää -luento. Mikä on kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus?-seminaari. Taiteen edistämiskeskus ja Kulttuurihyvinvointia Turussa -verkosto. Turun yliopisto 6.3.2014. Viitattu 27.9.2016. https://youtu.be/0J2fXj6mz_4
  • Kareinen, Janne 2019. Olemmeko hukkaamassa keskustelun taidon? Hyvää huomista -tulevaisuuspodcast #14. Sitra. Viitattu 6.9.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/olemmeko-hukkaamassa-keskustelemisen-taidon/  
  • Ateneum Art Museum 2017. Suomen taiteen tarina – Eero Järnefelt: Kaski, 1893. Viitattu 6.9.2019. https://youtu.be/__v1hreo2Tg

Kun viitataan esitykseen itseensä teoksena, tieto tekijyydestä löytyy yleensä viimeistään lopputeksteistä. Tekijöitä voi olla monta, mutta yleensä joku taho tai henkilö on merkitty tekijänoikeuksien haltijaksi. Tätä tietoa on luontevaa käyttää tekijätahona. Joskus tekijänoikeuksienkaan haltijaa tai tuotanto-organisaatiota ei ole merkitty, jolloin voidaan käyttää esimerkiksi keskeisten sisällöstä (käsikirjoitus) ja muodosta (ohjaus, kuvaus, jne) vastaavien nimiä.

Edellisten esimerkkien viittaukset tekstissä: 

  • Onaheim 2015
  • Räsänen 2016
  • Kareinen 2019
  • Ateneum Art Museum 2017

HUOM: Mikäli tallenne on pidempi kuin pari minuuttia, laitetaan viittaukseen myös aikamääre, mistä kohtaa teosta viitattu asia on peräisin. Eli esim: (Onaheim 2015, 3:13-4:11).

Voiko sähköposteja käyttää lähteenä?

Sähköposteja voi käyttää lähteenä. Niiden käytössä on kuitenkin muistettava, että ne ovat yksityisiä dokumentteja, joita ei voi ilman osapuolten lupaa käyttää lähteenä. Kannattaa siis jo sähköpostia lähettäessä informoida vastaanottajaa, että viestin sisältöä tultaisiin mahdollisesti käyttämään lähteenä tai aineistona tutkimuksessa ja/tai julkaisussa. Mikäli tätä ei ole tehty etukäteen, luvan voi kysyä jälkikäteen. 

Sähköpostin lähdeviittauksessa lähteen otsikoksi tulee sähköpostiviestin otsikko juuri sellaisena kuin se on kirjoitettu. Tämäkin kannattaa siis jo etukäteen miettiä sellaiseksi, että se on informatiivinen ja selkeä. Lähdeviittaukseen merkitään päivämäärän lisäksi myös viestin saajan osoite. Tämä kertoo viestin kulkemisen tavasta ja on myös vakuutus viestin aitoudesta. 

  • Miettinen, Mari 2016. VS: Kysymys kuntanne kulttuuritoiminnasta. Email minna.hautio@humak.fi 13.9.2016.

Lähdeviittauksessa merkitään ainoastaan sukunimi ja vuosi: 

  • Miettinen 2016

Entä some ja muut nopeat viestimet? 

Twitter-viesti on tarkoitettu julkiseksi, joten sitä voi käyttää ilman luvan kysymistä. Sen sijaan sellaisten foorumeiden, joilla on rajattu lukijapiiri (jäsenyys perustuu kutsumiseen tai jäseneksi pyrkimiseen) tarjoamaa tietoa ei voi eettisesti käyttää lähteenä ilman asianomaisten lupaa. Sama koskee myös Whatsapp-viestejä, tekstiviestejä jne. – käytännösä mitä tahansa sellaista viestiä, joka on lähetetty luottamuksellisesti ja ei-julkisesti. Muista siis pyytää keskustelu- ja viestikumppaneiltasi lupa viestien käyttöön!

Teknisesti tällaiset viestit noudattavat samaa periaatetta kuin muutkin lähteet. Koska somessa viestintä on nopeaa, ja viestitulva on valtava, oikean lähteen löydettävyyden vuoksi on hyvä laittaa päivämäärän perään myös kellonaika. Some- ja muussa pikaviestinnässä ei yleensä ole otsikoita, joten ne korvataan kirjoittamalla sen tilalle viestityyppi. Jos facebook-sivu on julkinen, sen perään merkitään viittauspäivämäärä ja linkki.

  • Niinistö, Sauli 2019. Twitter-viesti @niinisto 23.8.2019, 4:49.
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) 2019. Facebook-päivitys 30.8.2019, 10:46. Viitattu 6.9.2019. https://www.facebook.com/humanistinen.ammattikorkeakoulu/
  • Valtioneuvosto 2019. Instagram-päivitys 20.11.2019 @finnishgovernment. Viitattu 30.3.2020. https://www.instagram.com/p/B5Cdml3B6C_/?igshid=m7ocqjoxzdw
  • konstaapelidaniel 2022. TikTok-video 28.1.2022. Viitattu 10.2.2022 @konstaapelidaniel/video/7058183909707697414?is_copy_url=1&is_from_webapp=v1&lang=fi-FI

Lähdeviitteessä merkitään sukunimi ja vuosi

  • Niinistö 2019
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) 2019
  • Valtioneuvosto 2019
  • konstaapelidaniel 2022

Tekoälyyn viitattaessa on tärkeää mainita tekoälyohjelman nimi ja sen käyttöversio sekä päivä, jona sitä on käytetty. Mukaan tulee myös linkki. Jokainen tekoälyhaku on yksilöllinen, mutta koska niihin ei synny yksilöivää linkkiä, jota lukija voisi myöhemmin hyödyntää, ei ole tarpeen lisätä tarkenteita a, b, c jne, vaan viitataan samaan lähteeseen niin kauan kuin versio säilyy samana. 

  • Open AI 2023. ChatGPT versio 24.3.2023. Viitattu 26.5.2023. https://chat.openai.com/

Lähdeviittauksessa:

  • (Open AI 2023).

Kun tekoäly mainitsee lähteitä, on varmistettava, että ne todellisuudessa ovat olemassa. On myös lähtökohtaisesti etsittävä tekoälyn viittaamat sisällöt näistä alkuperäislähteistä ja viitattava suoraan niihin. Mikäli näin ei perustellusta syystä voi tehdä, toimitaan kuten toissijaiseen lähteeseen viitattaessa.

Tutustu huolellisesti opinnäytetyöoppaassa olevaan ohjeeseen siitä, miten tekoälyn hyödyntäminen tekstin tuottamisessa tulee tuoda esiin.

Milloin on järkevää siteerata suoraan?

Sitaatti on suora lainaus alkuperäislähteestä. Sitä kannattaa käyttää harkiten, sillä liika sitaattien käyttö tekee tekstistä katkelmallista ja kirjoittajan oma ääni ja juonen kuljettelu jäävät heikoiksi. 

Siteerausta on hyvä käyttää seuraavan kaltaisissa tapauksissa:

Lähteen tyyli tms. seikka on ylittämätön. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kaunokirjalliset ansiot tai semanttiset seikat. Esimerkiksi lait siteerataan usein tarkasti, sanamuotoja muuttamatta.   

  • Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaa tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimimista varten (Laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/1995, 2§).
  • Ich bin ein Berliner (Kennedy 1963).
  • I have a dream (King 1963).

Lähdemateriaali on hyvin merkittävää tai kiistanalaista.Lähde voi olla erityisen arvovaltaista, esimerkiksi valtionpäämiehen, poliitikon tai mielipidevaikuttajan muotoilu jostain asiasta. Joskus lähteet ovat erimielisiä tai kiistanalaisia. Tällöin on tärkeää kertoa, kuka täsmälleen ottaen sanoi mitäkin ja mitä sanoja hän käytti. 

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Moskovan mielenosoituksia medialle tapaamisessaan presidentti Vladimir Putinin kanssa seuraavasti:

  • Olisi liian helppoa sanoa, että onneksi meillä ei ole vastaavia tapahtumia. Meillä on toimiva keskusteluyhteys kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välillä. Ehkä siksi meillä ei ole vastaavaa. (Niinistö 2019.) 

Lähteen on tärkeää säilyä muodoltaan muuttumattomana tutkimussyistä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi ne, joissa tutkitaan viestintää ja sen piilomerkityksiä, tehdään diskurssianalyysiä, yms. 

  • Presidentti Niinistö (2019) onnitteli Suomen jääkiekkomaajoukkuetta toteamalla: “Olette te aika velikultia.”
  • Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (2018) kommentoi Iivo Niskasen hiihtoa Pyeongchangissa twiittaamalla: “Kultaa jos tulee niin vetäisen arhinmäet!” 

Käytetään aineistosta peräisin olevia sitaatteja. Tällaisia ovat esimerkiksi haastatteluaineistot tai kyselyiden avovastauksiin vastaajan itsensä kirjoittamat tekstit. Sitaatti kirjoitetaan täsmälleen sellaisena kuin se on haastattelussa sanottu tai lomakkeeseen kirjoitettu.

  • Se on niinku se hienoin välillä, että asiat ei oo helppoja, vaan että joudutaan todella pohtimaan (H2).

Haastatteluihin ja vastauslomakkeisiin viitataan samalla tavalla kuin muihinkin lähteisiin. Mikäli kyse on anonyymisoidusta aineistosta, käytetään koodeja. Koodien kannattaa olla mahdollisimman lyhyitä ja kuvaavia. Yllä olevassa esimerkissä koodina on H2, eli Haastateltava 2. Lomakevastausten osalta käytetään lomakenumeroita. Lomakenumerot saa esim. Excelillä siten, että antaa lomakkeelle saman numeron kuin Excel on automaattiseti jo luonut sille riville, josta lomakkeen sisältö löytyy. Tästä luvusta on kuitenkin vähennettävä se Excelin ylin rivi, joilla kyselylomakkeen kysymykset ovat. Mikäli sitaatista jättää pois tai siihen lisää jotain sen selkeyden takia, poisjätöt ja lisäykset on merkittävä selkeästi. Katso lisää tästä hieman alempaa, kohdasta Poisjätöt ja lisäykset.

Mikäli erillissiteerattava teksti tai puhe on kieltä, jota samantasoisen korkeakoulutuksen käyneiden oletetaan opintojen perusteella osaavan, se voidaan kirjoittaa lähteen alkuperäiskielellä. Muiden kielten osalta sitaatti käännetään samalle kielelle kuin varsinainen leipäteksti. Tällöin omasanainen käännös kirjoitetaan erillissitaatin alle, erillisenä sitaattina, samalla tavoin sisentäen ja sen yhteydessä mainitaan, että kysessä on kirjoittajan oma käännös. Tämä maininta laitetaan sulkuihin käännöksen perään: (kirjoittajan oma käännös). Mikäli kyseessä olisi leipätekstin osaksi kirjoitettava sitaatti, jota ei ole kirjoitettu em. yleisillä kielillä, on tekstin sujuvuuden vuoksi suositeltavampaa kirjoittaa siteerattavaksi aiottu teksti omin sanoin, kuitenkin lähteeseen viitaten. 

Sitaatti upotettuna leipätekstiin

Mikäli siteerattu teksti on korkeintaan virkkeen mittainen ja se virketeknisesti on mahdollista upottaa osaksi leipätekstiä, se voidaan liittää suoraan siihen. Tällöin se erotetaan leipätekstistä sitaattimerkein. 

  • Viidennellä kysymyksellä ”Mitä yrityksenne tavoitteita kulttuurihankinnat tukevat?” pyrin vielä syventämään edellisiä kysymyksiä luovien tuotteiden ja osaamisen merkityksestä.
  • Marjo Matikaisen (1987) ”Havuja, perkele!” -huudahdus on jäänyt suomalaiseen urheiluhistoriaan.

Useamman virkkeen mittainen sitaatti

Jos siteerattu osuus on pidempi kuin yksi virke tai se muuten on tyylillisesti järkevämpää erottaa omaksi kokonaisuudekseen, se erotetaan leipätekstistä yhdellä rivivälillä ja sisennetään yhdellä sarkaimenvälillä. Sitaatin osalta riviväli on 1, kun se muualla tekstissä on 1,5. Lähdeviittaus merkitään suoraan sitaatin yhteyteen. 

Yritykset rakentavat omia brändejään, jotka taas tukevat alueen brändiä, joka puolestaan palaa rakentamaan yrityksen imagoa. Suomesta ja alueellisesta brändistä on todettu mm. näin:

Suomi menestyy globaaleilla osaaja- ja investointimarkkinoilla vain rakentamalla itselleen strategisiin valintoihin, huippuluokan osaamiseen ja kilpailukykyiseen innovaatioympäristöön perustuvan tunnetun ja arvostetun brändin. (––) Innovaatiotoiminta ei enää noudata perinteistä keksimisen logiikkaa. Sen sijaan että uusille tuotteille ja keksinnöille etsittäisiin asiakkaita, etsitään yhä useammin asiakkaille uusia ratkaisuja. (Kansallinen Innovaatiostrategia 2008, 8–9.)

Poisjätöt ja lisäykset

Mikäli siteeratusta tekstistä jätetään joitain epäolennaisia asioita pois sen luettavuuden takia, nämä kohdat merkitään sitaattiin sulkumerkeillä, joiden väliin on sijoitettu kaksi ajatusviivaa. 

Suuryrityksillä mainonnan merkitys on vielä merkittävämpää kuin pienemmillä yrityksillä, koska tavoitellaan suurempia väkijoukkoja. Mainonnan on oltava hyvin suunniteltua ja ammattilaisten tekemää.

(––) kun tuotetaan mainosmateriaalia tai hankitaan mainosmateriaalia. Mainostoimiston välityksellä  hoidetaan nämä asiat ja he osaltaan ovat luovia osaajia, asiantuntijoita.” (Peltola 2008.)

Mikäli siteerattu teksti tarvitsee selkeytystä tullakseen ymmärrettävämmäksi, tarvittavat lisäykset sijoitetaan hakasulkeiden sisään:

Erilaiset yhteistyön muodot vaihtelevat paikallisten osaajien kanssa:

Kyllä [toimimme yhteistyössä] sekä yritysten että oppilaitosten [kanssa]. Suunnittelu ja muotoilu ovat aloja, joita käytämme. (Rytkölä 2008.)

Joskus joudutaan jättämään siteeratusta kohdasta jotain pois siksi, että tekstin anonyymiys säilyisi. Se voidaan tehdä kirjoittamalla poisjätettyyn kohtaan lyhyesti, minkä tyyppinen tieto siinä kohtaa olisi ilman anonymisointia lukenut. 

Olemme todenneet, että sponsorointiyhteistyöhön [toimijan nimi] kanssa ei tulla lähtemään, koska sen toiminta ei täytä eettisiä laatustandardejamme (Haastateltava 3).

Lainausmerkkien käytöstä virkkeessä, erityisesti niiden käytöstä muiden välimerkkien kanssa, on luettavissa lisää tietoa täällä. 

Humakissa käytetään erilaisista tekstiä elävöittävistä visualisoinneista kolmenlaisia nimityksiä: 

  • Taulukot ovat taulukoita.
  • Kaikenlaiset kaaviot, diagrammit ja muut kuviot ovat kuvioita.
  • Valokuvat ja muut kuvat ovat kuvia

Kaikki visualisoinnit numeroidaan siten, että jokaisella lajilla on oma juokseva numerointinsa: 

  • Taulukko 1, Taulukko 2, Taulukko 3 jne
  • Kuvio 1, Kuvio 2, Kuvio 3, jne
  • Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, jne. 

Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), sen on toimittava itsenäisesti.

Kaikilla visualisoinneilla on oma taulukko-, kuvio- tai kuvatekstinsä. Se muodostaa visualisoinnin kanssa erottamattoman parin ja toimii sitä selittävänä osana. Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), se toimii itsenäisesti, eli siinä (ja sen tekstissä) on kaikki ymmärtämisen kannalta olennainen mukana.

Taulukon teksti laitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion ja kuvien teksti niiden alapuolelle. Tekstit ovat normaalia leipätekstiä pienempiä, jotta ne erottuvat siitä selkeästi. Teksti alkaa aina taulukon, kuvion tai kuvan numeroinnilla. Sen jälkeen tulee kaksoispiste ja sen perään selostus taulukon, kuvion tai kuvan sisällöstä. Teksteissä on yksityiskohtaista, taulukon/kuvan/kuvion sisältöön liittyvää tietoa. Mikäli niissä on lainattua sisältöä, niihin viitataan taulukko-, kuvio- tai kuvatekstissä.

  • Taulukko 1: Taiteilijoiden syyt hakeutua taiteilijaksi hankkeeseen. Skaala 0 = ei lainkaan merkitystä, 5 = erittäin suuri merkitys, n=10–11.

Valokuviin lisätään kuvaajan nimi ja vuosiluku. Mikäli visualisointi on jonkun muun kuin kirjoittajan muotoilema, maininta tekijästä lisätään kuva/kaavio-tekstiin. Maininnan perään laitetaan sulkuihin vuosiluku, mikäli se on tiedossa. Vaikka kyse onkin lähdeviittauksenomaisesta merkinnästä, tietoa ei näissä tapauksissa kuitenkaan enää toisteta lähdeluettelossa. Mikäli kuva/kaavio on kuitenkin aiemmin julkaistu jossain aikaisemmassa teoksessa, siitä tehdään normaali lähdeviittaus ja se lisätään lähdeluetteloon.

  • Kuva 3: Valmis muraali on näyttävä näky Peltosaaressa. Säänkestävä teos tulee ihastuttamaan alueen käyttäjiä vielä pitkään, sillä rakennus on tarkoitus purkaa vasta 2026. Kuva: Emma Abendstein (2016).
  • Kuvio 3: Toimintatutkimuksen vaiheet. Grafiikka: Nina Luostarinen (2016).

Toisilta lainatut kuviot on sallittua piirtää myös itse uusiksi, mikäli ei muuta niiden asiasisältöä. Näin saa omaan julkaisuunsa siistin ja huolitellun yleisilmeen. Tällöinkin pitää kuitenkin viitata alkuperäiseen lähteeseen. Silloin viitataan teknisesti näin:

  • Kuvio 2: Maailmankaikkeuden järjestys Muttilaisen (2002, kuvio 7) pohjalta.

Voi myös tehdä niin, että lainaa osaa kuviosta tai taulukon tiedoista muualta ja lisää siihen omia tietojaan. Tällöin pitää kuitenkin kuva- tai taulukkotekstistä selkeästi käydä ilmi, mikä osa on lainattua. Esimerkiksi näin:

  • Kuvio 2: Maailmankaikkeuden järjestys. Alkuräjähdystä kuvaava osuus perustuu Muttilaisen (2002, kuvio 7) näkemykseen.

Mikäli jotain taulukkoa, kuviota tai kuvaa lainataan tekstissä, siihen viitataan sen numerolla, ei sivunumerolla. Mikäli lainattavassa teoksessa käytetään muita nimityksiä taulukoista, kuvioista ja kuvista, käytetään luonnollisesti niitä. Englanninkielisissä lähteissä yleisiä nimityksiä ovat esim. Table, Fig., Figure ja Plate). Kuviot ilmaistaan usein myös roomalaisin numeroin. 

  • Kuten tutkija Matti Laukkanen (2018, kuvio IX) osoittaa, organisaation rakenne on varsin monimutkainen.

Sivusta vastaa: Minna Hautio, Hanna-Kaisa Turja,
Viimeksi päivitetty: 18 kesäkuun, 2024